Riisuimme villapuseromme ja tungimme ne matkalaukkujen pohjalle kaivaessamme hellevaatteita esiin, lähtiessämme New Yorkista kohti 3,9 miljoonan asukkaan Puerto Ricoa.
Saavuimme Puerto Ricon pääkaupunkiin San Juaniin, 4 tunnin lentomatkan jälkeen, jossa lämmin tuulenhenkäys pyyhkäisi hiukset pois kasvoiltamme ja toivotti meidät aurinkoisesti tervetulleiksi.

Karibian risteilyä varatessamme, matkatoimistovirkailijat suosittelivat, että saapuisimme lähtöpaikkaan päivää ennen risteilyä, mahdollisten viivästymisten vuoksi. Näin varmistamme sen, että ehdimme risteilylle mukaan, emmekä jää kirjaimellisesti rannalle ruikuttamaan, jos lennot ovat myöhässä. Saimme “varaslähdön” Karibian auringosta ja mahdollisuuden tutustua muutaman päivän ajan Puerto Ricon elämänrytmiin.

Kirjauduimme sisään Hotelli Pierreen ja avasimme huoneemme oven. Seisoimme hetken kummastuneina oviaukossa. Huoneessa asuttiin, petaamattomat sängyt ja vaatteet kertoivat sen. Ei auttanut, kuin laskeutua takaisin vastaanottoon laukkujemme kanssa. Henkilökunta pahoitteli tilannetta ja lupasivat korvata erehdyksensä, antamalla meille ylimmän kerroksen kattohuoneiston, josta olisi upeat näköalat. Meidän kattohuoneisto osoittautui pienemmäksi, kuin alkuperäinen huoneemme olisi ollut ja näköala suoraan rakennustyömaalle. Aurinko oli tehnyt jo tehtävänsä ja tilanne lähinnä huvitti.

Kävimme suihkussa huuhtomassa nihkeyden pois iholtamme ja lähdimme ilta-auringon saattelemana taksilla San Juanin vanhaan kaupunkiin. Pitelimme kauhukahvoista kiinni, kuljettajamme ajaessa reilua ylinopeutta liikenteessä, jossa ei näyttänyt olevan mitään sääntöjä. 15 minuutin taksimatka maksoi 15 dollaria (11 euroa) tippeineen. Vanha San Juan oli idyllinen ja kaunis kauppa-alue, kapeine katuineen ja värikkäine kojuineen. Torin laidalla, harmaapäiset miehet olivat kokoontuneet pelaamaan lautapelejä.
Torikahviloista kantautui Karibian rytmit. Alue oli meren rannalla, joka sai ihmiset kokoontumaan polttavan kuuman päivän jälkeen, nauttimaan vilvoittavasta merituulesta. Kävelimme leveää puistokatua pitkin meren rantaan, jonka varrella oli vehreiden puiden alle aseteltu terassi, hehkuvine värivaloineen. Kävelytien päässä oli kaunis suihkulähde, jonka taakse aurinko alkoi laskeutua. Aurinko sai kruununsa, kun viimeiset säteet tunkeutuivat muutaman hattarapilven läpi ylöspäin ja taivas värjäytyi hehkuvan punaiseksi.

Kun aurinko vajosi horisonttiin ja lähdimme kävelemään pikkukaduille etsimään ruokaravintolaa. Löysimme viehättävän Papukaija ravintolan, joka oli ääriään myöden täysi. Tarjoilija löysi meille vielä kahden hengen pöydän ja rupesimme lukemaan ruokalistaa. Tajusimme, että tekstissä oli jotain outoa. Se oli englantia, mutta kuitenkin espanjaa. Lista oli tehty meitä turisteja varten, jotka yritämme puhua näitä kahta kieltä samassa lauseessa. Hetken tavattuamme listaa, löysimme mieleisemme. Palvelu oli erinomaista kiireestä huolimatta.
Vaikka paikka oli täynnä, saimme ruuat yllättävän nopeasti eteemme. Kiitos kuuden kokin, jotka valmistivat vauhdilla näyttävän näköisiä annoksia ruokailijoille. Jokainen pöytiin mennyt ruokalautanen sai viereiset pöydän päät kääntymään.
Yksi pään kääntäjistä oli korkeaan, vihreään kaislakoriin valmistettu jälkiruoka-annos, upea taideteos, johon ei olisi tohtinut koskea.

Taksi takaisin hotellille ja valmistautumaan seuraavaan aamuun.

Laivassa pitää olla vähintään kaksi tuntia ennen laivan lähtöä.
Halusimme olla mahdollisimman aikaisin laivan terminaalissa, ehtiäksemme ruuhkien alta pois. Saavuimme satamaan ja huomasimme olevamme ensimmäisten joukossa. Tässä vaiheessa luovutamme raskaat matkalaukkumme kantajalle, joka huolehtii ne laivaan. Seuraavan kerran näemme laukkumme hytissämme. Palvelua parhaimmillaan.

Menimme lähtöselvitykseen, jossa hymyilevä virkailija sanoi passit nähtyään, “olen aina halunnut matkustaa Suomeen”.
Toivotimme hänet lämpimästi tervetulleeksi -20 °C pakkaseen.
Saimme hyttiavaimemme, josta ilmenee nimet, kattausaika illallisravintolaan (joka valitaan matkan varauksen yhteydessä) ja “tilinumeromme”, jolta velotetaan kaikki laivan ostokset.
Tämä kortti toimii siis hyttiavaimena, luottokorttina ja sea pas korttina, eli kortti on leimattava jokaisessa satamassa, kun poistuu laivasta ja palatessa takaisin laivaan.

Laiva oli valmis ottamaan matkustajansa vastaan, vaikka lähtöön oli vielä 9 tuntia. Ennen laivaan nousua jokainen matkustaja laittaa hyttiavaimensa vielä “kameraan”, joka ottaa jokaisesta matkustajasta kuvan. Näin vielä varmistetaan, että kortin tiedot ja käyttäjä ovat sama henkilö.

Meitä oli vastaanottamassa laivan henkilökuntaa, joista jokainen toivotti meidät erittäin lämpimästi tervetulleiksi. Mihin vain menit ja näit henkilökuntaa, olivat he hymyssä suin toivottamassa meille hyvää matkaa.

