Lähetä runo/loru tälle palstalle
Merjan kokoamat lorulinkit
Kesänaapurit
(Immi Hellénin kirjasta "Punaposki, kultasuu")

Satuja:
KoikkoVenkula ja mummin hampaat

 

Nukkumatti, nukkumatti,
unitieteen diplomaatti,
valmistui unimaisteriksi
Ruotsissa vuonna viiskytkaksi.

Opiskelut venähti
kun hän vähän levähti:
Ruususen kun nukutti,
itsekin jo uuvahti.

Sadan vuoden tauon jälkeen
hyppäs unikoplan kärkeen.

Nyt jo jälleen unettaa,
unteloittaa, uuvuttaa
ylt`ympäri pallon tään
sekoittaen monen pään.

Johanna Hakalahti

 

*Pupujen ikäväruno*

*Muistan vielä sen, kun tunsin karvan lämpöisen. *

*Puput toimme pupulaan ja ne jääneet on jo unholaan. *

*Ei, äiti ei sotkua kestä, mutta ei hätää. Miki la Lii löytyy aina
sydämestä.*

* Ikävä silloin on kun kuulen keijukarkelon. Ne surulaulua laulaa ain, *

*mutta perhe on kuitenkin mulle ihanain.*

* *
*Petra. 6.6.2010 ( 9-vuotta)*
**
Runon kirjoitti Petra Tulonen joka joutui luopumaan kahdesta
jättiläisluppakorvakanistaan. Runo on kirjoitettu Petran syntymäpäivänä
6.6.2010 jolloin vuosia tuli 9.*
Ikävä ei koskan poistu, mutta elämä jatkuu silti.

KIUKKUMATO

Kiukkumato hiipii hiljaa
ja lastenhuoneen valloittaa.
Se kovin kiusaa pikku-Siljaa,
jo Simoakin suututtaa.

Silja tiuskii, polkee jalkaa
ja nuken nurkkaan lennättää.
Simo riitelemään alkaa,
kun Siljan luokse ennättää.

Lastenhuoneen sekamelska,
täyden sotkun aikaan saa.
Lapset huutaa raivoissansa
ja kiukkumato nauraa vaan.

Illan tullen peiton alta,
pieni nyyhke kuuluu vaan.
On Simon, Siljan, paha olla,
kun kiukkumato tuli taas.

Kohta Simo kuiskaa hiljaa
ja peiton alta nostaa pään:
Anteeksi nyt anna, Silja,
ei kiukkumato tänne jää.

Anteeksi jo Silja antaa
ja hymy, lapset valloittaa.
Kiukkumato karkuun säntää
ja lapset iloon mukahtaa.

Paula Tarvainen

SIKAPOSSU

Sikapossu ponteva,
lekottelee pahnoilla.
Silmiänsä raottelee,
röhkien se mietiskelee:
Mukavat on päivät mulla,
saa nukkua ja herkutella.
Maha kasvaa, pyöristyy,
liika syönti varmaan syy!

Paula Tarvainen

UNILAIVAAN

Tummuu ilta hiljalleen,
syttyy tähdet taivaan.
Ihmislapsi väsyneenä,
rientää unilaivaan.

Satamassa odottaa,
se nukkumatin kanssa.
Höyhensaareen kuljettaa,
se illoin kulkijansa.

Nukkumatin saarella,
on niin lysti olla.
Hyvää unta katsella
ja nauraa kuutamolla.

Aamun tullen takaisin,
unilaiva palaa.
Ihmislapsi nukkumatin,
jättää aivan salaa.

Paula Tarvainen

HASSU VARIS

Olipa kerran varis niin hassu,
se loikkasi puroon ja kastui tassu.
Siinä se hetken räpiköi
ja kiven reunalta muruja söi.

Kohta se purosta hyppäsi pois,
päätänsä kallisti, miettiä vois:
Kevät taitaa olla taas,
kun varpaat kastui kokonaan.

Paula Tarvainen

LAPSEN LOHTU

Pieni taivaan enkeli,
kulki tietä pitkin.
Näki tiellä lapsosen,
joka hiljaa itki.

Enkeli nyt pysähtyi,
pienen lapsen luokse.
Tarttui häneen käteensä,
rakkauden vuoksi.

Kysyi hiljaa kuiskaten;
mitä itket pieni?
Onko sinuun sattunut,
kun on surumieli?

Lapsi peittää kasvonsa
ja kertoo enkelille,
Koulussa olen kiusattu
ja vieras jokaiselle.

Kaikki mulle nauraa vaan,
en pääse leikkiin mukaan.
Yksin aina olla saan,
ei rakasta mua kukaan.

Kyyneleet nyt valuvat,
valtoimenaan juuri.
Lapsen suru, sydämessä,
on niin raskas, suuri.

Enkeli nyt lohduttaa,
pientä lapsiparkaa.
Säälien hän rakastaa,
lasta vielä arkaa.

Hän syliin sulkee lapsosen
ja hellästi hän kuiskaa;
Minä olen kanssasi
ja kyyneleesi kuivaan.

Lapsi nyt jo hymyilee
ja rakkauden tuntee.
On yksi joka välittää
ja aina kanssaan kulkee.

