Olohuone

Etusivu>Olohuone>Runonurkka

 

Runonurkka

Runoäänestyksen tulos 19.5.2006

1. Runo 19

2. Runo 28

3. Runo 1

Arkisto >>>

-28-

Tuli maaliskuu koko painollaan
vei lumivaipan sekä miehen maan.
Ei yksin jaksanut hän vaeltaa
sai otteen vahva lanka
kohti kuolemaa.
Käsin ojennetuin mummin luo:
viekää mua, jääköön nuo.

Ei jäänyt pojalle kuin liekki hento hengen
pois veivät solmion ja soljet sen
ei koristele kalvosia napit kultaiset
pois veivät kaikki toiset omaiset.
On perintö jo saatu aikoinaan
se hengen liekki, rakkaus kokonaan.
Tuhlaajapojan tie on päätetty ristiltä
Jeesus sanoit: se on täytetty.

- Maari -

 

 

-27-

LÄHTÖ

Seisomme loskaisella bussipysäkillä,
sinä ja minä.
Painaudut vaiteliaana minua vasten
hiljaa nyyhkyttäen.
Kiedon käteni ympärillesi
ja kuiskaan korvaasi
helliä sanoja.
Rauhoitut
ja hymyilet jälleen.
Mutta hymy katoaa huuliltasi,
kun bussi tulee mutkan takaa
ja pysähtyy kohdallemme.
Kiedon käteni kaulallesi
ja annan suudelman
kyyneleistä kosteille huulillesi.
Sanon hei
ja nousen bussiin.
Bussi lähtee
ja heilutan sinulle
likaisen ikkunan takaa.
Ja kun pysäkki
jää kauas taakse.
Istahdan alas
ja jään tuijottamaan
ohi kiitäviä maisemia.
Ja varjoisassa kohdassa
näen lasista
omat kasvoni.
Jotka olivat surullisen,
itkeneen miehen kasvot.

Olli-Pekka Tyynysniemi
o-p.t@pp.sonera.net
www.rakkausrunot.fi

 

 

 

-26-

VAUVASTA - VAARIIN

Kun poikalapsi syntyy,
niin koko suku yltyy.
Siitähän voi tulla vaikka mitä,
eihän kukaan voi tietää sitä.

10-vuotta
Kymmenen kun poika täyttää,
isommalta tahtois näyttää.
Pää on täynnä kepposia,
isän vitsat ei oo hepposia.

20-vuotta
Täyteen mittaan kasvanut,
jo partansakin ajanut.
Naiset kiinnostavat kovin,
jos sais vaikkakin vain tovin.

30-vuotta
Perustettu on jo perhe,
joku tuumii, oliko se erhe?
Joka suuntaan pitäis mennä,
vie–tuo–hae, eihän tässä ennä!

40-vuotta
Ei oo enää nuorukainen
vanhakaan ei vielä lainen.
Nousussa on uraputki,
kestääks´ kantti – pomo tutkii.

50-vuotta
Viidenkympin villitys,
joillekin on yllätys,
”vanha” vaimo ikioma,
nuorempi on kovin soma.

60-vuotta
Päivät on jo seestyneet,
ystävät nää pysyneet.
Lastenlapset tärkeät,
moneen leikkiin kerkiät.

70-vuotta
Vaarilla kestää vielä polla,
mummun vieressä hyvä olla.
Mutta moni alkaa miettii,
kuinka kauan kestää vietti?

80-vuotta
Askel alkaa nyt jo painaa,
elo tää on vain lainaa.
Kaikkea ei enää muista,
raiteilta se ei suinkaan suista.

90-vuotta
Ken on päässyt päivään tähän,
tietää - aikaa on vain vähän.
Nuoremmille monta tiedon murusta,
voisi jättää elon iloista ja suruista.

- Ritvahelena -

 

 

-25-

VUODENAJAT

Kevät,

se tulee luoksesi hiipien
kuin linnunpoika alta emon siipien.
Tullessaan tuo uuden tuoksun
ah, nyt jo kuulen puron juoksun.
On aika kylvää, istuttaa
siemeniä huutaa maa.