Meiltä oli kysytty jo New Yorkissa useaan otteeseen, mistä kaukaa olimme kotoisin, kun kuulivat meidän keskustelevan keskenään ja ei mennyt kauaa, kun ihmiset alkoivat myös täällä kysellä mistä maasta olimme tulleet. Suomi sijoittui vain muutamalle jotenkin kartalle, mutta monille Suomi oli vielä täysin tuntematon maa.

Pariskunta, joilla oli takanaan jo useampi risteily, eivät olleet aikaisemmin törmänneet Suomalaisiin näillä risteilyillä.

Karibian risteilyn hinnat ovat laskeneet kysynnän ja tarjonnan mukaan ja ovat nykyään matkaa suunnittelevien pariskuntien ja perheiden listalla mukana, eikä ihme, täällä saat parasta palvelua viikon ajan ja rahoillesi taatusti vastinetta!

Perhelomana tämä on mielestämme A-luokkaa. Rahaa ei tarvitse kantaa mukanaan. Matkan hintaan sisältyy mm. ruoat kaikissa, ravintoloissa (poikkeuksena kaksi ravintolaa, joissa on 20 dollarin (15 euron kattausmaksu) ja juomista: vesi, jäätee ja sitruunamehu. Lisäksi pelihuoneen lautapelit ja kansipelit, sekä kirjaston palvelut, että hytissä oleva tv:n kautta toimiva 24 tunnin hyttipalvelu, josta voit tilata hyttiisi maksutta ruuat, välipalat, hedelmälautaset ym. Laivan ravintoloissa on limsapisteitä, jossa korttia vinguttamalla voit ostaa juomia.
Tässä tulee varsinkin lapsiperheiden kohdalla edullisemmaksi ostaa cocis -tarra korttiin, jolloin kortilta veloitetaan automaattisesti 6 (5 euroa) dollaria päivässä ja juomia saa juoda ilman rajoituksia. Moni perhe osti yhdelle kortille tarran ja jokainen limsajanoinen perheenjäsen haki halutessaan juomansa. Muuten limsat maksavat 1,50 - 2,50 dollaria (2 euroa).

Olemme nyt Royal Caribbeanin laivassa nimeltä Serenade of the Seas. Tämä Radiance -luokan laiva valmistui vuonna 2003. Radiance -luokan laivoilla on tunnunomaista mm. eurooppalainen tunnelma. Laivan kapteeni, Norjalainen Stig Nilsen, on seilannut meriä 30 vuotta. Matkustajia laivaan mahtuu 2490 maksimissaan ja henkilökuntaa löytyy noin 900! Tämä lukuisa henkilökuntamäärä on osaltaan huolehtimassa siitä, että matkastasi tulee unohtumaton!

Meillä oli ennakkoluuloja Karibian risteilyistä. Luulimme niiden olevan lähinnä hääparien ja eläkepäivistään nauttivien pariskuntien huvia, mutta ennakkoluulomme karisivat ensimmäisellä risteilyllämme kun seurasimme laivaan virtaavia kanssamatkustajia. Risteilyllä oli toki edellä mainittuja pariskuntia, mutta laiva täyttyi myös lukuisista lapsiperheistä ja pariskunnista, jotka halusivat jotain muuta, kuin perinteisiä rantalomia.

Hymyt kasvoillaan saapuvat matkustajat tutkivat jännittyneinä tulevaa täyden palvelun kelluvaa hotelliaan. Palvelujen laajuus ja runsaus alkoi jälleen hahmottua, kun kuljimme laivan kerroksia eteenpäin.

Urheilun ja toiminnan ystäville, löytyi mm. golf simulaattori, merinäköalalla oleva kuntosali, luistelurata, pienoisgolfrata, seinäkiipeilyä, täysimittainen koripallo kenttä ja erilaisia kansipelejä. Kannella löytyy lisäksi juoksu/kävelyrata, jossa voit kuluttaa herkuttelemasi kalorit, nauttien samalla auringosta ja huikeista maisemista. Laivan jumppia löytyy Pilateksesta, -spinningiin ja hinta on 10 dollaria (8 euroa)/jumppa. Käydessäsi laivan jumpissa, saat liikuntapisteitä, joilla jaetaan palkintoja risteilyn loputtua. Muun muassa, reppuja, pyyhkeitä, käsipainoja ja kaikkea liikuntaan liittyvää.

Laiva osoittautui myös sekä lasten, että lastenmielisten aikuisten peliparatiisiksi. Pelisalin lukuisat simulaattoripelit olivat ahkerassa käytössä. Pelit toimivat ladattavilla korteilla, joita sai ostettua pelisalin automaatista. Laivalla on ohjattua toimintaa aivan perheen pienimmillekin lapsille, joka antaa mahdollisuuden vanhemmille hetkeksi hengähtää.

Ja kun on aika hemmotella itseään, voi sen laivan kauneushoitolassa, kampaamossa, tai mennä vaikka rentouttavaan hierontaan. Hierontoja löytyy monenlaisia, aromaterapia hieronnoista, kaverihierontaan. Tässä esimerkiksi pariskunnat voivat mennä opiskelemaan hieronnan perusteita ja kokeilla taitojaan kumppaniinsa. Aromaterapia hieronta maksaa 89 dollaria (68 euroa)/50 minuuttia ja kaverihieronta maksaa parilta 49 dollaria (38 euroa).

Voit pulahtaa uima-altaaseen tai istahtaa poreammeeseen ja samalla nauttia auringosta ja Karibian rytmeistä. Auringonpalvojille löytyy parhaimmat paikat laivan yläkannelta, jossa on silmänkantamattomiin aurinkotuoleja ja kattona pilvetön sininen taivas.

