Etusivu>Työhuone>Työ>Työelämän eväät

Yhdistystoiminta eläväksi

Tuulikki Juusela, VTK, toimitusjohtaja, työyhteisökouluttaja,
Womco LTD,
Mannerheimintie 81 A 15
00270 Helsinki,
puh/fax 09-587 7500
email: tuulikki.juusela@womco.fi, 
kotisivut http://www.womco.fi

Suomea sanotaan järjestöjen "luvatuksi maaksi" - aatteellisia yhdistyksiä on rekisteröity noin 102 000 !!!! Yhteinen aate, ammatti, koulutus tai harrastus, yhteinen nimittäjä, vaikkapa kylätoiminta, on antanut sysäyksen liittyä yhteen ja perustaa yhdistys. Sitten olemme joko passiivisia tai aktiivisia jäseniä.

Vireä, antava, osallistuva yhdistystoiminta on tärkeä osallistumisen ja vaikuttamisen muoto - erityisesti paikallistasolla. Miksi yleensä yhdistystoimintaan osallistutaan ? Tarkemmin en puutu oman yhdistyksen ja liiton edunvalvontarooliin - se kuitenkin on varmaan yksi tärkeä motiivi liittyä yhteen.

Toisaalta, jäsenistöllä on varmaan muitakin toiveita yhdistystoiminnan suhteen:

• Tutustutaan ihmisiin, saadaan uusia ystävyyssuhteita. Hienommalla nimikkeellä kutsuttuna: VERKOSTOIDUTAAN.
• Kaivataan mielekästä toimintaa - ja huviakin työn/eläkkeellä olon vastapainoksi. Työpäivä on usein pitkä eikä omaan virkistäytymiseen aina jää riittävästi aikaa.
• Saadaan kenties mahdollisuus vaikuttaa oman kylän, työpaikan, elinkeinoelämän ja liiton kautta valtakunnan asioihin.
• Yhä enenevässä määrin kansainvälinen yhteistyö kiinnostaa myös paikallistasolla.  

Ja sitten on vielä ne itse kunkin omat henkilökohtaiset, usein hyvinkin erilaiset ja itsellekin epämääräiset vaikuttimet. Niiden kirjoa en edes pyri selvittämään tässä yhteydessä. JOKAINEN voi itse tykönänsä miettiä !!! Yhdistystoiminta voi parhaimmillaan muodostua kunkin oman jaksamisen lähteeksi. Kunkin hetkinen hallitus ja etenkin sen puheenjohtaja ovat näiden tarpeiden toteuttajia !

Kannustakaamme toisiamme

Kaikessa järjestötoiminnassa itse kunkin tulisi saada jotakin "hyötyä" - henkistä tai aineellista - osallistumisestaan juuri tämän järjestön työhön. Pelkkä passiivinen jäsenmaksun maksaminen ei monellekaan enää riitä. Useimpiin järjestöihin kohdistuu uusia odotuksia ja uusia haasteita. Paikallistason toiminnan tulee entistä enemmän olla kaksisuuntaista, osallistuvaa ja yksilöä palkitsevaa. Monet jäsenet kokevat, etteivät saa osallistua tarpeeksi toiminnan suunnitteluun. Ilman eläviä yhdistyksiä ei tarvita puheenjohtajiakaan !

Yhdistyksen puheenjohtaja onkin tärkeä. Puheenjohtajaksi JOUDUTAAN usein ilman varsinaisia kokemuksia "esimies"tehtävistä. Puheenjohtaja on tiennäyttäjä, suunnistaja. Hänen tulee saada jäsenet sitoutumaan tavoitteiden saavuttamiseen. Johtaminen ei tarkoita käskytystä, enemmänkin vastuullisuutta. Tärkeintähän ei ole "kunnia", vaan se että asiat sujuvat.

Paikallistasolla tulisi entistä enemmän tuoda esiin omia jäseniä ja "istuttaa" heidät muiden yhteyksien kautta erilaisiin luottamustehtäviin, luennoitsijoiksi ym.