Paula Tarvainen

Älä sottaa luontoa

Hei, olen Anselmi pöllö, ja kerron teille pienen jutun.
Näin yhtenä päivänä tutun joka luontoa sotki
ja muurahaispesää potki.
Sanoimpa kaverille tuolle että
Tää on meijän kaikkien mettä.
Roskata et saa, etkä toisen kotia hajottaa.
Kun roskat roskiin laitat
niin estät suuret haitat.
Niin kaikilla on täällä hauskempaa
kun siistissä luonnossa elää saa.

Marja

 

Hiirten juhla

Hiiritäti pullaa paistoi
hiirivaari sitä maistoi
sanoi; lisää kanelia
kutsui tupaan Tanelia

Kutsu annettiin suutari Tossulle
sekä pihan pienelle possulle
Kutsun sai myös leipuri Pullea
jolla vatsa suuri ja mullea.

Hiirimuorilla keittiössä hoppu
sokeri ja kaardemumma loppu
hiirivaarille kiire tuli puotiin
sieltä aineet pikapikaa tuotiin.

Hiiripojat kutsuja laittoivat
hiiritytöt reppuun taittoivat
kiirettä touhua hiirten tuvassa
suuren suuret juhlat kun luvassa

Vielä puuttui listasta rotta
voiko tämä edes olla totta
unohtuiko sedät ja serkut
pöydillä notkuivat valtaisat herkut

Hiirentuvassa juhlat on suuret
siellä syödään juustot ja juuret
pihan puissa nakerrus napse
pikkutassujen nopea kapse!

Hiirineidot tanssin tahtiin
sulhot kutsuu, valssin mahtiin
häitä tiedossa on kohta
silloin syödään kunnon lohta

Sekä juodaan juhlamaljat
cokacolat ehkä kaljat
hiirten vesistä keitetyt
mansikkamehuilla peitetyt!

Kirj: Rea Aalto

http://reanblogi-reanblogi.blogspot.com/

PULLAMUORI

Kardemumma-kaupungissa,
asuu pullamuori.
On aina hymy huulillaan,
eikä ole enää nuori.

Kardemumman tuoksusta,
tulee hyvä mieli.
Ilo valtaa lapsoset
ja vesi tulee kieleen.

Pullamuori herkut laittaa,
leipoo kakut maukkaat.
Lasten mieli tekee maistaa
ja kakusta ne haukkaa.

Eipä pullamuori tuo,
siitä mitään piittaa.
Lapsia hän kutsuu luo
ja kintaallaan vain viittaa.

Kardemumma-kaupungissa,
pullamuorin luona,
lapset viihtyy parhaiten,
on siellä hyvä muona.

Saa monenlaista herkkua,
syödä mielin määrin.
Joskus pullamuori myös,
eväitäkin käärii.

Pullamuorin luokse saa,
lapset aina tulla.
Siellä heitä odottaa,
kardemummapulla.

- Paula Tarvainen

KEINUMUMMO

Jesse- poika istahtaa,
syliihini tähän.
Vaistomaisesti alan,
keinutella vähän.

Istutaan ja jutellaan,
keittiössä tässä.
Nauretaan ja leikitään,
pienen pojan kanssa.

Pikkuhiljaa keinuttelen,
yhä suuremmasti.
Laulelen jo tuutulaulun,
ihan hiljaisesti.

Silloin Jesse katsahtaa,
lapsen silmin, kirkkain:
Sinä olet keinumummo,
sanoo poika, vilkkain.

Paula Tarvainen

****

LEIKIN AIKA

Lattialle istuudun,
kun leikkiminen alkaa.
Lapset siitä riemastuu
ja pomppii tasajalkaa.

Palloa me heitellään,
niin iloisena tässä.
Leikin aika parhainta,
onhan elämässä.

Pallot väliin karkailee
ja lapset ryntää perään.
Eihän mummo ehdikään,
niin nopeasti enää.

Leikitään ja touhutaan,
pienten lasten kanssa.
Ilakoiden nauretaan
ja kaikilla on hauskaa.

Kun leikki alkaa väsyttää
niin pallot talteen pannaan.
Ison halin, lapsukaiset,
mummollensa antaa.

Paula Tarvainen

****

PEHMOLELUT PAKKASESSA

Nallekarhut, apinat,
koirat sekä kissa,
kilpikonna, tiikeri -
kaikki oli arestissa.

Ne pakkasessa olivat
ja siellä aikaa vietti,
pölypunkit varmaankin,
määränpäänsä tiesi.

Monen päivän perästä,
ne noudin jälleen tupaan
ja pehmolelut pääsivät,
taas lasten leikkiin mukaan.

Paula Tarvainen

****

JOULUSATU

Joulujuhlaa viettämään,
käy koko metsän väki.
Siitä pieni orava,
jo yöllä unta näki:

Juhla oli järjestetty,
suuren kuusen alle.
Sinne oli kutsuttu,
myös metsän Otso-nalle.

Tontut oli valmistaneet,
herkut monenlaiset.
Jokaista näin muistaneet,
se oli suurenmoista.

Juhlapöytään kokoontui,
eläinjoukko suuri.
Kaikki tuosta riemastui,
kun oli joulu uusi.

Juhlapuheen, arvokkaan,
sai Otso-nalle pitää.
Siitä pieni orava,
ei enää muista mitään.

Tontut tuli leikkimään,
metsän väen mukaan.
Kaikki oli riemuissaan,
pois ei jäänyt kukaan.