Niille jotka haluavat nauttia lämpimästä meri-ilmasta auringolta suojattuna, löytyy katettuja ulkoilma- ja allas alueita.
Allasbaareista, voi käydä hakemassa toinen toistaan herkullisemman näköisiä sateenkaaren väreissä loistavia juomia ja julistaa loman alkaneeksi. Drinkit maksavat 5-10 dollaria (4-8 euroa) ja oluen saa 3-7 dollaria (2-5 euroa). Ruokahalua voi herätellä tutustumalla laivan moninaiseen ravintolatarjontaan.
Notkuvista noutopöydistä voi valita lautaselleen mieleisensä herkut. Omat herkkupöydät löytyy ruokavaliota tarkkaileville ja kasvisvaihtoehtoja kaipaaville. Hedelmätiski oli uskomaton taidonnäyte. Mitä kaikkea voikaan veistellä vesimelonista!

Amerikkalaisen hoddokin tai hampurilaisen ranskalaisilla sai ravintola Seaview cafessa, josta on upeat näköalat merelle.
Tämä paikka oli erityisesti lasten suosiossa, samoin kuin ravintola Windjammerin jäätelö automaatti, josta sait itse tehdä haluamasi kokoisen pehmis jäätelö annoksen. Ravintola Windjammerista kantautui uskomaton tuoksu. Pöydät notkuivat herkkuja. Ravintola oli iso ja erittäin siisti ja tarjosi mahdollisuuden syödä viileissä sisätiloissa, tai katetulla ulkoalueella ja ahkerimmat auringonpalvojat veivät lautasensa omille aurinkotuoleilleen.

Tarjolla oli: Mahtava salaattipöytä, kala- ja lihapöytä, pizzapöytä, josta sait itse kasata mieleisesi pizzan ja viedä sen paistettavaksi paistopisteeseen. Sushipöytä, leipä- ja leikkelepöydät, keittoja, kastikkeita, kaikkea mahdollista friteerattuna. Hoddokit, hampurilaiset ja tacot. Jälkiruokapöydät ovat luku sinänsä. Sokerittomien herkkujen lisäksi, voit kasata lautasellesi, pannukakkuja, hillon ja kermavaahdon kera, köyhiä ritareita, juustoja, suolaisia ja makeita keksejä, kakkuja, piirakoita, hedelmäsalaatteja, kääretorttuja ja paljon kaikkea muuta makeaa.

Hyttimme ovat nyt valmiit. Huoneemme oli valoisa, josta saamme kiittää parveketta, joka toi lisätilan tuntua ja päästää auringonvalon sisään. Parvekkeella oli kaksi tuolia ja pöytä, jossa sai nauttia vaikka aamupalan, antaen samalla merituulen herätellä uniset jäsenet. Jokaisesta hytistä löytyy oma tallelokero, jääkaappi, televisio, puhelin ja hiustenkuivaaja. Hytit ovat ilmastoituja, joten vaikka ulkona oli +30°C, huoneemme oli sopivan viileä joka varmisti kunnon yöunet. Huuhdoimme matkapölyt kasvoiltamme ja aloimme purkaa matkatavaroitamme, kun oveen koputettiin. Hyttipalvelijamme, tuli esittäytymään, toivottamaan meidät lämpimästi tervetulleiksi.

Sängyllämme oli valmiina pelastusliivit, jotka odottivat ilmoitusta pelastusharjoituksesta. Ennen lähtöä, laivalla tehdään pelastusharjoitus, johon jokaisen matkustajan tulee osallistua.
Ilmoituksen tullessa ja summereiden soidessa, jokaisen matkustajan tuli pukea pelastusliivit ylleen ja lähteä hytistä omaa hätäuloskäyntiä kohti. Henkilökunta opasti jokaisen matkustajan omalle paikalleen. Kun jokainen matkustaja oli omalla pelastusasemallaan, henkilökunta kävi pelastusohjeet läpi ja toivotti meidät vielä tervetulleiksi. Oransseihin pelastusliiveihin pukeutuneet matkustajat täyttivät laivan käytävät, kiirehtiessään palauttamaan liivit hytteihin. Oli aika valmistautua illalliselle.

Yhtiön omilla sivuilla on pukeutumisohjeet, jotka antavat yleisiä neuvoja vaatevalinnoista. Yleisilme pukeutumisen suhteen oli se, että päivisin pukeuduttiin rennompiin vapaa-ajan vaatteisiin, iltaisin siistimpiin vapaa-ajan asuihin ja poikkeuksena kapteenin illalliset, joille pukeuduttiin juhlavasti. Silloin naiset pukeutuivat toinen toistaan upeimpiin iltapukuihin ja miehet pukuihin tai smokkeihin. Pienet tytöt olivat suloisia prinsessa puvuissaan ja pienet pojat muuttuivat pikkuherroiksi solmioissaan. Illastimme pienemmässä seurueessa todella upeassa illallisravintolassa, jossa henkilökuntaa tuntui olevan jokaista ruokailijaa kohden omansa. Eteemme tuotiin toinen toistaan upeimpia ja herkullisempia annoksia ja kun oli jälkiruoan aika, yritimme kieltäytyä kohteliaasti, mutta henkilökunta ilmoitti, että heidän listaltaan ei löydy “ei kiitos” -vaihtoehtoa ja toivat näyttävät jälkiruuat näytille, joista meidän oli valittava mieleisemme.
Meistä pidettiin erityisen hyvää huolta ja valpas henkilökunta huolehti, että lähtiessämme, olimme kylläisiä ja tyytyväisiä.

Ne, jotka eivät välittäneet laivan virallisista kattauksista, nauttivat illallisensa niissä lukuisissa muissa laivan ravintoloissa tai väsynyt matkustaja saattoi tilata illallisensa suoraan hyttiin tv:n kautta toimivan palvelun kautta.

Illallisen jälkeen oli mahdollisuus mennä kuvattavaksi, jonka lähes kaikki käyttivät hyväkseen. Harvoin on tilaisuus saada koko perhe samaan kuvaan ja ikuistaa hetki jossa jokainen on pukeutunut parhaimpiinsa. Myös ne pariskunnat, jotka olivat juuri pujottaneet sormukset sormiin laivan kauniissa kappelissa, ikuistivat iltansa.

Laivalla on myös mahdollisuus järjestää häät suuremmallekin seurueelle, jossa laivan ammattitaitoinen henkilökunta on valmis auttamaan kaikissa järjestelyissä ja osaltaan tekemässä päivästä ja risteilystä unohtumattoman. Hääpareille, jotka suunnittelevat häämatkaa Karibian risteilijällä, saavat erikoiskohtelua laivalla.