Kesä,

kun kevään huumasta mä toivun
näen lehdessä jo pihakoivun.
Linnun sulolauluun herään
tunnen, nyt mä kasvan terään.
Selällein mä heitän maahan
nautiskella nyt kai saahan?

Syksy,

sammunut on kesän valo
syttyy värit, ruskan palo.
Näen värikylläisyyden upean
päätän, maalariksi rupean.
Sadon korjuun aikaa tää
sitten saan jo levähtää.

Talvi,

niin puhdasta on hengittää Suomen raikas pakkassää.
Valkea on takassa
langat oottaa vakassa.
Mut´ ympärillein kiedon shaalin
ja lukemista viereen haalin.

- RitvaHelena -

 

 

-24-

Syntyessään tänne, kaikki niin ihanaa,
kaikki rakastaa…
silmissä lapsen viattoman, vastasyntyneen…

Kunnes joutuu kylmään maailmaan,
jossa hakataan, jossa kiusataan…

Lapsi tahtoisi olla vain oma viaton itsensä,
mutta se kielletään, se estetään…

Jo pienenä oppii lapsi
ettei vallitse täällä hyvyys eikä rakkaus
vaan viha, kateus ja itsekkyys

Jos sydämen suru täyttää
mene piiloon yksin itkemään

Sillä ei sinua kukaan auta

Ei heikkoa kukaan lohduta

--- Juhani ---

 

 

-23-

Haron päätä harmajata
kynsittelen korvallista,
mikä katkos kaalissani
järjenjuoksussa jämähdys.
Äsken puodista palasin
ostoksilta onnikalla,
nyt on poissa jo puhelin
kännykkäni kadoksissa.
Kaadan kassit lattialle
käsiveskankin kumoan.
Liekö tässä kaikki tuotu
kaupan hyllyiltä kasattu,
joko pois panin jotakin
kätkinkö jo kaappeihini?
Katson kätköt keittiöstä
kaikki paikat kolistelen.
kurkin kuivauskaappeihinkin
roskapussit ravistelen.
Sitten välähti vähäsen
muru muistia palasi.
Työnnyn tuloreitilleni
palaan ulkoeteisehen.
Jossain soipi surkeasti
kuuluu kaukainen pirinä.
Takin taskut tutkistelen
hattuhyllyn haravoitsen.
Yhä ruoja ruikuttavi
pirisevi piilossansa.
Sitten huomaan pakastimen
arkun valkean avajan.
Siellä piileepi puhelin
kärvistelee kännykkäni
vatturasiain välissä
kaaliloodan kaverina.
Vaimennut on valituskin
laulu loppunut lopulta.
Nytpä nostan sen povelle
panen paikkaan lämpimähän,
jopa virkoaa vekotin
alkaa pian pirahdella.

- Eira V -

Äänestä

 

-22-

Silmät ja ripset, poskien puna.
Oletko siellä, minä kysyn.
Katsot vain minuun.
Pysyt vaiti, et sano mitään.
Haukkaat omenaa ja katsot minuun.
Hymyilet.

Kaloja maljassa.
Kaksi kultakalaa.
Keitä me oikeastaan olemme?
Häkkimme sisällä.
Virtaako sydämissämme oikea veri?
Sitäkö sydämemme pumppaa kehomme osiin?
Kysymyksiä, kysymyksiä
Tahdon tietää!

- Minna -

 

 

-21-

Mitä tämä on?
Hiljaiset päivät, tunnottomat yöt
Vatsaani kouristelee ja päässä pyörii
Kuu on julma ja kylmä, se katselee minua
pistävillä silmillään.

Juoksisinko ulos ja alkaisin mielettömän tanssini?
Ulvoisin ja juoksisin hurjana alasti.
Julman Kuun loisteessa.
Julma kuu, jumalaton Kuu.
Missä ovat enkelit nyt?
Missä on valo?
Vain kylmyys on jäljellä ja pian..
Pian se jähmettää minutkin.

