Uhrilampaista Hannibaliin
- jatkosta ei elokuva parane

Kymmenen vuotta sitten ensi-iltansa saanut Uhrilampaat oli suuri yleisö- ja arvostelumenestys. Ihmiset rynnivät elokuvateattereihin kauhistelemaan (ja ihastelemaan - myönnetään vain pois!) kuinka ylivertaisen älykäs ja ihmislihan makuun mieltynyt tohtori Hannibal Lecter avitti vankilasta käsin FBI-agentti Clarice Starlingia tämän jäljittäessä makaaberia sarjamurhaajaa, joka oli erikoistunut pulskiin tyttöihin. Starling saikin Hannibalin avustuksella sarjamurhaajan kiinni, mutta oikeuslaitos menetti samalla Hannibalin, joka onnistui kaiken kaaoksen keskellä pakenemaan vankilasta.

Uhrilampaat oli elokuva, joka toi sarjamurhaajat ja heidän herättämänsä kauhun valtavirtaelokuvaan. Myös Oscar-akatemia arvosti elokuvaa, joka poikkesi tutusta Oscar-elokuvamuotista. Pahuutta ja sielun synkimpiä sopukoita tutkaillut elokuva palkittiin tärkeimpinä pidetyillä Oscareilla. Se sai parhaan miespääosan (hyytävän hyvä Anthony Hopkins), parhaan naispääosan (Jodie Foster), parhaan ohjauksen (Jonathan Demme), parhaan kirjaan pohjautuvan käsikirjoituksen (Ted Tally) ja parhaan elokuvan Oscarit.

Erityisen kiehtovaksi elokuvan teki kannibaalitohtorin ja oikeutta edustavan Clarice Starlingin välinen suhde, jossa oli outoa kunnioitusta ja jopa tietynlaista romantiikkaa. Näiden kahden suhde on keskeisellä sijalla myös Hannibalissa, jossa Hannibalia houkutellaan satimeen juuri Clarice Starlingin avulla. Asialla on Hannibalin entinen uhri, kostonjanoinen Mason Verger (Gary Oldman), jolle Hannibalista on muodostunut pakkomielle. Hannibalin alussa tohtori Lecter viettää leppoisaa elämää Italian Firenzessä, missä Dr. Fell-nimeä käyttävä Hannibal työskentelee Palazzo Vecchio-museon intendenttinä. Rauhaisa elo Italiassa loppuu, kun paikallinen poliisi saa vihiä Dr. Fellin todellisesta henkilöllisyydestä ja vuotaa tämän tiedon rahasta Vergerille. Edessä on teurastusta ja - tietenkin - ihmissyöntiä.

Jatko-osan pulmallisuus on siinä, että jatko-osa on aina enemmän tai vähemmän alilyöntiasemassa ykkösosaan nähden. Katsoja vertailee jatkoa ensimmäiseen osaan eikä tämä vertailu ole monestikaan jatko-osalle edullinen. Kun taustalla vielä kummittelee Uhrilampaiden kaltainen intensiivinen ja mieliinpainuva elokuva, vertailu on tavallistakin ankarampaa. Yleinen mielipide tuntuu olevan, että vaikka Hannibal onkin ihan toimiva elokuva, Uhrilampaiden veroinen se ei ole.

Tehoja Hannibalilta on vienyt myös aika. Kymmenessä vuodessa niin katsojat kuin näyttelijätkin ovat ehtineet muuttua. Hannibalin tohtori Lecter ei ole enää niin notkea paholainen eikä sarjamurhaaja elokuvan sankarina enää niin uusi asia kuin vuosikymmen sitten. Clarice Starlingin roolissakin nähdään toinen nainen kuin Uhrilampaissa: Jodie Fosterin tilalle on astunut Julianne Moore. Vaikka Moore onkin pätevä näyttelijä, haitannee tämä Starlingin kasvojenvaihdos niitä katsojia, jotka muistavat Uhrilampaat vielä hyvin.

Ohjaus: Ridley Scott
Käsikirjoitus: David Mamet ja Steven Zaillian Thomas Harrisin romaanin Hannibal pohjalta
Pääosissa: Julianne Moore, Anthony Hopkins, Gary Oldman
Kesto: 2h 11min
K18
USA 2001
Ensi-ilta: 23.2. 2001

Hannibalin sivut:
http://www.mgm.com/hannibal/index.html

Tiina Raatikainen

Etusivu>Olohuone>Elokuvanurkka