Illallisen jälkeen lähdimme sulattelemaan herkkuja laivan kävelykadulle. Kahvibaarin valloittavat tuoksut pysäyttivät ohikulkijan. Toiset menivät juhlistamaan loman alkua laivan Shamppanja baariin.

Laiva oli nyt lähtövalmiina viikon mittaiselle seikkailulle.
Tervetuliaistilaisuus oli allasosastolla ja lähdimme satojen muiden matkustajien seurassa kannelle tekemään lähtöä YMCA:n soidessa. Juontaja juonsi loman alkaneeksi ja henkilökunta ilmestyi tasanteelle tanssimaan ja saivat lomafiiliksissä olleet matkustajat mukaan heilumaan. Tarjoilijat kantoivat upeita tervetuliaisdrinkkejä, joissa paperisateenvarjoon oli kiinnitetty limeviipale ja kirsikka tekemään siitä vieläkin herkullisemman näköisen.

Joka päivälle valmistetaan oma päivä drinkki, joka maksaa 5.95 dollaria (5 euroa) ja lasin saa pitää.

Laivan oma videontekijä kuvasi meitä juhlatunnelmissa olevia matkustajia. Ihmiset heiluttivat pore- ja uima-altaasta kameramiehelle, joka viikon jälkeen kokoaa siitä parhaat palat risteilyvideoon, jonka jokainen voi ostaa muistoksi mukaan.

Lähdimme silmäilemään kauppojen tarjontaa ja Casinolta kantautuva rahankilinä houkutteli meidät sisään ja pelaamaan muutaman dollarin.

Päivä oli ollut pitkä ja oli aika valmistautua seuraavaan aamuun ja Neitsytsaaren retkellemme.

Retket voi varata laivalla niille tarkoitetulta tiskiltä tai suoraan tv:n kautta. Retkille voi tutustua etukäteen internetissä ja jos haluaa varmistaa retkelle pääsyn, sen voi myös varata ennakkoon netin kautta. Retkille voi ilmoittautua myös satamissa, suoraan matkanjärjestäjille, jolloin hintakin voi olla huomattavasti edullisempi, mutta kannattaa ottaa huomioon, että aikaa on rajoitetusti.

Laivan matkanjärjestäjien kautta retket hoituvat helposti ja ongelmitta. Retkiohjaaja varmistaa, että kaikki ilmoittautuneet ovat paikalla, kun laivayhtiön järjestämä kuljetus, vie meidät retkipaikalle ja retkien jälkeen, meidät kuljetetaan takaisin laivan viereen.

Aurinko oli noussut, kun heräsimme hyvin nukutun yön jälkeen.
Aukaisimme parvekkeen oven ja päästimme lämpimän merituulen sisään. Olimme nyt St Thomasin saaren edustalla.

Pilvettömältä taivaalta paistava aurinko lämmitti huoneen tehokkaan ilmastoinnin kylmettämiä varpaita. Nautimme aamiaisemme parvekkeella ja kuuntelimme sataman kauppa-alueelta kantautuvia ääniä. Kaupunki oli valmistautunut ottamaan tuhannet turistit vastaan. Meitä oli noin 2000 matkustajaa, jotka valuivat kauppa-alueelle. Tämän lisäksi satamaan oli rantautunut muutama muukin risteilijä. Satamasta oli järjestettyjä kuljetuksia kaupungin keskustaan, joihin moni kiiruhti heti aamusta, koska keskustan kaupoista osa mennee klo 13 kiinni ja aukeavat vasta hiukan ennen laivamme lähtöä. Satama-alueen kaupat sen sijaan olivat auki koko päivän.
Olimme ostaneet 20 dollarin (15 euroa) kuponkikirjan, joissa oli kymmeniä kuponkeja jokaiseen satamaan, joissa osalla sai ilmaisia koruja ja osalla kupongeista sai 50% alennuksia muun muassa kelloista ja koruista. Yhdellä kupongeista sai ranneketjun tältä saarelta, josta roikkui riipus. Sen mukana sai kortin, jolla voi hakea jokaiselta seuraavalta saarelta yhden lisä riipuksen ketjuunsa ja matkan päätyttyä meillä olisi kaunis ranneketju, jossa roikkuisi muisto jokaiselta saarelta.

Aurinko paistoi ja kaupat täyttyivät turisteista. Pakko myyntiä ei harrastettu, joten ilmastoituja kauppoja oli mukava kierrellä ja saimme vapaasti tutkia tarjontaa ja pyöritellä tavaroita käsissämme, ilman, että kukaan olisi sitä jo käärimässä sanomalehteen, kuvitellen, että esineeseen koskeminen on sama kuin ostaminen. Ostimme paikallista kahvia tuliaisiksi ja istahdimme vielä palmujen alle, paikalliseen ravintolaan, josta oli näkymä merelle ja laivaamme.

Joka saarella on mahdollisuus osallistua retkille. Tarjontaa löytyy, on kiertoajeluita, maastopyöräilyä, snorklausta, kajakkiretkiä, delfiinien tai kilpikonnien kanssa uimista, sukellusta, safari retkiä, syvänmeren kalastusta ja sukellusvene matkaa. Retkien hinnat vaihtelevat 20 dollarista - 200 dollariin (15-154 euroa). Olimme kokeneet sukellusvenematkan viime risteilyllämme ja se oli uskomaton! Halusimme kokea kuitenkin jotain erilaista, joten valitsimme mini moottorivene seikkailun. Retkelle lähtö alkoi lähestyä ja ilmoittauduimme retkioppaallemme satamassa.
Bussi kuljetti meidät kiemurtelevia teitä pitkin lähtöpaikkaamme, jossa meitä odotti mini boatit, joilla menisimme suojaisaan poukamaan, jossa saisimme snorklata kirkkaissa vesissä värikkäitä koralleja ja kaloja. Jälleen retkellä olijat ihmettelivät sitä, että olimme tulleet Suomesta asti ja kyselivät kummastuneina, kuinka pitkän matkan olimme matkustaneet.