Joululaulut kaikuivat,
metsän siimeksessä.
Kun viimein juhlat loppuivat,
oli kaikki väsyksissä.

Riemuissansa metsän väki,
joulujuhlaa viettää.
Kun orava jo unta näki
ja siitä jotain tietää.

Paula Tarvainen

****

Kun onnen sulle annan,
niin lahjan sulle annan,
sinä olet se sankari,
jolle onnea tänään toivotan.
HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ SULLE!

Taru

****

TYTTÖ & POIKA

Auringonlasku horisontin takana,
on siéllä kaksi pientä kakaraa,
jotka haisteleva päivänkakkaraa.

Tyttö ja poika toisiinsa katsovat,
on heidän edessään hienot maisemat,
jonka avulla he toisiaan rakastavat.
Tyttö ja poika pitävät toisistaan huolta,
he näyttävät pelkästään hyvää poulta,
he eivät halua lähteä toistensa luota.

Ensi suudelman he pian antavat,
ja rakkauden koriin sen pian kantavat,
yhteisen tulevaisuuden siitä rakentavat

- Inkku -

****

ORAVA

Orava, pieni pörröhäntä,
hangella juosta vipeltää.
Pysähtyy hetken – kohta säntää,
puuhun nopeaan kiipeää.

Oksalle istuu ihmetellen,
ympärilleen se katselee.
Kuulee jokaisen rasahduksen
ja valppaana oksalta seurailee.

Kohta jo alas tulee puusta,
juoksee ja iloiten temmeltää.
Ei se välitä mistään muusta,
kun vain saisi syötävää.

Lintujen ruokapaikan huomaa,
siinä se hetken istahtaa.
Leivän muruja siitä noutaa
ja sitten puuhun juoksee taas.

Orava, vikkelä eläväinen,
aamulla pihalle ilmestyy.
Se on hyvin tarkkaavainen,
taas oksalle piiloon käpertyy.

Paula Tarvainen

****

NALLE-KARHUN PERHE

Nalle-karhu kuusen alta,
kevään tullen herää.
Venyttelee itseään
ja voimia nyt kerää.

Katsoo ulos pesästään,
joko lumi sulaa,
ettei tule ruuasta,
enää mitään pulaa.

Poikasilleen kertoilee:
Nyt on tullut kevät.
Pian ilma lämpenee
ja metsään tulee kesä.

Nalle-karhu innoissansa,
lähtee pesästänsä.
Poikaset on mukanaan,
hyvin lähellänsä.

Pienet nallet ihmetellen,
katsoo ympärilleen.
Nuuhkii kevään tuoksuja
ja hyppii leikitellen.

Metsässä ne emon kanssa,
tekee kevätretken.
Pienet nallet iloisena,
nauttii joka hetken.

Kesä saapuu metsolaan
ja nallen lapset varttuu.
Syksyyn asti karhulasten,
monet taidot karttuu.

Syksyllä ne palaavat,
jälleen kuusen alle.
Omaan pesään lämpimään,
nukkuu joka nalle.

Paula Tarvainen

****

 

KOIRA

Minulla on ruskeat surusilmät,
niillä mä katson maailmaa.
Ja suuret ruskeat luppakorvat,
musta on turkki ja kuononpää.

Jalassa mulla on valkoiset tossut,
kaulaliinakin valkoinen on.
Häntä on pitkä ja hieman hassu,
joskus se on niin levoton.

Talonvahtina toimin aina,
vainu on tarkka ja verraton.
Ystävä parhain olla taidan,
on uskollisuuteni korvaamaton.

Paula Tarvainen

****

SAMMAKKO

Sammakko loikki, itki ja voihki:
Lätäkkö pieni jo kuivunut on.
Aurinko kuivatti kotini pienen,
nyt olen aivan onneton.

Tuli siihen sammakko toinen,
ja kertoi sille uutisen:
Tuolla on lammikko suurenmoinen,
lähde mukaan, niin näytän sen.

Lähtivät sammakot suurin loikin,
lammikon reunalle saapuivat.
Lammikkoon hyppäsi sammakko toinen,
iloiten sitten kurnutti:

Tämä on hyvä, kotini uusi,
enää en lätäkköön kaipaile.
Kiitos ystävä, sammakko suuri,
kun kodin minulle järjestit.

Paula Tarvainen

****

Aivan taivaan tällä laidalla on paikka nimeltä Sateenkaarisilta. Lemmikit, jotka ovat olleet täällä jollekulle erityisen läheisiä, menevät kuoltuaan
Sateenkaarisillalle. Siellä on kaikille rakkaille ystävillemme niittyjä ja
kukkuloita, joilla ne voivat juosta ja leikkiä yhdessä. Ruokaa, vettä ja
auringonpaistetta on yllin kyllin, ja kaikilla ystävillämme on lämmintä ja mukavaa.

Kaikki eläimet, jotka ovat olleet sairaita ja vanhoja, saavat takaisin terveytensä ja elinvoimansa; loukkaantuneet ja vammautuneet parantuvat ja tulevat jälleen vahvoiksi, juuri sellaisiksi, kuin ne ovat muistoissamme ja unelmissamme menneistäpäivistä ja ajoista. Eläimet ovat onnellisia ja tyytyväisiä. On vain yksi pieni asia: kukin niistä kaipaa jotakuta hyvin rakasta, joka niiden täytyi jättää jälkeensä.