- Minna -

 

 

 

-20-

Pieni tyttö

Lapsi käveli pitkin katua,
pieni tyttö.
hymyilevä päivänsäde.
niin kaikki ajattelivat.

Niin,kyllä tyttö hymyili ja näytti onnelliselta.
Mutta yksikään ei tiennyt.

Ai,ei tiennyt mitä?
Hänen salaisuuttaan.
synkkää salaisuutta.

Tytön ajatukset karkaavat kauas,
kauas menneisyyteen.

isä ja äiti huutavat.
tyttö jää tuijottamaan.
Isä käskee hänet huoneeseensa.
mutta hän ei lähde.

Silloi se tapahtui.
tytön oma isä teki sen.

Teki mitä?
kohotti kätensä ja löi lasta.
pientä lasta.
Niin kovaa,että hän lensi selälleen lattialle,
ja itki.

Isä nosti tytön ylös vain lyödäkseen tätä uudelleen.
Se isku oli virhe.

Tyttö lensi uudestaan lattialle,
ja löi päänsä lattiaan.

Sitten hän pyörtyi,
ja koki kovia tuskia.
Liian kovia niin pienelle.

Hän muistaa edelleen sen ihanan tunteen,
jota niin monet pelkäävät.
Pieni lapsi näki enkelin,joka kutsui häntä.
Kutsui kotiin.

Sitten tyttö nukahti,
ja nukkui ikuista unta.

Nyt hän kävelee pitkin taivaan katuja,
Ja ajattelee mennyttä aikaa.

- Henna -

 

 

 

-19-

Sunnuntai-ilta

Tytöllä tahto vaan ei taito
löytää jotain suurta
koskettaisi, tulisi kylmät väreet
sekoaisi sukissaan
sanoissaan pysyisi itsetietoisen varmana
ja mies tatuoisi ihoonsa hänen nimen
lähtemätön molemminpuolinen vaikutus
syntyisi
ilotulitusraketeista puhumattakaan
voi taivas sitä Kosmista Kemiaa

Kädet kiertyvät hänen ympärilleen
lupaa kysymättä humaltunut mies puristaa rintoja
puheen ymmärtäminen ja tuottaminen minimaalista
oikeastaan mukavaa että joku koskee
allergisoitunut liian kilteille miehille
jotka kuin maisematapetti
yhtä paljon seksuaalista vetovoimaa
jonka huonekasvikin voittaa
se sentään elää
Tyttö kysyy miehen horoskooppia
ei suostu sanomaan
tästä suivaantuneena kiroilemalla irrottaa miehet kädet ympäriltään
lähtee pois
istuutuen tanssilattian toiselle puolelle korkeille jakkaroille

Pitkätukkainen reilusti tyttöä vanhempi mies tulee, pummaa savukkeen
näki tilanteen, täällä usein idiootteja
juttelevat, mies pummaa toisen tupakan
lähtevät miehen luokse
nahkahousut 80-luvun pussipersemallia
hänellä kuulemma viskiä, tyttö ei pidä siitä muttei sano
Mies synkkä, valittaa, kritisoi, on hankala, kyyninen
siinä luulossa että negatiivisuus on älykkyyden mitta
tyttö juo viskiä ja kiroilee
kuin partavettä, polttaa nielun ja ruokatorven
hetkeksi lepää sohvalla
nukahtaa
miehen levottomat kädet tytön vartalolla
ei uskaltanut lähestyä häntä valvetilassa
vaeltavat, työntyvät alushousujen kuminauhan alta häpykummulle
tytön alitajunta ottaa yhteyden yläkertaan:
"Älä HerraRouva Jeesus Maria Ukko Ylijumala
anna tuon ympärileikkaamattoman työntyä minuun"
Korkeamman energian heratettyä tytön
hän pomppaa sohvalta ylös:
"Fysioterapia, mun pitää mennä fysioterapiaan!"
"Ai psysykoterapiaan..."
Mies poistuu vessaan
tyttö hyppää saappaisiinsa sulavasti
avaa ulko-oven, laittaa sen perässään kiinni
askeleet alas ulos asti

