Kairo 2 pv

Kairoon lähtö oli klo 03.40 perjantaiaamuna ja matka taittui pitkin Punaisen meren rantaa. Koko matkan näimme meren, aamun valjetessa auringonnousunkin ja tien toista puolta hallitsi jylhä vuorimaisema. Puolimatkan pysähdyspaikalla huomasimme, että ilma oli huomattavasti viileämpi kuin etelämpänä Luxorissa.

Opas viihdytti meitä matkalla beduiinien elämästä kertoen. Beduiinit jakavat aavikon mm. myrkyllisten skorpionien kanssa. He antavat kuitenkin lastensa leikkiä näiden myrkkypistiäisten kanssa, jotta lapsille kehittyisi vastustuskyky eläimiä vastaan. Telttansa he ympäröivät aavikkokasveista tehdyllä tuoksusekoituksella, joka karkottaa skorpionit telttojen läheisyydestä. Vaarallista elämää aavikolla!

Ennen kuin käännyimme merenrantatieltä sisämaahan, merellä näkyi öljynporauslauttoja sekä laivoja, jotka olivat ylittämässä Suezin kanavaa. Kairossa ensimmäinen kohteemme oli Citadellin linnoitus ja siellä oleva Mohammed Alin moskeija. Moskeijaan riisuimme kengät ja astelimme pitkin punaista mattoa sisään. Lattia oli peitetty kauttaaltaan punaisella matolla ja ihmiset istuivat risti-istunnassa lattialla. Moskeijan sisäkatto oli koristeellinen, isoja kattokruunuja ja tunnelma hämyisä. Paikallisten messu oli alkamassa, jonka aikana moskeijassa ei saanut olla vääräuskoisia.

Linnoituksen näköalatasanteelta avautui harmaa Niilin halkaisema 167 km läpimitaltaan oleva Kairo ja usvan takaa taustalla pilkisti myös pyramidit. Meillä oli kuulemma onnea matkassa, sillä ne kuulemma harvoin näkyvät kaupungin usvan läpi. Rakennusten harmaus oli silmiinpistävää. Auringon paahde polttaa maalit seiniltä, joten maalaminenkaan ei kannata. Asuntojen ikkunapuitteista sen sijaan löytyi väriä. Puitteet helottivat kirkkaan vihreinä niissä asunnoissa, joissa oli käyty pyhiinvaellusmatkalla Mekassa. Asia oli tärkeää tuoda myös julki näkyvästi.

Katukuvassa näkyi selkeästi köyhyys ja rikkaus. Niilin varrella nousivat korkeat pilvenpiirtäjähotellit ja ihan vieressä nökötti slummikortteliasutusta kulkukoirineen ja -kissoineen. Liikennesääntöjä kaupungissa ei tunnettu. Ainut liikennesääntö oli, että se menee joka uskaltaa. Turistien kauhuksi paikalliset bussit olivat aina täynnä ihmisiä ja kotieläimiä myös. Siistimpi ja suositeltavampi kulkumuoto oli taksi, joita kaduilla liikkui todella paljon. Näitä mustavalkoisia menijöitä ei tarvinnut edes vinkata paikalle, ne suorastaan tyrkyttivät kyytiä. Ojat ja aidantaustat täyttyivät jätteistä eikä lämpimässä kypsyneet hedelmäkojutkaan houkutelleet yhtään enempää.

Rakennusten keskeneräisyys herätti useimman mielenkiinnon. Siellä täällä kerrostalojen ylin kerros oli jätetty rakentamatta, pilarit törröttivät teräksineen ja silti talon alimmat kerrokset olivat asuttuina. Syy tähän keskeneräisyyteen oli veronkierto. Valtiolle ei tarvitse maksaa veroa, jos asunto on kesken.

Gizan kolme ihmettä

Lounaspaikkaa ja hotellia kohti ajellen ja katuvilinää ihmetellen saavuimme Kairon laitamille Gizan kaupunkiin, jossa nuo kuuluisat ainoina jäljellä olevista maailman seitsemästä ihmeestä ovat: Kheops, Khefren ja Mykerinos. Lounaspaikkamme ikkunasta saimme ensinäkymän näihin tuhansia vuosia paikallaan kököttäneisiin ihmetyksen aiheisiin. Pyramidit sijaitsivat aivan kaupungin laidalla kukkulan laella eikä suinkaan keskellä erämaata, kuten joistain postikorteista voisi luulla.

Noin 2 miljoonasta kivestä rakennettu Kheops on suurin, tällä hetkellä n. 137 m korkea, jonka huipulta aikoinaan putosi 10 metriä pois. Ajan saatossa ja saasteiden lisääntyessä pyramidien kalkkikivipäällyste on rapautunut pois, ainoastaan Khefrenin laella näkyi sileää seinäpintaa. Pyramidien vieressä vartioi mahtava leijonan vartalolla ja ihmisen päällä varustettu Sfinksi, jonka kriittiset mitat ovat 70m x 20 m.