Joukkueessa jokainen on tähti

Järjestötyössä huomaamme valitettavan usein vain ns. "huippukyvyt", mutta emme sitä vakan alla pidettävää "tavanomaista", mutta tarvittavaa asiantuntemusta. Sitä löytyy jokaisesta. Järjestötyössä jokainen jäsen on ainutkertainen. Hänen taitonsa ja kykynsä tulisi kanavoida järjestön käyttöön ja sitä kautta kaikkien hyödyksi. Resursseja ei pidä tuhlata "jäsentenväliseen" kilpailuun. Palapelin rakentajat tietävät, että jokaista palaa tarvitaan, muuten peli ei koskaan valmistu. Älkää pitäkö kykyjänne vakan alla, siellä ne hiipuvat ja pikkuhiljaa sammuvat.

Jokaisella jäsenellä tulisi olla mahdollisuus tulla kuulluksi. Aivoriihityyppiset jäsentilaisuudet, oman jäsenistön suunnittelemat ja toteuttamat seminaarit, vierailut toinen toistensa yrityksissä ym. paljastavat piileviä voimavaroja. Jokaisessa yhdistyksen kokouksessa tulisi oppia/kokea jotakin uutta - siinä haasteita kaikille. Mielestäni kokousrutiinit tulee aina hoitaa joutuisasti ja jättää aikaa keskustelulle niistä TÄRKEISTÄ asioista.

Jokainen jäsen, joka eroaa yhdistyksestä sen takia, ettei ole viihtynyt ja saanut mahdollisuuksia toimia mielekkäänä tavalla, on häviö yhdistykselle. Mielestäni kaikkeen yhdistystoimintaan tulee luoda selvä rotaatio - tietty määrä vuosia luottamustehtävässä, sitten sivuun antaen toisille tilaa. On todettu, että 4-5 vuotta on ideoiden pulppuamisessa sopiva aika. Pitkään jatkunut luottamustoimi antaa itsellekin sen vaarallisen mielikuvan "etteivät ne ilman minua pärjää" - ja toiset odottelevat "koskas se nyt malttaa luopua". Ja käyvät perintöprinssi/-prinsessa taistelua? Eikä kaikkien jäsenten tarvitse toimia kaikissa tehtävissä. Osallistuminen tulee rakentaa kykyjen, kiinnostuksen ja iänkin mukaan.

Yhdistysten tulisi jatkuvasti kysyä: mikä on toimintavireytemme, toimintamme laatu, tiedotustoimintamme jäsenistön suuntaan ja myös ulospäin. Haasteena on myös kysyä: mikä on jäsentemme ikärakenne, saammeko ja haluammeko tuoda riittävästi nuoria esiin.

Jäsenten näkemyserot ovat järjestön rikkautta - ei riitelemistä. Sitä usein pelätään ja siksi tukahdutamme halumme olla eri mieltä toisen kanssa. Näkemyserot tulee kanavoida hyödyllisiksi, luoviksi, uudistaviksi ainesosiksi! Luovuuden tappaa helposti ainainen kritiikki. Tasapäistämisestä tulee päästä eroon. Suomalainen vanha kansanviisaus sanoo" viisaat pitävät maailmaa pystyssä, mutta hullut vievät sitä eteenpäin". Sama pätee yhdistystoimintaan.

Tyypillisiä "ahtaan mielen ideantapporepliikkejä":

• meidän yhdistyksemme, paikkakuntamme, kylämme on niin kovin erilainen, ei siis onnistu
• meillä kaikilla - ja ainakin MINULLA puheenjohtajana - on niin kiire, ettemme voi tehdä sitä
• se on mahdotonta se on liian radikaalia
• emme ole koskaan ennen tehneet niin
• ajatellaan asiaa vielä/jätetään asia hautumaan
• meille tullaan nauramaan

Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle. JOKAINEN voi miettiä omia, oman hallituksensa ja jäsenkuntansa käyttämiä repliikkejä! VAI olemmeko yhdistyksenä/järjestönä sopeutuneet/lässähtäneet liikkumattomaan, tuttuun ja turvalliseen OMAN yhdistyksen toimintaan?

ÄLÄ OSAA VALMIIKSI - KYSEENALAISTA, IHMETTELE JA OPI.

Etusivu>Työhuone>Työ>Työelämän eväät