Ne kaikki juoksentelevat ja leikkivät yhdessä, mutta tulee päivä, jona
yksi yhtäkkiä pysähtyy katsomaan kaukaisuuteen. Sen kirkkaat silmät ovat jännittyneen tarkkaavaiset; sen innokas ruumis värisee. Yhtäkkiä se alkaa juosta pois ryhmän luota lentäen yhä nopeammin yli vihreän ruohon. Se on havainnut sinut, ja kun sinä ja rakas ystäväsi vihdoinkin tapaatte, te pysyttelette yhdessä riemukkaina jälleennäkemisestä ettekä koskaan enää eroa. Iloiset suudelmat satavat kasvoillesi, kätesi hyväilevät taas rakasta päätä ja katsot vielä kerran lemmikkisi
luottavaisiin silmiin, jotka niin kauan olivat poissa elämästäsi, mutteivät koskaan poissa sydämestäsi. Sitten te ylitätte Sateenkaarisillan yhdessä...

Pasi Pekkalainen

****

Olipa kerran Nalle,
joka katsoi kaikkialle,
mutta löytänyt ei rusettia
nöpöleuan alle

Nallella oli Valle -ystävä
-hänkin nalle-
joka tahtoi antaa
oman rusettinsa hälle

Nallen suru iloks muuttui
nyt kun napa enää puuttui!

Johanna Hakalahti

****

Kaverit
Kaverit on kivat mulla aivan niin kuin sulla.
Kavereita on kaiken ikäisiä vanhoja sekä nuoria.
Kaikilla on kavereita tyhmiä että kivoja,mutta kuitenkin kavereita kivoja on kaikilla.

- Pia

****

Pehmeästi untuvaiset lumikeijut karkeloi
Pehmeästi, hiljaisesti lumen triangeli soi

Unessa on lumikeiju kultahiuksinen
Hiljaa maahan keiju leijuu
hieman hymyillen

- Johanna Hakalahti

****

Runo Äidille!

Jokaisella äiti on oma. Niin kaunis ja soma. Ja hänelle nyt kukkia poimin ja kannan niin paljon kun annan.

- Heidi

****

Kevät-Runo!

Puissa hiirenkorvat avautuvat, linnut puitten oksilla laulavat, kukat niityillä kasvavat, tuovat ihanat tuoksut ihmisten nenään, se saa ihmiset ajattelemaan että
nytkö se Kevät jo tuli?

Kevät tulee niin vauhdilla, päivät menee niin äkkiä ettei niitä huomaakaan.
Tunnit vierähtää niin ettei kellon perässä meinaa pysyäkään.
Koulun loppu vain lähenee, päivät vain vähenee.
Oppilaat odottavat innolla kesälomaa!

Johanna Kristiina Rahkola
JKR

****

Kevätkesän kellot
(lastenloru)

Kissankellojen ääni soi,
sen äänen keijukaiset loi,
kun varresta kukkaa varistain
soiton soittivat sunnuntain.

Kun hiljaa kumarrut kellojen juureen,
niin kilinä saattelee taikaan suureen.
Tää kilinä kissankelloista
soittelee metsien pelloista.

Pajunkissat ne kohta nukahtavat,
kunnes hereille vavahtavat,
kun keväisen aamun aurinko paistaa
ja lintujen kevätlaulelot raikaa.

Päivänkakkara katselee juttuja näitä,
kukkien oikkuja itsekkäitä,
kissankellot kun soittelee vaan
ja toiset kukat käy nukkumaan.

Aaro T.K.
arok@suomi24.fi
****

 

Tonttu ikkunassa virnistää.
Pian on joulu.
Äiti pipareita paistaa,
uunista ulos nostaa.
Pöytään piparit kantaa,
koko perhe yhdessä pipareita maistaa.
Joulun tuoksu tontun nenään käy.
Tonttu virnistää.

Sirkka-Liisa Rintala

****

 

Joulupukki


Hei joulupukki kuka sun ties tukki?
Tuletko tänä vuonna vai pysytkö muorin luona?
Jätin kirjeen ikkunan alle sen voi hakea vaikka tonttu Kalle.
Kirjeessä luki näin ylös ja alaspäin:
Huopia , tukkeja ja vuohipukkeja.
Joulu rientää tontut taloja kiertää.

- Harri-

 

__Kiitos__


Kiitos
on
kuin
kaunis
helmi,

Pimeässä
ompi
kelmi,

Joka
sitä
varastaa,

Mut
ei
siitä
mitään
saa.

Ystävyyttä
ja
rakkautta,

Sitä
ei
voi
hallita,

Kun
se
pani
miettimään,

Onko
mulla
ystäviäkään.

Lilian

****

Joulupukin työ-runo

Joulupukki huutaa
tontuillensa näin:
-Liikettä niveliin
ja eteen päin!
Mutta tonttu vastaa
pukillensa vaan:
-kunhan ensin valmiiksi tän lahjan saan.
-Hei,laittakaapas tontut reki valmiiksi!
-Pian lähden matkaan maailman ympäri!
Huusi parrakas joulupukki.
Ja sitten muori huudahtaa:
-Toivon matkaa mukavaa!
-Niin, ja tässä sulle pipareita , että jaksat,
Kun syöt ne, jaksat kulkee Ruotsit sekä Saksat!