Ihailimme pyramideja vain ulkoakäsin, vaikka sisäänpääsymaksua vastaan olisi päässyt pyramidien sisään kapeisiin ja mataliin käytäviin. Kuumuudessa ajatus ei houkuttanut, vaikka välillä kamelikyytiä tyrkyttäviä miehiä olisi mielellään paennutkin. Pyramidialueella meitä lähestyi paikalliset nuoret, jotka olivat aidosti kiinnostuneita vaaleista suomalaisista. Johtuikohan uteliaisuus huomiotaherättävästä vitivalkoisesta asustuksestani?

Pyramideja saimme ihailla loppuillan ja yönkin, sillä hotellimme parvekkeelta avautui näkymä, jota ei ihan heti unohda. Yöaikaan pyramidit valaistiin, joten ne eivät nukkuneet koskaan.

Seuraavana aamuna jätimme hotellin ja hyppäsimme bussiin kimpsuinemme matkaten kohti Egyptiläistä museota, jonne jonotimme aamuyhdeksältä muiden turistien tapaan. Museo oli iso ja oppaan mukaan siellä vierähtäisi n. 9 kk, jos jokaisen esineen kohdalle pysähtyisi minuutin ajaksi. Kierros oli tehtävä siis tiivistetysti. Kuuluisan faaraon Tutankhamonin haudasta löytyneet arvoesineet olivat omassa huoneessaan, joka pursui kultaisia isoja kaulakoruja, rannekoruja ym. kultaisia pikkuesineitä sekä sarkofagi ja faaraon kultainen maski. Lisäksi haudasta oli löytynyt kolme isoa kultaista arkkua, jotka olivat olleet kammiossa päällekkäin. Yhdessä niistä oli ollut faaraon sarkofagi, jota oli vartioinut kaksi patsasta.

Museossa oli paljon patsaita eri aikakauden faaraoista ja kuninkaista sekä sen aikaista käyttöesineistöä kuten tuoleja, pöytiä, sänkyjä ja asusteista lähinnä kenkiä ja käsineitä.

Museossa kävimme katsomassa myös aitoja muumioita niin ihmisiä kuin eläimiäkin. Ihmismuumioita pääsi katsomaan sisäänpääsymaksua vastaan. Viileässä huoneessa oli n. 10 lasikoppia, joissa lepäsi tuhansia vuosia sitten balsamoituja ruumiita. Näky oli aika hätkähdyttävä ja uskomaton. Pää ja raajat näkyivät useimmilla, joten jonkinmoisen kuvan sai, miten ne olivat säilyneeet. Vierailun arvoinen paikka.

Kairon retken annista oli vielä jäljellä basaarit, joita kaupungista löytyy yhteenlaskettuna n. 7 km verran. Basaarit olivat siistimmät kuin Luxorissa. Osa kaduista oli laatoitettuja ja myyjät asiallisempia.

Kaiken kaikkiaan Kairossa olisi ollut nähtävää enemmänkin, mutta aika on rajallinen ja kahden päivän anti oli siinä. Hotellimme sijainti oli hiukan syrjässä ydinkeskustasta ja shoppailupaikoista, joten kaupungin vilinä jäi meiltä konkreettisesti kokematta. Muuten näkymät olivat vertaansa vailla.

Palasimme El Gounaan yhdeksi päiväksi aurinkoa palvomaan, jonka jälkeen alkaisi kotimatka. Viikkomme oli todella täyteläinen, jonka aikana näimme Egyptistä niin aidon köyhän elämän jokivarsilla sekä miljoonakaupungin aidon sekasorron kuin turisteille rakennetun keidasmaisen ja merellisen rantalomakohteen.

Matka oli kaiken kaikkiaan antoisa bakteerikannan vaihtelun aiheuttamaa vatsatautia lukuunottamatta ja Suomen arvostus kasvoi matkan jälkeen huimasti.

Egyptin matkailussa tapahtunut 85 % romahdus syyskuun 2001 terroritapahtumien jälkeen näkyi El Gounan turistien määrässä, paikka oli rauhallinen ja se oli hyväkin asia. Kairon ja Luxorin retkillä turistien vähyyttä ei huomannut lainkaan, korkeintaan basaarimyyjien agressiivisempana myyntityönä.

Jos haluaa tutustua Egyptin kulttuuriin ja elämäntapoihin, niin pelkkä rantalomakohde ei kerro koko totuutta. Suosittelen lämpimästi jonkin kaupunkiretken sisällyttämistä rantalomaan mukaan, jos se vain on mahdollista tai matkustamista suoraan kaupunkikohteeseen. Egyptin kulttuuri on niin rikasta, että maahan kannattaa tutustua muutenkin kuin sukeltamalla turkoosin meren rikkaan eliökannan seassa.

Loppumainintana voisi sanoa, että egyptiläisten matkapuhelinmaku on parasta laatua maailmassa -Nokia, made in Finland. Muut ei kuulemma kelpaa:)

Linkkejä:
http://www.elgouna.com
http://www.luxor.com
http://www.luxorguide.com/
http://www.cairotourist.com/
http://www.touregypt.net/

Kuvat ja teksti A.K. 2002

Etusivu>Matkailu>Matkakertomuksia