Etusivu>Työhuone>Työ>Työelämän eväät

Naisten äänioikeus - nainen yhteiskunnallisena uudistajana

Tuulikki Juusela, VTK, toimitusjohtaja, työyhteisökouluttaja,
Womco LTD,
Palotie 14 E
01610 Vantaa
puh/fax 09-504 3062, gsm 050-564 1944
email: tuulikki.juusela@womco.fi,
kotisivut http://www.womco.fi

 

Vain tuntemalla oman historiansa voimme ymmärtää nykypäivää ja laajentaa näkökulmaamme tulevaisuuden suhteen. 1800-luvun puolessa välissä syntyneen kansainvälisen feministisen liikkeen tärkeimpiä taistelukysymyksiä oli naisten äänioikeus. Liike pyrki saamaan naisille samat poliittiset oikeudet kuin miehillekin. Esim. konservatiivisessa Englannissa oli alahuoneen vaaleissa yleinen äänioikeus - tosin vain miessukupuolella! Suomessa neljän säädyn: talonpoikien, porvariston, papiston ja aateliston edustajat kyllä valittiin vaaleilla, mutta vain noin 10 prosenttia kansasta osallistui yhteiskuntaelämään. Naisia, torppareita ja muita "aikuiselätettäviä" eivät nämä oikeudet koskeneet.

Moni on varmaan mielessään pohtinut, miten saattoi vuosisadan vaihteen syrjäinen ja pieni Suomi olla naisten oikeuksien edelläkävijämaa. Venäjän vallankumouksen alkumainingit vavisuttivat perustuksia ja toivat Suomeenkin yleislakon. Suomessa vaadittiin tsaari Nikolai II:sta peruuttamaan helmikuun manifesti ja kiirehtimään eduskuntauudistusta. Suomihan ei vuonna 1906 ollut itsenäinen valtio vaan Venäjän keisarivallan alainen suuriruhtinaskunta. Uudistustyössä aiheutti ristiriitoja ikäkysymys ja naisasia ! Esim. Leo Mechelin esitti, että äänioikeus voitaisiin antaa NAIMISISSA oleville naisille. Olikohan oletus, että aviomiehet voisivat turvallisesti ohjailla vaimojaan?

Uusi Seelanti avasi vuonna 1893 ensimmäisenä maailmassa naisille täyden parlamentaarisen edustusoikeuden. Säädökset tosin koskivat ainoastaan valkoisia naisia. Hyvänä kakkosena tuli Suomi vuonna 1906. Näin suomalaiset naiset saavuttivat äänioikeuden valtiollisissa vaaleissa ensimmäisinä naisina Euroopassa ja oikeuden asettua ehdokkaiksi vaaleissa ensimmäisinä maailmassa. Suomessa siirryttiin yhdellä harppauksella Euroopan vanhakantaisimmasta edustusjärjestelmästä maanosan kaikkein radikaaleimpaan. Nainen nousi tasa-arvoiseksi ihmiseksi miehen rinnalle. Naisaktivisti Hilma Räsänen totesi: "Riemulla tervehdimme sitä, jota emme koskaan luulleet omien silmiemme näkevän, emme omien korviemme kuulevan. Että Suomen säädyt yksimielisesti ja ilolla astuivat askeleen koko Euroopan edelle, korottivat naisen alennustilastaan ihmiseksi, antoivat naiselle oikeuden tuoda ilmi oman ajatuksensa ja tahtonsa isänmaamme yhteisissä asioissa."

Naisten äänioikeus olisi tuskin mennyt läpi irrallisena asiana, mutta yleisen äänioikeuden laajentamisrysäyksessä naiset pujahtivat sopivaan rakoon. Ylioppilas Hilda Asp oli ollut seuraamassa valtiopäivien keskustelua. Hän totesi: "kummalliselta tuntui istua siellä naisena, uteliaana, levottomana kuulemassa kuinka maan edusmiehet päättivät meistä. Keskustelivat ja päättivät äänestämällä ... aivan samoin kuin he joku viikko takaperin päättivät orivarsojen laitumelle laskemisesta. Kummallisen raskaalta se tuntui". Santeri Alkio totesi keskustelun kuluessa: "Annamme äänioikeuden renkipojille, miksi emme sitten antaisi parhaille kasvattajillemme. Naisten siveellinen katsantokanta on usein paljon korkeampi kuin miesten" - tuntuuko tutulta? Niin J.K. Paasikivi kuin Svinhufvud olivat uudistuksen kannalla. Paasikivi sanoi: " on epäluottamus, jos äänioikeus nyt evätään naisilta. Naiset ovat arvokas, maltillinen elementti erityisesti taloudellisia asioita pohdittaessa. Perheenemäntinä he ovat oppineet noudattamaan suurempaa harkintaa kuin miehet" - tuntuuko tämäkin tutulta?

Donin kasakoilta tuli puolestaan seuraavansisältöinen sähke:" Me Donin kasakkain edustajat olemme onnelliset saadessamme tervehtiä kansaa, joka on asettanut naisen siihen täysiarvoiseen korkeuteen, minkä hän ansaitsee myös meidän suuressa, mutta vielä useiden kahleiden sitomassa isänmaassamme. Eläköön Suomen nainen, synnyinmaansa täysoikeuksinen kansalainen!"

Naisten äänioikeus toteutui Norjassa vuonna 1913, Islannissa ja Tanskassa vuonna 1915 sekä Ruotsissa 1920.