Pauliina

****

Kissa Krumeluu

Silkkiturkki,ruususuu,
pieni kissa Krumeluu,
pienen pieni kissa
istuu aatoksissa.

Miettii kissa Krumeluu:
missä on se suuri puu,
jossa niinkuin omenoita
kasvaa hiiren penikoita.
Puuta vaan kun ravistaa
sata hiirtä putoaa.

Niitä sitten popsimalla
söisi pienen sienen alla
kissa Krumeluu,
pieni ruususuu.

Riikka

****

 

Perhonen

Näin reunassa tien perhosen,
kertoi nimekseen Ilmatar.
Se oli kaikista pienoisin,
mutta kaikkien perhosten kuningatar.
Levitti siipensä aurinkoon
ja niiden sinisyys heijastui.
Upotti värinsä valon huntuun,
kunnes se itseensä rakastui...

Ulla

****

Lokki nauraa.

Siellä, missä aamu nousee tumman metsän takaa siellä rakkauteni on. Missä kaisla saa paperisen äänen tuulen hyväilyssä.

Missä kivi kuluttaa kiveä kalliossa, siellä on rakkauteni.
Missä yön hennot askeleet narisuttavat lautalattiaa,
öljylampun pimeässä hämyssä.

Siellä se on. Rakkauteni.

Juha

****

Karhuvaari äreä äänestänsä käheä,
pärskii yskii aivastaa että raikuu taivas maa
jo väsynyt on tämä nalle
ryömin naavapeiton alle
nukun varmaan kesään saakka
haihtuu siihen taudin taakka.
Vihdoin viimen kesä koittaa linnut kilvan puissa soittaa,
karhu ryömii peiton alta olo tuntuu mukavalta

Osmo

****

Kun uni tulee, nukahdat ja torkkumaahan matkustat
saat seuraksesi ihanimmat keijut sekä haltiat.

Maailmaan niin ihanaan se uni sinut johdattaa,
mukanansa kuljettaa ja takaisinkin kantaa.

Tartu kiinni unen helmaan, silkkiseen ja hentoon.
Ihan pian unessasi pääset mukaan lentoon.

Kultaseni, pupuseni, anna unen tulla.
Unen jälkeen on taas kivat leikkihetket sulla.


Kirjoittanut Terhi Iivanainen

****

Taavi tikkanen

Taavi pikku tikkanen,
nokkii ihan pikkasen.
Koivun runkoon pienen kolon,
siitä saapi hyvän kodon.

Taavi pikku tikkanen,
tahtoo tikka likkasen
ja likkaa halii
- vain ihan pikkasen.

Taavi pikku tikkanen,
kasvaa kohta perhe sen.
Hautoo rouva tikkanen,
pian tulee vaavi pikkanen.

Taavi pikku tikkanen,
ja suuren suuri suru sen.
Ei tulekaan vaavi pikkanen,
On poissa muna - kuka kumma otti sen?

Mut poikajoukko iloinen,
metstästä juosten poistuen.
- saaliinaan muna Taavi tikkasen.

Kait tästä sinäkin opit pikkuisen:
On tikka vain lintu - ei ihminen,
mut tärkeä myöskin perhe sen.

"anne karlsson -05"

****

Kaappi

Heikillä ja Kallella rosvo ja Poliisi leikki käyntiin lähti,
Heikillä oli jo rinnassaan Poliisin kiiltävä tähti.

Kalle konnan näköistä lippalakkia päähänsä veti,
pyysi Heikki mua älä kiinni ota aivan heti.

Heikki vaan merkkiä rinnassaan kiilotti,
Kalle nallepistoolin takataskuunsa myös piilotti.

Kalle kysyi hoi sinä veljeni Heikki,
jokos pannan käyntiin leikki.

Heikki vielä koppalakin päähänsä panee sillain et tukka jää sen alle,
no niin mä oon myös valmis veljeni Kalle.

Heikki myös poliisin leikkipamppua toiseen kämmeneensä takoo,
Kalle samassa yläkerran vintille piiloon latoo.

Vintiltä pitäis hyvä piilo löytää,
onhan sinne kannettu säilöön kaikenlaista romua sekä pari pöytää.

Toisessa pöydässä on lukollinen ovi,
Kalle miettii tää poika ei ainakaan tonne sovi.

Niin alkoivat Heikin askeleet myös portaissa narista ja kopista,
tullessaan lauleli mä tykkään valsseista ja humpista mutten yhtään popista.

Kalle kuuli myös Heikin tulon,
hikisesti mietti kyl mää itseni tuohon kaappiin sulon.

Niin Kalle kaapin oven auki vänkkäs,
ja itsensä sinne änkkäs.

Heikkikin jo vintille saapu,
päällään poliisin leikkikaapu.

Huuteli olen poliisista rosvot esille,
nyt lähdetään muille vesille.

Kalle vaan kaapissa hykerteli ja oli hijaa kuin hiiri,
samassa Heikin askeleet kohti kaappia kiiri.

Heikki pysähtyi sitten kaapin viereen,
ja potkaisi jalallaan ravonnaisen oven pieleen.

Siellähän oli piilossa Kalle rosvoukko,
samalla räpsähti lukkoon myös kaapin lukko.