Kosminen Kemia
huuhaa, fuulaa
hauska vitsi
jos hyvä ironian taju
tyttö antaa onnen odotella itseään
jos se nyt yleensäkään toisen hahmossa tulee
kun yksinkin hyvä olla

- Kristina -

 

 

-18-

Ikuisuus sitten tai siltä se tuntuu
minä annoin sydämeni sinulle
enkä ole saanut sitä vieläkään takaisin
voisitko kertoa mitä sille olet tehnyt?
Hukuttanut sen kenties kyyneliin
viskannut romukoppaan
tai antanut tuulen vietäväksi?
Oletko kenties hoitanut sitä
vai jättänyt yksin
ehkäpä vaihtanut toiseen?
Ja vaikka
sattuu tämä tuska ja ikävä
niin että kippurassa kivusta minä kiipeän tätä muistojen puuta
jota
minä olen kyynelilläni kastellut
kaipauksella kasvattanut
ja vaikka
joka kerta kun kiipeän ylös
putoan maahan
ja vaikka
ikäväni tyhjä aukko ammottaa mustana
minä antaisin sydämeni sinulle uudestaan.

- Irmeli-

 

-17-

Sinulle
antaisin itseni kokonaan
musiikin soidessa kynttilän valossa
kuutamokin sen näkisi
vaaleat hiuksesi siniset silmäsi
hoikat pitkät sormesi
kuin minulle tehty
sielusi sieluuni liitä
sydämeni ota ja piilota
etten
sitä ikinä löydä
muille annettavaksi
ota tämä katseeni omaksesi
jokaiseen uneen jokaiseen aamuun
kaikkiin sydäntäsärkeviin säveliin
kyyneleisiin silmiin
minuutti minuutilta
kaipaan yhä enemmän
enemmän kuin koskaan ketään
voisitko antaa minun mennä
tietäen
että ei koskaan ei koskaan
tule toista samanlaista

- Irmeli-

 

 

-16-

Pitkäperjantaina

Kevätauringon kirkkaudessa lasimaalaukset kimalsi,
kun pitkäperjantain Sanaa väki hartaana kuunteli.
"Sinun käsiisi minä annan henkeni"
luki pappi ja alttarilta kynttilät sammutti.

Ei aurinko pilveen mennyt
eimaa vavahtanut,
vaan aivan kuin kylmää viimaa
kotikirkkoon puhaltanut
oisi jostain takaa aikojen
se tuntui pohjassa sydämen.

Pian pimeni kuitenkin
ja hämärtyi silmänikin,
sillä alttaria kohti,
kun katsoin, tie johti
kohti ristin kukkulaa.
Oli monta kulkijaa
tuolla vaivalloisella tiellä
ja ihmeekseni siellä
väkijoukossa Golgatalla
Vapahtajan ristin alla
näin itseni seisovan
kanssa itkevän Marian.

- EV -

 

 

- 15 -

Lapin muisto

Laella tunturin laajan
Antaja kohtaa saajan.
Istun, kuuntelen hiljaisuutta,
mietin aikaa, ikuisuutta.
Vaellusta elämän
johdolla Suuren Vetäjän
näin kun yhdessä tehdä saamme
viime huipun myös kerran jaamme.

- EV -

 

 

-14-

Jospa voisikin valita
lajitella laitanansa.
Päivät poimia parahat
ajat mieluisat minulle
iloisimmat itselleni
jättää joutavat välihin
laistaa hetket hankalimmat.

Vaan on kaikki katsottava
elettävä empimättä
mitä eteen annetahan
suodaan aivan seulomatta.

Eipä taitaisi valinnat
omat oikein onnistua.
Menee hyvät huomaamatta
putoavi parahimmat,
jos vain karsii katsomatta
tietämättä tuomitsevi
päivät saadut palkkiotta
aivan lahjaksi luvatut.