Hyppäsimme minikokoisiin moottoriveneisiimme ja lähdimme kaasuttamaan turkooseja vesiä kohti poukamaa. Ohjaajat edessä ja perässä varmistivat sen, että letka pysyi yhtenäisenä.
Ohitimme uskomattomia merenrantahuviloita, jotka kuuluivat lähes poikkeuksetta kuuluisuuksille. Näissä maisemissa kuvattiin yksi kohtaus viimeisimmästä Charlien enkeleistä.

Isompien alusten jättämät aallot keinuttivat meitä ja tuulesta huolimatta aurinko poltti kasvoja. Retkiohjaajien useat muistutukset aurinkorasvojen käytöstä, eivät olleet turhia.

Ankkuroimme veneemme toisiimme kiinni ja hyppäsimme kirkkaisiin vesiin. Ennen veteen menoa saimme koiran keksejä evääksi… kaloille annettavaksi. Nämä keksinmurut tekivät kalat hulluiksi.
Pienet värikkäät kalat uivat ympärillämme niin kauan kuin murusia riittäisi. Kun kalat oli ruokittu, lähdimme tutkimaan merenpohjan ihmeitä. Rauskut lähtivät altamme, kun uimme niitä liian läheltä ja pehmeästi heiluvat vesiheinät saivat meidät kellumaan niiden tahtiin.

Vertasimme vesien kirkkautta, viime vuoden Bahaman vesiin, jossa myös snorklasimme ja totesimme, että vedet olivat valitettavan sameat näillä snorklaus alueilla.Olimme nähneet tähän mennessä suuren varaanin, upeita kaloja ja kun palasimme päivän retkeltämme hyttiimme, sängyllämme koira, aurinkolasit silmillään. Tosin se oli pyyhkeistä muotoiltu. Hyttiin jaetaan joka päiväksi uusi risteily kompassi, joka on päivän ohjelmalehtinen. Siitä löytyy tulevan saaren lämpötilatiedot, päivän ohjelmatiedot ja esiintyjät, ravintoloiden aukioloajat, kilpailut ja paljon muuta.
Lisäksi saimme tulevan saaren kaupunkikartan, jossa on merkitty hyviä ostospaikkoja ja lehtisessä kerrotaan hiukan myös kaupungin historiasta.

Ilta meni ihoa rasvatessa ja ilmastoitu hytti tuntui täydelliseltä paikalta, palaneen ihon kanssa.

Heräsimme sisäisen kellon ollessa sekaisin, jo aamu varhaisella ja lähdimme auringon noustessa aamiaiselle. Aamiaispöydän puurot, munakkaat, murot ja pannukakut tekivät kauppansa, kun matkustajat tankkasivat itsensä retkiä varten.

Olimme nyt St. Maartenin saaren edustalla. Laivamme jäi merelle ja kuljetus saareen järjestettiin laivan omilla lautoilla.
Rantauduimme laituriin, jonka molemmin puolin oli auringon palvojia ja hiekkarannan takana oli kauppa-alue, jonka jokainen muistoesine- ja korukauppa olivat ääriään myöten täynnä turisteja eri puolelta maailmaa. Muutaman metrin matkalla saatoit kuulla ranskan, espanjan, kiinan, japanin, venäjän kieltä, vain muutaman mainitaksemme.

Kulta, timantit ja kellot, ovat saarien ostetuimpia tuotteita.
Kävelimme varsinaiselta ostoskadulta sivummalle ja päädyimme upealle rantakadulle, joka kuvaa Karibiaa parhaimmillaan. Valkoinen hiekka, turkoosi meri ja rannalla palmuja, joiden alle saatoit nukahtaa kuunnellen meren kohinaa. Rantakadulla oli kahviloita ja baareja, joiden varjoon voi vetäytyä nauttimaan huurteisia juomia. Aurinkotuolin välissä käveli nainen, joka kantoi päässään kymmeniä hattuja. Hattukauppias, joka kaupitteli kaislahattujansa auringon ottajille.

Takaisin laiturille, johon olimme tulleet, koska nyt oli aika lähteä Kajakki retkellemme, jossa saisimme taas snorklata… mikäli selviäisimme kajakillamme määränpäähämme.

Köröttelimme taas pikkubussilla saaren toiseen reunaan, jossa kirkkaan keltaiset kajakit ja värikkäät melat odottivat meitä.
Saari oli todella kaunis, mutta erityisesti tämä alue oli upea!

Rauhallinen, suojaisa hiekkaranta, palmut, valkoiset kaarisillat, siistit kadut ja pastillin väriset talot ja tätä kaikkea reunustivat jylhät ja vehreät vuoret. Pieni satama, jossa oli upeita, valkoisia purjeveneitä ja laivoja. Meitä oli noin kymmenen henkeä, joista yksi pariskunta oli Kanadalaisia, me edustimme Suomea ja loput olivat Amerikkalaisia. Retken vetäjistä toinen mies oli Afrikasta ja toinen Yhdysvalloista. Tämä Afrikkalainen mies kertoi, että heidän retkillään ei aikaisemmin ole ollut Suomalaisia. Amerikkalainen vetäjä kertoi Akille, että Suomi oli tullut tutuksi, kun hän oli aikoinaan pelannut koripalloa naapurimaassamme, Ruotsissa.

Saimme puolen tunnin koulutuksen, jonka jälkeen rasvasimme itsemme huolellisesti ja “pesimme” kätemme hiekassa, saadaksemme pitävän otteen melastamme. Valitettavasti emme saaneet ottaa kameroita mukaan retkellemme, koska jos kajakkimme olisi keikahtanut, mikään ei säilyisi kuivana.

Selvisimme snorklaus paikalle ja vedimme kajakkimme rantaan.
Aallot olivat voimakkaita rannassa ja otimme mieheni kanssa pelastusliivit snorklaamista varten. Saimme mahdollisuuden kellua rauhassa veden pinnalla, kun tutkimme meren pohjaa. Loput jättivät liivinsä kajakeille, joka kostautui hetken päästä.
Aalloissa taisteleminen vei voimat ja muutamat retkiläisistä jouduttiin hinaamaan rantaan. Kahlasimme snorkkelit silmillämme ja pelastusliivit päällämme rantaa kohden, kun ristikkäisaallot heittelivät meitä mielensä mukaisesti rannassa. Uimapuvut täynnä hienoa hiekkaa nousimme nauraen merestä ja palasimme takaisin kajakeillemme. Retken jälkeen nautimme kylmiä juomia rannassa, kunnes kuljettaja palasi hakemaan meitä takaisin laivaan.