Heikki matkaansa eteenpäin taittio,
myös taskulamppuunsa valon laittio.

Sillä vintillä oli aika pimeä,
samalla huuteli myös Kallen nimeä.

Tule esiin senkin rosvoukko,
mut Heikki ei tiennyt et Kalle on kaapissa jossa on lukko.

Heikki Kallea ainaskin tunnin etti,
sitten sillä hermot petti

Kalle lopetetaan mulla on hirvee pissahätä,
Kalle yritti kaapista kopistella ja huudella mua älä velu jätä.

Illalla Äiti kävi hakemassa Kallen kaapista pois,
Kalle tuumas niinkuin vankilassa ollut ois.

Tapio Still
Kempele

****

Pikkuvähän

8 kuukautisena mää rakastuin pikkuvähän,
erääseen Lailaan tähän.

Muistan kun
hänet eka kerran neuvolassa näin,
niin tutti suussa silmät pyöreinä häntä katsomaan jäin.

Kädessään sillä oli harson tapainen valkoinen unirätti,
ja päällään punainen pikku palloinen mekko tosi nätti.

Mekon alta pilkahti hänen siinä käytävällä kontatessa röyhelö pökät,
vaippaa myöten istuvat ei yhtään lökät.

Lutkutin tuttia hullun laila,
äitisi kertoi meidän äidille tuo on meidän pikku Laila.

Äitisi kysyi myös mikä mun nimi on,
äitini vastasi Nikke von Nakkerton.

Äitini laski minut sylistään myös konttaamaan käytävän lattialle,
kädessäni mulla oli lemppari uninalle.

Jonka lähtiissä äidilleni jätin,
sillä nyt oli kiire koska Laila tiputti käytävälle oman unirätin.

Kiireesti konttasin rätin luo,
selvästi näin Lailan silmistä kutsun mulle se tuo.

Laila ootti mua käytävän päässä,
sinne päästyääni mulla oli nokka räässä.

Unirätin Lailalle ojensin,
myös omaa potkupukuani kohensin.

Jotka olivat valahtaneet peräpäästä,
samalla myös pyyhin nokkani räästä.

Lailan kanssa katseemme kohtasivat ekakerran käytävällä siellä,
tutin suustani nappasin koska se oli jokeltelun tiellä.

Jokeltelimme niitä näitä,
kontatessamme käytävän molempia päitä.

Väliin tunsin et olen rakastunut Lailaan pikkuvähän,
konttaus kaveriini tähän.

Myös kaikilla leikeillä loppu on,
lääkäri kutsui seuraavana Nikke von Nakkerton.

Itkuhan siinä meinas tulla,
kun just hauskaa oli Lailalla ja mulla.

Laila lohdutti Nikke,
älä ikke.

Tapio Still
Kempele

****

Suojelusenkeli

Kahdestaan he kulkevat kohti rikkinäistä siltaa,
päiväkin hämärtyy kohti iltaa.

Sisko pikkuveljeään varovasti sillan yli vie,
sen yli heillä on vaarallinen kulkutie.

Alkupäästä siltaa yksi lautakin on tippunut alas koskeen,
sisko veljeään lohduttaa ja suutelee poskeen.

Älähän itke kyllä me tästä selvitään,
sillä valkean suojelusenkelin suojelevan meitä nään.

Tapio Still
Kempele

****

Ukkokiekuu

Kukko istui tunkiolla ja mietti ääneen elämänsä menoa, miksi juuri minun täytyy olla se joka aamulla kiekuu talonväen hereille, miksei se voi olla myös talon isäntä.

Samassa kukon eteen kuin tyhjästä ilmestyi pieni akankäppänä, kädessään jonkinlainen sauva.
Terve kukko sanoi akankäppänä, minäpäs kuulin mitä sinä äsken mietit, ja aijonkin toteuttaa sinun toiveesi.

Kukko nousi takajaloillensa rintaa pörhistäen hyökkäsi akkaa kohti sanoen, kuuleppas sisko hyvä mikä kummajainen nää luulet olevas, vai toteutat mun toiveeni.
Alahan lähtä läpyttämään täältä tunkiolta tää on mun valtakuntaa, tänne ei muita kaivata.

Akka toppuutteli kukkoa, älähän hyvä veli hermostu istuhan pyrstöllesi niin kerron mitä olen suunnitellut varallesi.

Kukko katsoi alas potkien kuivunutta sontakasaa, sanoen okei okei mää kuuntelen.

Akka aloitti, ensinnäkin minä olen matkalla Puertorigoon noitien kevätkokoukseen, ja sinä lennätät minut sinne.

Kukko keskeytti sot sot siskokulta, enhän mää osaa lentää kuin tuon sontakasan päältä tuonne navetannurkalle vai että Puertorigoon.

Niin kyllä oikein kuulit, minä taion sinusta yksipaikkaisen lentokoneen vastasi akka.

Nyt jo on liian paksua tekstiä, tuolla risullakos mikä on kädessäsi niin aijot taikoa, tuonhan sinä olet löytänyt täältä tunkiolta virkkoi kukko.

Vai risu, minäpäs näytän, mitä sinulla on tällä hetkellä mitä haluaisit kysyi akka.

Kukko mietti vähän aikaa tahdon perhepizzan kinkulla ja oliveilla.