- EV -

 

 

-13-

Tulppaanihuulesi

Kuun luovuttaessa
hopeisia valovarjojaan
persikkaposkillesi

(Olimme todellisia)

Kahvirenkaat pinttyvät,
muistavat tulppaanihuulesi
/Sitruunashampookuplat hiuksissasi/

ja kaikki pitää kokea uudestaan

~Venla~

 

 

-12-

Maanantaiaamu

Olen orja, kiinni kahleissa vöissä
Liian pitkä on taas viikko käydä töissä
Elämä taas mataa samaa rataa
Samanlaiset aamut, samanlaiset säät
samat naamat, samat kusipäät
Muutu ei viikon vaiheet
Samat vittuilut, samat aiheet
Taas alkaa odotus vapauden
viisi päivää, kuinka kestän sen?
Milloin se päivä koittaa,
kun järki häviää ja hulluus voittaa?
Kuin siinä unessani, pitkin käytäviä niitä jahtaan
En armoa anna, vaan ne kaikki lahtaan…

--Timo--

 

 

-11-

*Valoon ja toivoon!*

*On tullut minun
aikani lähteä.
Lähteä täältä
epätoivon laaksosta
kohti valon ja toivon
maita..
Nousta, kiivetä,
kurottautua niitä
kohden.
Alkaa se vaivalloinen
matka,
jonka niin useasti
aiemminkin olen
tehnyt.
Kuinka tuttu tuo
reitti minulle onkaan
ja kuitenkin
aina yhtä outo.
Kuinka tuttuja
ovatkaan ne kohdat
matkallani,
joissa jalkani lipeää.
Ja kuitenkin,
tänään aloitan matkani.*

- Topi-

 

 

 

-10-

SIIVET

Tyttö rakennusnosturissa.
Alhaalla muut.
Tule pois sieltä!
huutavat suut.

Tulen, mutta lentämällä,
vastaa tyttö.
Olen saanut jo siivet
tahdon kokeilla niitä.

Mitä lapsi hourit?
Eivät ihmiset lennä.
Älä vain liiku,
pysy telineellä!

Katso, on tulossa jo
auttaja.
Odota, odota
aivan rauhassa.

Hei, täällä tuulee kivasti
ja näkee kauas,
melkein mummolaan asti!

Niin, lapsi, rauhoitu,
haen sinut kyllä,
odota vielä,
ei aivan käteni yllä.

En tarvitse kättäs,
mulla on siivet!
Niitä mä käytän,
kohta tavoitan pilvet.

Hei katso, kun lennän!
Näkeekö alhaalla äiti.
Olen kevyt kuin höyhen,
leijailen.

-Jussi-

 

 

-9-

Höpöttäjä

Yöllä heräsin kun uninalleni rintani päällä hyppi ja hyppi,
myös kulmakarvojani nyppi ja nyppi.

Kysyin mikä sinuun mennyt on,
korvaani kuiskaten, nää oot mahottoman mukava jäpä Nikke von Nakkerton.

Äläpä höpötä aikainen Nalle,
alahan siitä hipsiä oman peittosi alle.

Oman pikkupeiton korvillensa kiireesti veti,
jonka jälkeen kuului nallemainen kuorsaus heti.

- Tapio -

 

-8-

Lyttyyn halittu

Olet minua parivuotta nuorempi, lyttyyn halittu,
mut rakkaudella minulle valittu.

Jouluna aikoinaan sinut lahjaksi sain,
vieläkin sinua halin ja palvon vain.

Olet minun iki-ihana nappisilmä nalle,
minä sinulle Kalle.

Päiväpeiton päällä minua odottaen päivät makkaat,
mut illalla kainalooni itsesi kiiruusti nakkaat.

Vaikka sinulta on parsittu selkää, kättä ja jalkaa,
niin iloinen hyppelysi silti alkaa

Vatsani päällä kujeilet, ja hypit,
myös kulmakarvojani nypit.

Ompeluarvista muhatäytettä silloin tällöin päälleni jää,
olet silti minun täys muhapää.