JA SITTEN ÄÄNESTÄMÄÄN

Ensimmäiset yksikamarisen eduskunnan vaalit pidettiin Suomessa maaliskuussa 1907. Naisten vaalikampanjan tuloksena valittiin eduskuntaan 9 sosiaalidemokraattista ja 10 porvarillisen puolueen naisehdokasta eli 9.5 % edustajista. Naiset tosin äänestivät innokkaasti - mutta miehiä - ja pitkään sekä edelleenkin! Suomessa naiset ovat olleet ainakin Euroopan ensimmäisiä naiskansanedustajaa. Suomen itsenäistymisen ja kansalaissodan jälkeen naisedustus alkoi kuitenkin hälyttävästi laskea ja aallonpohja koettiin vuoden 1930 vaaleissa. Naisten osuus laski silloin 6 prosenttiin. Naisliikkeen vaatimukset naisten oikeudesta osallistua päätöksentekoon kovenivat 1940-luvulla, jolloin naiset alkoivat vaatia edustajiaan myös hallitukseen.

Naisministerien valinta ja paikat hallituksessa kuvaavat hyvin naisille annettua tilaa parlamentaarisessa politiikassa. Ensimmäinen naisministeri valittiin apulaissosiaaliministeriksi ja hänelle annettiin köyhäinhoito, lastensuojelu- ja raittiusosaston asiat. Ministeriön asioita hoiti hänen lisäkseen kaksi miestä. Miina Sillanpää muistutti 1920- ja 1930-lukujen taitteessa: "Meidän naistenkin tulee seurata eri puoluekysymyksiä ja -virtauksia, mutta meidän erikoistoimialamme tulee olla huolto- ja talouskysymysten edistäminen, ne lankeavat luonnostaan meidän tehtäviksemme".

Aina 1980-luvulle saakka naisten paikkoja hallituksessa olivat sosiaaIi- ja /tai opetusministerin tehtävät. Viime vuosina meillä on ollut nainen valtiovarainministerinä, puolustusministerinä, asuntoministerinä, oikeusministerinä sekä tällä hetkellä uudessa hallituksessa kolme uutta aluevaltausta: ulkoministeriö, työministeriö ja liikenneministeriö. Pääministeriys puuttuu, Norjassahan naiseen on luotettu jo pitkään.

Naisten osuus poliittisessa päätöksenteossa on yksi merkittävimmistä kansainvälisistä tasa-arvoindikaattoreista. Miten naiset ovat käyttäneet ja käyttävät poliittista valtaansa - miten muuttaneet yhteiskuntaa? Suomen itsenäisyyden alkuvuosikymmeninä naisten poliittista toimintaa leimasi yli puoluerajojen keskittyminen perhepoliittisiin tai äiti- ja lapsipoliittisiin kysymyksiin sekä kotitalouspolitiikkaan. Myös asuntopolitiikka, sekä lasten ja nuorten koulutus olivat naisia lähellä.

Suomessa kumottiin vuonna 1927 naisten virkakielto - eli naisetkin saivat oikeuden päästä valtion virkoihin. Avioliittolain uudistus toteutui naiskansanedustajien aloitteesta vuonna 1929, jolloin naimisissa olevat naisetkin saivat täydet kansalaisoikeudet! 1930-luvulla naiset ajoivat vauhdilla läpi monia perhepoliittisia kysymyksiä, esim. äitiysavustuslain vuonna 1937. Vuonna 1944 tuli lait kunnallisista äitiys- ja lastenneuvoloista sekä kunnallisista terveyssisarista ja kätilöistä. Lapsilisälaki meni Suomessa lävitse vuonna 1948, se oli jo silloin monessa muussa Euroopan maassa.

TASA-ARVOA, TASA-ARVOA

Valtiollinen tasa-arvoelin perustettiin Suomeen vuonna 1972 ja sen keskeisimpänä tavoitteena on alusta asti ollut naisten määrän lisääminen julkisessa päätöksenteossa.

MEDIAVALTAA?

Naisten menestymiseen politiikassa ja muuallakin yhteiskunnassa vaikuttaa suuresti se, miten media heitä kohtelee. Lehdistöä on alusta asti kiinnostanut enemmän (?), mitä naisella on päällään kuin mitä heillä on päässään! Onneksi suhtautuminen on 90 vuodessa HIEMAN muuttunut. Kommentit vuodelta 1907 olivat tällaisia:

"Alli Nissinen saapui sisään kalpeana hetken juhlallisuuden vuoksi. Lucina Hagman oli monumentaalinen eikä katsonut oikealle eikä vasemmalle. Palvelijattarien puolestapuhuja Miina Sillanpää oli rillit nenällään ja hän näytti aika hienolta. Alexandra Gripenberg ja Hilda Käkikoski tulivat sisään kahisevissa silkkileningeissään. Lihavat maalaisemännät edustivat arvokkaasti omaa säätyään".

VOIKO TULEVAISUUTTA ENNUSTAA?

Entäs sitten se tulevaisuus? Miten saada nuori naissukupolvi kiinnostumaan politiikasta? Muutokset poliittisessa elämässä ja päätöksentekokulttuureissa sekä kiinnostus inhimillisten voimavarojen ja taitojen tehokkaaseen käyttöön ovat tekijöitä, jotka luovat suotuisan ympäristön sukupuolten välisen tasapainon saavuttamiseksi naisten ja miesten edustuksessa ja vaikutusvallassa. Se hyödyttää yhteiskuntia kokonaisuudessaan. Kuten eräs itävaltalainen naispoliitikko totesi toukokuun alussa Tukholmassa pidetyssä naispäättäjien kokouksessa:"Joko arkeaan säätelee itse tai sitä säätelee joku muu".

Ystävällisin Terveisin Tuulikki Juusela/ Womco Ltd
Vänligaste hälsningar Tuulikki Juusela/ Womco Ltd
Mit vielen Grüssen Tuulikki Juusela/ Womco Ltd
Best Regards Tuulikki Juusela/ Womco Ltd

Alkuun 



Etusivu>Työhuone>Työ>Työelämän eväät