Saamasi pitää akka käveli vähän matkan päähän tunkiolla ja löysi sopivan kokoisen lehmän sontakasan, jossa kärpäset pörräsivät ja kastemadot luikertelivat.
Osoitti kepillään sontakasaa sanoen, yksi perhepizza kinkulla ja oliveilla, samassa alkoi sontakasassa tapahtumaan kärpäset muuttuivat oliveiksi kastemadot kinkuksi, savun hävetessä pizza oli valmis.

Kukko hieroi verestäviä silmiään kato kummajaista sä teit sen, saankos mää syödä sen.

Totta maar sitä saa mitä tilaa, akka letkautti.

No niin palataanpas taas siihen lentokone asiaan, elikkä mää taion sinusta yksipaikkaisen lentokoneen ja isännästä tehdään kukko tunkiolle totesi akka.

Kukko näykki viimeisiä pizzapaloja tokaisten olis se hienoa yläilmoista katsoa kun isäntä istuu tunkiolla.

No niin oletkos kukko valmis kokeiluun kysäisi akka.

Kyllä olen mutta jännittää kyllä pirusti kukko vastasi.

Niin akka käski kukon kiivetä korkeimman sontakasan päälle minkä tunkiolta löytää,
sitten akka meni taikasauvaa pyörittäen kukon etupuolelle, höpöti höpöti pone, tee tästä kukosta yksipaikkainen lentokone, ilman renkaita.

Ja niin alkoi savu vallata tunkiota kesti noin 30 sekuntia niin sontakasan päällä seisoi ylpeenä kukko yksipaikkaisena lentokoneena.

Akka kierteli vähän aikaa kukkokonetta, ai kun näyttää hyvältä maailman ainoa lentokone jolla on jalat.

Akka kiipesi ohjaamoon, no kukko kokeillaankos miten sinä nyt lennät, päästäänkös navetannurkkaa pitemmälle.

Samassa akka painoi starttinappi kukkokone pärähti heti käymään, laskeudu varovasti alas tältä sontakasalta ja haetaan vauhdit navetannurkalta.

Niin kukko oli jo navetannurkalla, akka veti kaasuvivun täysille ja löysäsi kytkintä,
kukon jalat vetivät vähän aikaa sutia, ja sitten mentiin.

Navetan toiselle nurkalle oltiin jo päästy mutta jalat vielä maassa, sitten akka veti kaikki vivut taakse ja kukko alkoi nousta yläilmoihin, hurraa hurraa me lennetään me lennetään, molemmat hurrasivat.

Ja niin oltiin yläilmoissa, akka kysyi mitä pidät maisemista.

Siis tää on aivan jotain sanoinkuvaamatonta en ois ikinä uskonut et minä vielä jonakin päivänä lennän vieläpä Suomi Puertorigo väliä kukko vastasi.

Pienen lennon jälkeen oltiin jo laskeutumassa takaisin navetannurkille, kukko veti jalkojaan etuviistoon jarruttaen samalla, ja niin kone tuli kauniisti alas.

Upeeta todella upeeta, kylläpäs sinä olet hyvä kone kehui akka.

Entäpäs isäntä kysyi kukko, jokos se tulee aamulla tänne tunkiolle.

Ai niin isäntä sehän homma pitää heti hoitaa akka vastasi, minä menenkin heti käymään pirtillä, odota sinä täällä sillä aikaa aamulla lähdetään kohti Puertorigoa.

Ole varovainen sillä on iso vihainen susikoira varoitti kukko.

Nou ropleem on niitä ennenkin nähty, tulen takaisin noin puolentunnin päästä virkkoi akka.

Noin puolentunnin kuluttua akka palasi takaisin susikoiralla ratsastaen isäntä perässä kävellen,
kukkokiekuu virkkoen.

Kyllä kukkoa nyt nauratti, enpä ole eläissäni nähnyt moista, hienoa akka.

Kukko pyysi vielä akalta että poistaisi yhden k kirjaimen, se hauskempaa ois.

Ja niin koitti vihdoinkin Puertorigo aamu, akka istui jo ohjaimissa kysyen kukolta jokos mennään.

Oorait ei muuta kuin hanat auki ja pari kierrosta navetan yllä vastasi kukko, haluun vielä makeet naurut.

Ja niin lennettiin parikierrosta navetan yllä, ja kuunneltiin ennen matkan jatkumista kun isäntä tunkiolla kiekui.

Ukkokiekuu Ukkokiekuu kuului yläilmoihin, voi sitä naurun pärskettä koneessa

Tapio Still, Kempele

****

 

Uniriepu

Heikki ja Kalle samassa sängyssä makkaa,
kumpikin uninallen kainaloonsa nakkaa.

Kalle peukaloaan immee,
uniriepu hankaa myös samalla nennee.

Heikki varmaankin jo hauskaa unta näkkee,
kun unissaan huutaa tule sinäkin Kalle kanssani laskee mäkkee.

Kalle vaan kylkeään kääntää,
ja tiukan pierun Heikin peiton alle vääntää

Tapio Still, Kempele

****

Leikki

Päiväunilta heräävät viikarit Heikki ja Kalle,
Heikki huutaa tervehdys oma uninalle.

Kalle uniriepua perässään raahaa,
Heikki hänen ohitseen nalle kädessä kiireellä kaahaa.