En ikuna sinua antaisi pois,
vaikka pihassa kymmenen Mersua rivissä ois.

- Tapio -

 

 

 

-7-

RANNALLA

Rannalla istun, suuren kiven päällä
merelle katsellen
käymässä vain mä olen täällä
kohta kotiin palailen

Katse liukuu maisemassa
kuin jotain etsien
on iltasumu nosemassa ylle meren hiljaisen

Tunnen hetken mielenrauhaa
ja meren kauneuden sisälläin
ei tunteet pauhaa
istun hiljaa haaveillen Nää hetket mulle jotain antaa
vaik’ niihin muit’ ei kuulukkaan
katsellessa ääretöntä rantaa
uutta voimaa siitä saan

Kauan lienen viipynyt
kun yö jo yllättää
varkain lienee hiipinyt
alkusyksyn leuto sää, joka meren ylle jää

Illan vaaleus pois siirtyy
pilvet veteen tummina piirtyy
yhä kivelläin istun vain
pois en tahtois sieltä lain Merestä, niin sanotaan
on jotain tosi suurta
sitä verrata vois jumalaan
meri lie sen sukujuurta.

- Mauri-

 

 

-6-

MUTSI JA MÄ

Aamulla kello kuusi, heräsin kun mutsi huusi
”syö tuo kylmä muusi, ja sitten kerää luusi,
kohta sua kutsuu huusi, sen voimin kasvaa lempipuusi”

Sitten se käveli poikki keittiön, jättäen syömään heittön
siten se mua nimitti, sen ääni seinän takaa kimitti

Usein näin sen mielialan
laskut ja nousut
sen silmät pullotti kuin kalan jalkaan vetäisin mä housut

Valvonut olin monia öitä, paikkaillen itsetuntoa arkaa
vieläkään mulla ei ole töitä, vain arkipäivän sarkaa
sitä vain nyt kylvää saa

Lienen maksanut siitä kovan hinnan
polttaen oman ja mutsin pinnan
miten tässä lopulta käy ?
ellei valoa kohta näy !

Vuosia se kesti, mun ja mutsin pesti
mutta aika aina muistot kultaa
nyt kun mutsi makaa päällä multaa

Moni varmaan haluaa tietää
kun ei mua voi kai sietää
mitä musta oikein tuli
kai sen kertoakin saatan
ei tullut vuorineuvosta, vaan puli
pakkasnesteen polttamana asfaltille kun heitän laatan

- Mauri-

 

 

 

-5-

Peijaiset

Niin luulin, ja kun tarkkaan kuuntelin myös kuulin
kuinka kaukaa metsän takaa laukaus kajahtaa
ja loppuu sirkutus heinäsirkkain
välähtää aseen suuliekki illan hämärässä kirkkain
kohta kuollut hirvi lavetilla makaa

on luoti tavoittanut hirven lapaluun
sen turpakarvoissa on vielä lehvää vihreää
yö taivaalle on nostanut jo kuun
uskottujen joukko lopettelee annettua tehtävää

joukon nokkamies, Vääräniemen Anssi
tietää että, pian ruhon ympärillä alkaa villi tanssi
niin tapahtuu melkein joka kerta
Anssi näyttää miten juodaan hirven verta
yhtyy koko joukko bakkanaaliin
se perinteenä painunut on joka miehen kaaliin

tummuvasta metsästä lappaa miestä mölisevää
ja hämärtyvä kyläraitti kaikuu laulun voimasta
tämän vuoksi sittenkin kannatti kai elää
eikä mikään estää voi joukkoa ilakoimasta

naapurin traktori noutanut on hirvenruhon
peijaisviinat joukossa on tehneet täystuhon
yksi urho kerrallaan viimein nukahtaa
myöhäiskesän kärpäset osansa ruhosta myös saa
kohta aamu sarastaa, nousee uusi koi
mies yksinäinen parahtaa ja suutaan stimuloi
aiheutettu jälkitila nostaa suoranaista vihaa
tuskin vielä huomennakaan hän syö hirvenlihaa.