Hengähdimme hetken hytissämme ja tutustuimme päivän ohjelmaan. Elokuvateatterissa pyörisi elokuva The Stepford Wives, kiipeilyseinällä olisi aloittelijoille ohjattua koulutusta, taidegalleriassa olisi muun muassa Picasson taidetta nähtävillä ja illalla olisi luvassa 70-luvun bileet.

Kävimme illallisella ja kiertelimme laivalla, joka oli vasta puoliksi tutkittu. Pujahdimme välillä kannelle haistelemaan merituulia ja kävimme katsomassa taidehuutokauppaan tulossa olevia tauluja.
Myynnissä oli muun muassa Joe Montanan, Amerikkalaisen jalkapallon legendan pelipaita lasikehyksissä, jonka lähtöhinta oli 1200 dollaria (923 euroa)! Muhamed Alin nyrkkeilyhanskat ja housut olivat myös huudettavana.

Kävimme kahvibaarissa nauttimassa isot mukilliset tuoretta kahvia, mutta päivän retket ja riennot kaatoivat meidät sänkyyn ja 70-luvun bileet jäivät väliin.

Aurinko pilkotti verhon raosta ja pomppasin sängystä katsomaan vaihtunutta maisemaa. Edessä oli merta ja hiukan saarta näkyvissä. Olimme suoraan laiturissa kiinni ja vieressämme oli toinen risteilyalus ja kolmas ja neljäs. Tervetuloa Antiquaan -kyltti oli meitä vastassa. Värikkäisiin vaatteen riekaleisiin pukeutunut tanssija, häränsarvipäähine päässään toivotti esityksellään meidät tervetulleiksi saarelle. Vaaleanpunaiset, turkoosit ja mintun väriset talot vetivät turistit puoleensa.
Myynnissä oli maljakoita, puuveistoksia, kahvia, vaatteita, esineitä ja vaatteita, jotka vaihtoivat väriä auringossa, koreja ja kaikkea mahdollista Antiqua -tekstillä varustettua tavaraa.
Saarien välisiä suuria hintaeroja ei ollut tullut vastaan.
Jos puinen norsu oli edellisellä saarella 15 dollaria (11euroa) ja täällä siitä pyydettiin 20 dollaria (15 euroa), sai sen tinkaamalla siihen 15 dollariin. Torialueella muutamat naiset huutelivat meitä tiskeilleen, mutta muuten saimme taas rauhassa tutustua tarjontaan. Keskityimme tuliaisten ostamiseen täältä, koska päivän retkemme, snorklausta kilpikonnien kanssa oli buukattu täyteen ja muut retket olivat kaikki hyvin saman tyyppisiä, kuin mitä olimme jo tehneet. Ostimme puisen venekehyksen, jossa oli pelastusrengas, kalaverkkoa, köyttä ja ankkuri ketjuineen koristamassa kehystä, johon laittaisimme valokuvan reissustamme muistoksi. Hinta oli 11 dollaria (8 euroa).
Paikallisia kookosmakeisia ja rommikakkuja ostimme sukulaisille maistiaisiksi. Makeiset maksoivat noin 8-10 dollaria (6-8 euroa) rasialta. Puisia eläinveistoksia oli valtava valikoima, muutaman sentin kirahvista, yli metrin korkuisiin norsuihin. Hinnat kulkivat 3 dollarista, kymmeniin dollareihin, veistoksen koosta riippuen.
Finlandia vodkan hintoja katselimme mielenkiinnon takia. Halvimmillaan saarilta sai Finlandia vodka pullon 5:llä dollarilla (4 euroa).

Menimme tuliaispussiemme kanssa takaisin laivaan ja koska aurinko paistoi vielä suoraan päämme päällä, menimme altaalle. Altaan vesi tuntui ihanalta, hiukan palaneella iholla. Makea aurinkorasvojen tuoksu kantautui nenäämme ja jalkamme heiluivat musiikin tahtiin. Tarjoilijat kiersivät altaan reunalla myymässä päivän drinkkiä, joka oli Bacardi cocktail. Istuimme altaan reunalla ja liotimme varpaitamme vedessä ja kilistimme päivän drinkeillä lomallemme.

Olimme menossa ravintola Windjammeriin lounaalle, kun kuulimme hurraa huutoja ja musiikin pauketta. Syyllinen selvisi. Viereinen laiva oli täynnä Englantilaisia, liput kädessä, heiluttamassa hyvästit meille.

Viereisen laivan juontaja veti meidän laivamme matkustajat mukaan leikkiin ja siinä me olimme, kaksi risteilijää rinnakkain, heiluttelemassa ja hurraamassa toisillemme. Kansilla oli satoja ihmisiä ja tanssimme musiikin tahtiin ja teimme aaltoa viereisen laivan matkustajien kanssa. Mieletön tunnelma! Englantilaiset lähettivät meidät uskomattomalla metelillä matkaan kohti seuraavaa saarta, Barbadosta.

Istuimme hienossa Tropical Theatressa ja odotimme ohjelman alkamista, johon itsekin osallistuisimme. Alkamassa oli nimittäin BINGO! Sali täyttyi pelaajista ja odotimme reippaan bingo emäntämme saapumista. Viisi -sivuinen pelivihko maksaa 35 dollaria (27 euroa) ja punaisen lisäsivun, jolla pelattaisiin päivän pääpalkinnosta, saisi 15 dollarilla (11 euroa). Tästä kierroksesta saimme vain jännitystä, mutta onnekkaimmat saivat rahapalkintoja 80 dollarista, 120 dollariin (61-92 euroa). Bingo huipentuu 4000 dollarin (3077 euron) pääpalkintoon, joka pelattaisiin viimeisenä iltana.

Tropical Theatresta löytyi myös upea shakkipöytä ja backammon pöytiä, sekä biljardipöydät.