Sillä Heikillä on kiire kohti vessaa,
koska vaipoilla hän ei itseään enää ressaa.

Kalle kyllä vielä vaippoja käyttää,
siksi hänen kävelykin hankalammalta näyttää.

Kalle unirievun vaipan liitingin väliin lykkää,
se täytyy olla aina mukana koska hän siitä kovasti tykkää.

Äiti toivottaa terve poika kullat,
vaihdetaankos iltapäivällä porukalla kukkiin mullat.

Toisiaan katsovat Kalle ja Heikki,
tokaisevat yhteen ääneen meillä jäi ennen päiväunia kesken eräs leikki.

Passaakos toisten äiti kulta,
eihän se vanhene aivan heti se multa.

Niin alkoi pojilla leikki,
rosvona oli Kalle polliisi tietenkin Heikki.

Tapio Still Kempeler

****

LAPSUUS JA VANHUUS

Vanhuksen tehtävä on muistaa
lapsen ikävistä asiosta luistaa.

Rakentaa risukätinen lumi-ukko
nenänä rasselitukko.

Viskoa napoittain lauteilla löylyä
kärvistellä selkä köyryllä.

Heitellä kesällä kivileipiä veteen
pissata kaaressa rapun eteen.

Lapsen tehtävä on töniä vanhus elämään
ei jättää paikoilleen jämähtämään.

Merja Lasonen

****

Arttu-poika aamutuimaan
lähtee mäenlaskuun huimaan
Kiertää, kaartaa, lennähtää,
lunta tuuleen lennättää

Punaposki, ruususuu,
siihen äiti ihastuu
Laittaa kaakaota ja pullaa,
laulaa hiljaa tuutilullaa

Johanna Hakalahti

****

Mai neim is ekxbeibi, ekxbeibi, tziko, tziko, pum, pum, zädid aukki, zädid aukki, oot mun frendi hei.

****

Pieni poika aurinkoinen
tanssii yli lammikoiden
päivänsäde hiuksissaan
salaisuudet taskuissaan

Pieni poika aurinkoinen
tanssii kauas kadoten
sinisien vuorten taa
sieltä alkaa satumaa

- Johanna Hakalahti

****

Litsun lätsyn lätinä
arvaa onko tätinä
-olo pelkkää iloa,
kun on monta kiloa
liikaa sekä senttiä,
eikä pikku-Penttiä
mahdu piiloon sohvan alle
eikä kaapin hyllylle,
saati sitten pyllylleen
istua voi lätäkköön kun on päivä sateellinen,
kyllä olen kateellinen!
Litsun lätsyn lätinä, tällaista on tätinä!

Riitta Hämäläinen

****

Sininen silta -uni

Hyppeli kerran illalla
sinisellä sillalla
sinikeiju sinisilmä

Oli keijun hiukset hattaraa
ja söi se pilvitattaraa
hyräillen hän ohi kulki
sumuun ihmislapsen sulki

Oli keijulla sininen uni
sinisen sillan sininen uni
sen hän kätki sinne minne
sadun sininen lintu muni

Johanna Hakalahti

****

 

Pieni lapsi sylissä
on aivan uninen
Pienen lapsen uni on
taivaansininen

Pieni lapsi unessansa
mansikoita maistelee
ruusuja ja unikoita pieni lapsi haistelee

Pienen lapsen sydämessä
taivaan kultakellot soi
Päänsä unilampaan villaan
pieni lapsi painaa voi

Johanna Hakalahti

****

Ruusu	ruusu	ja sävel
	Kevään pieni sävel
	Ruususävel
Kenkä	kenkä	ja lätäkkö
	Kevään pieni lätäkkö
	Kenkälätäkkö
Kevät	kevät	ja rumpali
	Kevään pieni rumpali
	Kevätrumpali

 

 

 

 

 

 

 

Kirjoittanut Johanna Hakalahti

****

Nukkumatti

On nukkumatti jälleen työssä.
Kauneimmat laulut meille laulaa.
Unihiekkaa silmiin heittää, unten maille tuudittaa.

Kirjoittanut Sirkka-Liisa Rintala

****

 

Poika ja Noita

Mäen päällä istuu poika
Pojan takana on noita
Noita antaa pojalle voita
Poika tahtoo
tallustella soita
Joissa kasvaa lillukoita
Niitä ei maussa mikään voita

terv. Jatta

****

 

 

Ystäväni!
En koskaan ole ymmärtänyt
mitä todellinen ystävä tarkoittaa,
mutta nyt sen ymmärrän, kun tapasin sinut!

****

kesän kauniin kukkasen mä ruohikolla nään
sen poimin ruukkuun punaiseen ja se jää yksinään

kun taas mä kauniin kukan nään mä jään mietteiseen
en ole vielä eläissään nähnyt vertaistansa sen

sen uudestaan saan kukkimaan ja tarinansa kertomaan
mut kukka pieni loiston saa ja ruukkuun pieneen nukahtaa

****

 

Tontun kantapää

Sen tuntee tontun kantapää
mitä hangen alle jää:
ruohot, versot tuoksuvat,
silmut hellät, uinuvat,
liljat, orvokit ja kellot,
autereiset ruusupellot

Kesän valo lämmittää,
sen tuntee tontun kantapää.

Terveisin runoilja

****