Pitäisikö syödä ? mutta jos niin teen
kääntyy ulos sisäkumi petiin puhtoiseen
viinan yliannostus, tätähän se ties
söisin kyllä hirveä jos oisin tosimies.

- Mauri-

 

 

-4-

SIVULLINEN

Viettää mies yönsä
Veneen alla maaten
Miksi ?
On menettänyt työnsä

Vielä runsas vuosi sitten
Hän oli kuin kuka tahansa
Mutta jälkeen supistusten
Lopputilinä sai rahansa

Sai lähteä hän
Ja kolmesataa muuta
Tilanteeseen tähän
Saattoi saneerauksen luuta

Ei katsonut vaimo työtöntä
Vaan lähti perään toisen
Katsoo mies yötä yötöntä Kera toisen samanmoisen

Kylmä hiipii alle majan
Sataa ensilumi
Käsitys on mennyt ajan
Ei silmään tule uni

He eivät saaneet sanaa suusta
Löytäjät, näyltä kamalalta
Mies ja vene kuin samasta puusta
Jäätynyt käsi pilkisti lumen alta

Hyvinvointivaltio korjasi taas satoa
Vain uhri oli turha
Siis tilastoista katoa
Tai tee itsemurha

- Mauri -

 

 

-3-

Siivet

Syysmyrsky keijulta mursi
siivet lasiset.
Itki keiju siipiään; mitenkään
en enää pysty lentämään.

Itki sineä siipien särkyneitten
pieni onneton,
kun auringonsäde valollaan
toi toivon varjohon.

Kevätaurinko laikkuja kullastaan
loi tummaan multaan maan.
Tuumi: aurinkotilkusta siipeeni
juuri sopivan paikan saan.

Puun alle istui – kerrotaan –
siipensä ompeli,
aurinkolangan hohteella
risat reunat korjasi.

Työn valmiiksi saatuaan kyyneleet
pyyhki keiju poskiltaan.
Tanssii kukkien terillä Keijunen
hymyhuulin onnessaan.

- Auli-

 

 

-2-

Nykyajan ylistys

Ei tarvitse osata ajatella, eikä edes lukea.
Riittää kun osaa kauniisti päällensä pukea. Eläköön! On tullut uusi aika, uusi tulevaisuus.
Ei juhli tieteet, ei järki vaan pelkkä pinnallisuus.Uusi raamattu on kauniit ja rohkeet.
Se pärjää jolla on hyvä perse ja kauniit pohkeet.Ei saa sanoa mitään, silti paljon täytyy puhua.
Ei totta, ei asiaa, mieluummin perätöntä huhua.Pitää olla tyly, ei saa kiittää.
Vaikkei ole hauskaa, pitää näyttää että riemua riittää.Katsokaa vaikka Pekkaa, Jorea ja Lauraa,
kun eivät keksineet mitään, niin ne tyhjälle nauraa. -

--- Timo ----

 

-1-

Tuoli

Hys... kuuletko?

Nuo äänettömät huudot?
Katso tuolia ja kuuntele,
ne kuuluu kyllä.
Vielä vuosien jälkeen ne kiertävät
nurkasta nurkkaan
ja etsivät vapautusta
tuskasta.

Hys... nuuhkaise!
Haistatko?
Katso tuolia ja vedä ilmaa sieraimiin.
Haju tuntuu kyllä.
Vielä vuosien jälkeen pelko haisee,
sen tuoksu kiertää nurkasta nurkkaan
ja etsii ulospääsyä.

Katso hämärään, katso!
Näetkö varjot?
Katso tuolia ja tutki seiniä.
Varjot näkyy kyllä
Ne ovat muurautuneet seinäkiviin.
Kauhu on kiinnittänyt ne niihin.

 

Itke, itke vain!
Halusin vain näyttää sen,
tuolin, jolla veljesi istui.
Ja monet muut.

- Jussi -

 



Etusivu>Olohuone>Runonurkka