Ostoskaduille oli ilmestynyt pöytiä, joissa myytiin koruja puoleen hintaan. Kauniin kaula- ja ranne, sekä korvakoru sarjan sai 33 dollarilla (25 euroa). Miesten komea rannekello -laatikoita, joissa oli mukana lompakko ja saman sarjan tyylikäs kuulakärkikynä ja lompakko maksoi 29,95 dollaria (23 euroa). Sormukset kimalsivat rasioissaan ja houkuttelivat naiset sovittelemaan niitä.

Safariklubilla esiintyi Wild West Hoe, joka taituroi köysien kanssa. Orkesterin säestyksellä esiintyvä taiteilija sai yleisön hervottomaan nauruun ja ansaitut abioodit mahtavasta showstaan.

Bridgetown, Barbados. Satamassa oli turisteja varten pystytetty kauppakeskus, mutta koska meillä oli koko päivä aikaa, ajattelimme kävellä 20 minuutin matkan keskustaan, tutustumaan paikalliseen elämään. Mitä lähemmäksi pääsemme asutuksia ja keskustaa, sitä likaisemmaksi kadunvarret muuttuvat. Kadun varsille on heitetty pulloja, tölkkejä, ruuantähteitä ja jopa wc pöntön rengas! Näky oli masentava.
Kun kävelimme keskustan katuja, huomasimme, että ihmiset heittivät talojen välissä oleviin kujiin roskansa. Rakennukset olivat rapistuneet ja ravintolat epäsiistejä. Kiersimme tavarataloja ja vertailimme jälleen hintoja, mutta suuria eroja ei ollut. Sade kasteli kadulla kävelijät ja torikauppiaat siirsivät kookoksen kuorista tehdyt laukut ja koriste-esineet ja rastahatut suojaan. Olisimme halunneet nähdä Barbadoksen kauniimman puolen, jos se on olemassa, mutta meidän oli aika palata laivaan.

Aurinko alkoi laskea ja menimme parvekkeelle katsomaan kaunista auringonlaskua. Silmiimme osui kauempana oleva saari ja josta näytti nousevan savua. Muutkin kanssamatkustajat olivat panneet tämän merkille ja viereiseltä parvekkeelta tiedettiin kertoa, että kyse on saaresta, jossa on aktiivinen Monserattin tulivuori. Kapteeni ajoi mahdollisimman lähelle saarta, josta pääsimme ihailemaan savuavaa tulivuorta.
Tulivuori purkautui 1995 ja hautasi 4 kylää alleen. Saatoimme edelleen nähdä kylän raunioita ja taloja, joista oli näkyvissä enää katto ja savupiippu. Tulivuoren koko hattu räjähti ilmaan ja jäljelle jäi ammottava aukko, joka savusi edelleen. Laavavirrat näkyivät edelleen selvästi. Vaikuttava näky, joka sai hetkeksi taas miettimään luonnon voimia.

Tässä kohtaa taas kiittelin digikameran keksiöitä, kun räpsimme kymmeniä kuvia tulivuoresta, joista sai huonoimmat napsia pois ajan kanssa.

Käytävillä oli useita kameramiehiä, jotka olivat valmiita ottamaan eri taustoja vasten kuvia. Kuvat olivat seuraavana päivänä nähtävillä valokuvaosastolla, josta jokainen sai käydä katsomassa, oliko kuva niin onnistunut, että se kannattaisi ostaa muistoksi.

Hääpari käveli ihailevien katseiden alla shammpanja baariin ja ottamaan onnitteluita vastaan.

Ketjukauppiaat olivat ilmestyneet kauppatasanteelle. Kaikki kullan ja hopean ystävät piirittivät pöydän. Nyt jos koskaan kannattaa ostaa kaula ja ranneketjut. Heillä oli yli kaksikymmentä rullallista ketjua, josta jokainen sai rullata haluamansa pituisen ketjun. Ketju maksoi 1 dollarin tuumalta, eli 2,5 senttiä ketjua noin 0,70 euroa!

Laivalla oli kilpailuja joka lähtöön. Hevoskilpailut, jossa sai huutaa itselleen hevosen, tulevia kilpailuja varten ja käytävillä saattoikin nähdä hevosia kantavia omistajia. Mainittakoon, että hevoset olivat pahvisia. Oli karaokea, miehet vastaan naiset kilpailu ja löytyi komein rantamaha kisa sekä biljardikisa, johon Aki osallistui. Häviämättä erääkään, lähdimme kultapojan kanssa bingoon. Josko voittoputki olisi nyt auennut. Tulimme bingosta kokemusta rikkaampana pois.

Viimeinen saari oli nyt vallattavana. St. Lucia ja sen pääkaupunki Castries. Olimme jälleen aivan kauppa-alueen läheisyydessä, josta kantautui Elvis imitaattorin laulua ja kauppa-alueen ulkopuolella olevien laittomien taksikuskien kutsuhuutoja.
Vesitaksit lähtivät aivan laivan vierestä ja kuljettivat muutamalla dollarilla keskustaan. Rauhallisen vesitaksi matkan jälkeen, sukelsimme katetulle torialueelle, jossa oli kymmeniä metrejä toripöytiä, tangot täynnä laukkuja ja vaatteita ja pöydillä siisteissä riveissä puuveistoksia ja lasiesineitä, rasioita ja paikallista käsityötä. Osa puuveistoksista oli erittäin taidokasta käsityötä.

Kiersimme torialueen järjestelmällisesti ja käytävän alkupäässä kysyin silmiini osuneen kauniin olkalaukun hintaa. “25 dollaria”, tokaisi myyjä. Jatkoin matkaa ja sama laukku roikkui useamman toripöydän tangosta. Kyselin jokaisen pöydän kohdalla laukun hintaa ja kun olimme päässeet torin viimeisen pöydän kohdalle, laukun hinta oli enää 14 dollaria (11 euroa). Tinkivaraa riittää ja sitä kannattaa käyttää hyödykseen.

Katujen varsilla oli hedelmä kauppiaita. Poliisisaattue kuljetti pillit soiden arvovaltaisia vieraita liikenteen lävitse. Aurinko paistoi ja kävelimme takaisin laivalle ja nauttia viimeisen pysähdyspaikkamme kauneudesta. Muutaman kilometrin matkalla, näimme vielä monia ihastuttavia asioita, kuten kanaemo, poikueensa kanssa. Täällä kanat ja kukot saavat kulkea vapaana ja pieniä kananpoikia piipersi katujen varsilla emojensa perässä.

