Etusivu> Keittiö>Ruokapuheita

Snobi vai rouva mielistelijä?

Ruokapuhujista ja ruokapuheiden kuuntelijoista löytyy selviä arkkityyppejä. Oletko koskaan törmännyt heihin tai miettinyt mihin kastiin itse kuulut?

Snobi

Mielestäni snobeja on kahdenlaisia. Niitä, jotka syvällä sisimmässään tunnustavat itsensä snobeiksi ja hymyilevät omahyväisesti ajatukselle ja niitä, jotka ympäristö määrittelee snobiksi, oli siihen aihetta tai ei. Tähän snobiryhmään voi päätyä melkein kuka tahansa hankkiutumalla seuraan, jonka mielestä suhtautumisessasi ruokaan on jotain poikkeavaa tai hienostelevaa. Minutkin on tuomittu. Omasta mielestäni en ole snobi. Minulle käy keskustelun aiheeksi Tournedos siinä kuin HK:n blöökin.

Snobituomio rapsahti, kun erehdyin kuvailemaan erään tuttavan seurassa sitä miten olin pizzeriassa tilannut jälkiruuaksi Irish Coffeen. Päätin tilausta tehdessäni varmistaa, ettei jälkiruuastani tulisi pettymys ja niinpä annoin tarjoilijalle yksityiskohtaiset ohjeet kahvin laadusta ja tuoreudesta, viskimerkistä sekä siitä millaista kerman juoman päällä pitäisi olla. Oliko tuo teistä snobbailua? Minähän sen litkun joudun juomaan, joten miksi en varmistaisi, että saan sitä mitä tilaan? Sitä paitsi taustalla oli muutama hirveä kokemus kaikenkarvaisissa kippoloissa. Täytyy kyllä myöntää, että en enää tilaa Irish Coffeeta kovin usein, koska se on niin työlästä.

Snobin tunnistaa siitä, että hän kuvailee ruokakokemuksiaan värikkäämmin ja mielikuvituksellisemmin kuin muut ruokapuhujat. Snobi kertoo aina koko menyyn, koska hänestä on tärkeää antaa kuulijalle kuva kokonaisuudesta ja makuyhdistelmistä. Snobi käyttää värikkäitä laatusanoja kuvaillessaan tietyn viinin ja eri juustojen makuyhdistelmiä ja niiden tuomia mielikuvia (perunakellarimainen, keväinen oras, rehevä yms.). Lisäksi snobilla on aina sanansa sanottavana ravintoloista, markettien ruokaosastoista, keittiövälineistä ja keittokirjoista. Snobilta voit siis kätevästi tarkastaa kuka on hallin paras kalakauppias ja missä on kaupungin tuorein vihannestiski.

Ruokapuheiden vihaaja

Ruokapuheiden vihaajan tunnuslause voisi olla: "Meillähän ei ruuasta puhuta, mutta ruoka suussa puhuminen onnistuu kyllä." Ruokapuheiden vihaajat eivät kestä snobityyppistä ruokapuhetta, vaan ärsyyntyvät siitä suunnattomasti. He ovat usein vastuussa jonkun tuomitsemisesta snobiksi. Keskiverto ruokapuheiden vihaaja kestää kuitenkin jäljempänä esiteltävien herra latteuden ja rouva mielistelijän kommentit.

Ruokapuheiden vihaajan tunnistaa helposti. Jos joudut päivällisillä ruokapuheiden vihaajan viereen ja erehdyt viattomasti kysymään: "Mitä luulet onko tässä konjakkia?" saat avoimen aggressiivisen vastauksen: " Ihan sama mulle, kyllä tää näinkin putoo." tai " Hei mitä välii…?" Toinen vaihtoehtoinen reaktio on äärimmäinen kyllästyminen. Heti kun erehdyt keskustelemaan ruuasta, seuralaisesi katse alkaa harhailla, hän haukottelee ja yrittää keksiä tekosyytä, jonka varjolla voisi poistua pöydästä.

Muistan selvästi sen hetken, kun veljeni paljastui ruokapuheiden vihaajaksi. Juhlimme vanhempiemme hääpäivää ja tilaisuuden kunniaksi oli valmistettu neljän ruokalajin ateria. Alkupaloista oli siirrytty lämpimään ruokaan ja keskustelu kävi kiihkeänä siitä miten peurapaisti á la Wellington oli onnistunut. Vain veljeni vaikeni, kunnes hänen maljansa täyttyi. Hän alkoi karrikoida puheitamme myrkylliseen sävyyn: "No joo, nyt kun mä maistoin tätä uudestaan niin, voin ihan kuulla korvissani tryffelisian karjahduksen…"

Herra latteus ja rouva mielistelijä

Herra latteutta ja rouva mielistelijää yhdistää kaksi piirrettä: molemmat puhuvat ruuasta tavan vuoksi tai käyttävät ruokapuhetta välineenä henkilökohtaisissa päämärissään. Herra latteudelle ruuan tärkein ominaisuus on, että sitä on tarpeeksi. Tavallisesti herra latteus syö jonkun muun laittamaa ruokaa (lue: äidin, siskon, työkaverin vaimon etc.). Hän on kuullut, että naiset tykkäävät kun niitten ruokia kehuu. Lisäksi hän kehumisellaan pyrkii varmistamaan, että ruuan laittaja laittaisi hänelle ruokaa toistekin. Vaikka herra latteudella on vain yksi ruokaa kuvaava adjektiivi käytössään, hän vario sen käyttöä ketterästi. "Tosi hyvää." "Kylläpä oli hyvää." "Onpas tää hyvää." Vain poikkeustilanteessa ja hyvin luotetulle ruuanlaittajalle herra latteus voi antaa negatiivista palautetta: "Ei ihan yhtä hyvää kun viime kerralla, mutta kyllä sitä syö".

Rouva mielistelijän tavan vuoksi tapahtuva ruokapuhe liittyy usein hänen käsitykseensä hyvästä käytöksestä. Kylässä rouva mielistelijä kehuu tarjoomuksia automaattisesti. Käytännössä hän ei välttämättä edes huomaa sanoneensa mitään, niin automaattisesti se tapahtuu. Tästä syystä hän voi toistella samoja lauseita useita kertoja vierailun aikana. "Voi, että sä olet nähnyt vaivaa." "Miten sä onnistut saamaan korvapuusteista näin meheviä?"

Esimerkkinä sekä tavan vuoksi tapahtuvasta ruokapuheesta, että henkilökohtaisten päämäärien tavoittelusta voisi olla seuraavan kaltainen tapahtuma. Rouva mielistelijä on kutsunut vieraita ja leiponut sen seitsemän sorttia. Hän aloittaa ruokapuheen jo ovella: "Joko te tulitte, emmä ehtiny laittaan oikein mitään." "Tää on vaan tämmöstä tavallista." "Kun en mä osaa enää leipookkaan" "Tosta kakusta nyt tuli tommonen likilaskunen". Tällaisella puheella ei ole yleensä mitään tekemistä todellisuuden kanssa eikä se millään tavalla kuvaa tarjolla olevia leipomuksia. Puheen tavoitteena on joko saada vieraat häpeämään emännän liioiteltua matelemista tai todellinen tarve kohottaa itsetuntoa.

Kirsi Tepsa