Etusivu>Verstas>Valosta kuvaksi

Historia 


Valokuvan ajatus on peräisin jo antiikin ajoilta. Tämä ajatus oli peili, jonka kuvajainen pysyy. 

Photography -sanaa käytettiin ensimmäisen kerran vuonna 1839. Lukusia valonherkkiä materiaaleja testattiin, jotta kuva saataisiin säilymään camera obscurasta heijastuvasta kuvasta. Camera obscurassa eli pimeässä huoneessa seinään tehdystä reiästä valo piirtää näkymän nurinpäin huoneen vastakkaiselle seinälle. 

Nicéphore Niépcen näkymä työhuoneen ikkunasta, vuodelta 1827, on vanhin säilynyt valokuva. 

Osittain sattumien kautta kerrotaan Louis Daguerren keksineen latentin kuvan. Tästä sai alkunsa dagerrotyypiksi kutsuttu jodihöyryssä herkistetty hopeoitu kuparilevy. Valotuksen jälkeen dagerrotyyppi kehitettiin elohopeahöyryssä. Katselukulmasta riippuen kuva näkyy positiivina ja negatiivina. 

Englantilaiset valokuvauksen historioitsijat pitävät yleensä William Henry Fox Talbotia valokuvauksen todellisena keksijänä. Talbotin kehittämä menetelmä, kalotypia (Calotype) on saada aikaan valonherkälle paperille negatiivinen kuva, josta voidaan työstää positiivivedoksia. Tästä menetelmästä on lukuisten parannusten kautta kehittynyt nykyaikainen valokuvaus eli se, että negatiivista voidaan työstää lukemattomia toisintoja. 

Valokuvaus pysyi vuosikymmeniä vain sen saloihin perehtyneiden käsityöläisten taidonnäytteenä. Mutta materiaalien kehittymisen ja uusien helppokäyttöisten laitteiden myötä valokuvauksesta kasvoi jokaisen ulottuvissa oleva harrastus.  

Valokuvaamisen perustekniikka on kehittynyt helpoksi, mutta yksinkertainen välineistö ei voi korvata valokuvaajan näkemyksen puutetta. Korkeatasoinen lopputulos edellyttää aina asiantuntemusta ja kokemusta. Näppäily ja kuvien kehityttäminen laboratorioissa ei välttämättä vaadi aiheeseen perehtymistä, mutta jos aihe kiinnostaa on edessä loputon valonvangitsemisen vietti. 

Lähde: Leena Saraste: Valokuva tradition ja toden välissä 

Etusivu>Verstas>Valosta kuvaksi