Ihastelimme niitä ääneen ja seinän vieressä nojaileva rastatukkainen mies, joka ruokki kanoja huomasi reaktiomme ja tokaisi, “viekää siitä ilmainen matkamuisto”. Puun varjossa istuskeli upeaan esiintymisasuun pukeutunut nainen, joka kantoi päässään hedelmäkoria. Kysyin, saisinko ottaa hänestä valokuvan ja hän jaksoi väsymyksestään huolimatta hymyillä kameralle. Pieni joukko tarhalaisia oli retkellä ja myös he istuivat puiden varjossa. Menimme juttelemaan niille ja kun lähdimme, he heiluttivat videokamerallemme ja huusivat Hi Finland! Suloisia kiharapäisiä lapsia, värikkäät pampulat päässään.

Meillä oli tänään varattuna pöytä, ravintola Chops Grillessä. Kattausmaksu on 20 dollaria. Hovimestari saatteli meidät pöytään ja kertoi muutamalla sanalla itsestään ja ravintolasta.
Sen jälkeen viereemme tuotiin kärry, jossa oli esimerkkejä ravintolassa tarjoiltavista ruuista. Tarjoilija kertoi tuotteista ja valittuamme listalta mieleisemme, meille tuotiin tuore yrttileipä ja Royal Caribbeanin logon muotoinen voi nappi. Tilasimme alkuruuaksi sipulikeiton, mutta tarjoilija ei suostunut tuomaan vain sipulikeittoa, vaan kehotti meitä tilamaan ja maistelemaan muitakin alkuruokia. Edessämme oli nyt kokonainen yrttileipä, sipulikeitot ja katkarapupaistosta ja pääruoka ja jälkiruuat olivat tulematta. Tarjolla oli kanaa, lihaa tai kalaa ja jälleen valitsimme kana ja liharuuat. Mahtavat pääruuat! Tässä kohtaa mieheni kehui pihvin olevan paras, mitä hän on ikinä maistanut.
Omenakakku, kookosvaahdolla ja suklaakakku jäivät lähes syömättä, koska olimme valmiita kaatumaan sänkyyn sulattelemaan herkkuja.

Valmistuimme illan taikurishow’n. Taikuri Drew Thomas ja hänen vaimonsa olivat esiintyneet muun muassa Las Vegasissa, Disney Landissä. Hän kertoi itsestään ja nykyisestä vaimostaan, jonka hän oli aikoinaan palkannut avustajakseen. Huumorilla höystetty show sai lisäpotkua, kun hänen vaimonsa oli tuomassa taikurille temppuun vaadittavaa hiekkamaljaa ja hän kompastui kaapuunsa. Sali huokasi myötätunnosta, mutta taikuri itse räjähti nauruun, josta ei ollut tulla loppua. Hänen vaimonsa katsoi miestään anovalla ilmeellä, pyytäen häntä lopettamaan, mutta se sai taikurin nauramaan entistä kovemmin. Annoimme avustajalle raikuvat aplodit ja show pääsi jatkumaan. Show oli jäätävän upea ja näyttävä esitys, joka huipentui lumisateeseen.

Heräsimme viimeiseen risteilyaamuun ja huokaisimme syvään. Loma oli lähestymässä loppuaan. Jaoimme palvelurahakuoret niille osoitetuille henkilöille, eli pääravintolan hovimestarille ja tarjoilijoille ja hyttipalvelijallemme. Palvelurahat veloitetaan automaattisesti tililtä, joten niitä ei tarvitse itse laskea ja huolehtia. Palveluraha on 24,50 dollaria (19 euroa) per risteily, per matkustaja, eli esimerkiksi meidän hyttipalvelijan palvelurahakuori oli meiltä yhteensä 49 dollaria (38 euroa).
Hyttipalvelijan työstä kerrottakoon, että yhtenä iltana kun menimme ajoissa nukkumaan ja laitoimme ei saa häiritä -kyltin. Hän soitti meille seuraavana päivänä hyttiin ja tiedusteli, onko kaikki hyvin kun hän ei ollut päässyt laittamaan hyttiämme iltakuntoon. Hytit olivat joka ilta siivottu perusteellisesti, vaatteet viikattu ja aurinkolasit järjestetty riviin pöydälle. Petit oli petattuna ja iltaisin hän kävi aukaisemassa petimme valmiiksi.
Lisäksi hyttipalvelijat ilahduttivat matkustajiaan pyyhetaiteella. Meillä oli myös aina kulhollinen jäitä huoneessamme ja suklaanapit tyynyllä kun palasimme. Kaiken hän onnistui tekemään, kertaakaan meitä häiritsemättä.

Tämän viimeisen päivän olimme ajatelleet viettää altaalla, kuten myös 2000 muuta matkustajaa. Altaalle oli järjestetty grillijuhlat, johon oli kymmenien metrien jonot. Jokainen aurinkotuoli oli varattu ja osa makasi kannella pyyhkeensä päällä. Allas oli reunojaan myöten täysi ja porealtaisiin jonotettiin. Luovutimme suosioilla ja löysimme viidennen kerroksen kannelta kasan aurinkotuoleja, joista nappasimme omamme ja saimme kokonaisen kannen käyttöömme. Käytäntö on, että viimeisenä päivänä, aurinkotuolit olisi varattava heti aamun sarastaessa, jos haluat viettää päivän altaan reunalla.

Makasimme auringon alla ja kuuntelimme meren kohinaa. Tämä sai meidät miettimään jo seuraavaa risteilyä. Päätimme, että kun uusi, maailman suurin risteilijä valmistuu Helsingin telakalta, palaamme Karibian aaltoihin. Olimme koukussa.

Teksti ja kuvat: Heidi ja Aki

KARIBIA-AIHEISIA LINKKEJÄ:

TRAVEL-LIBRARY: Caribbean
http://www.travel-library.com/caribbean/
CARIBBEAN TRAVEL
http://www.caribbean-on-line.com/

Etusivu>Matkailu>Matkakertomuksia