Etusivu>Puutarha>Huonekasvit

Kaktusten kasvatus

Kaktuksia eli mehikasveja (myös sukkulenttejä) ovat kasvit jotka pystyvät varastoimaan vettä elimiensä solukoihin, runkoon, juuriin, lehtiin tai oksiin. Kaktuksia kasvaa muuallakin kuin aavikolla ja autiomaissa, niitä löytyy myös savanneilta, rannikoilta ja eniten ylängöiltä. Varsinkin ylängöillä sää- ja lämpötilanvaihtelut ovat hyvin jyrkkiä ja elinolot vuoristoissa ja aavikoilla ovat hyvin ankarat. Päivisin kasvupaikoilla on paahtavan kuumaa ja öisin usein kylmää, jopa pakkasta. Kasvualustana on hiekkaa, soraa ja kiviä. Pitkät kaudet ovat kuivia ja kun vettä tulee, sitä tulee rajusti. Tuulet ovat myös kovia. On hyvin vaikeata jäljitellä näitä kasvuolosuhteita meidän oloissa, mutta kaktukset näyttävät sopeutuvan. 

Kukkimaan kaktuksen saa kun kasvi saa talvella lepokauden. Lepopaikan tulisi olla viileä (5-12 astetta), valoisa ja kuiva. Kastelun voi lopettaa tai vähentää melkein mitättömäksi.
Jos lepokautta ja viileämpää huoneilmaa ei ole tarjolla kaktus ei kuki.

Kaktuksia tulisi kastella säännöllisesti kuumana kesänä, varsinkin kasvukauden alussa ja lopussa, mutta jos kesä on sateinen ja viileä kaktukset eivät tarvitse paljon vettä. Vesiliukoiset lannoitteet sopivat kaktuksillekin. Lannoitetta voi laittaa kasteluveteen kerran viikossa tai joka toinen viikko, hiukan miedompana kuin muille huonekasveille. 

Istuta kaktuksesi pieniin saviruukkuihin, ne pitävät ahtaista oloista. Mullan tulisi olla vahvasti hiekkapitoista. Voit lisätä myös hiekan joukkoon lannoitettua turvetta. Kaupassa on myös saatavana valmista kaktusmultaa. 

Kaktusten suku
Kukkakirjoista löytyy kaktus- tai mehikasvisukuja yli kaksisataa ja tuhansia lajeja ja lajikkeita. Kaktukset voisi jakaa ensiksikin kahtia, siten mistä ne ovat kotoisin. Alun perin kaikki kaktukset ovat kotoisin Amerikasta. Suurin osa niistä on peräisin kuivuusalueiden lajeista ja ne ovat ulkonäöltään pylväs- ja pallomuotoisia. Toiseen ryhmään kuuluvat aarniometsästä kotoisin olevat päällyskasveiksi kutsutut kaktukset. Niihin kuuluu mm. lehti- ja nivelkaktukset sekä käärmekaktukset (esim. yönkuningatar). Nämä toiset kaktukset eivät siis tarvitse niin paljon valoa.