MASENNUKSEN LÄPIKÄYNYT ELINA:
Masennus vei vuoden elämästä

Elina sairastui vakavaan masennukseen nelisen vuotta sitten. Toivottomuuden ja tyhjyyden aikaa kesti noin vuoden verran. Elina sanoo, ettei muista tuosta vuodesta paljoakaan. - Tuntuu kuin elämästäni olisi kadonnut yksi vuosi, Elina sanoo.

Elina käyttää masennusajasta puhuessaan ilmaisua, "kun olin kipeä". Kyse oli vakavasta sairaudesta.
- Mielenterveystoimistossa oli esite, jossa lueteltiin kymmenen vakavan masennuksen tunnusmerkkiä. Niistä kaikki sopivat minuun, vain esitteessä mainitut itsemurha-ajatukset puuttuivat, Elina toteaa.

Mikään ei kiinnostanut

Elina sanoo, ettei nähnyt masennusaikanaan missään mitään hyvää, mikään ei tehnyt onnelliseksi. Mikään ei myöskään kiinnostanut eikä mitään oikein jaksanut tehdä. Lyhyt työsuhde oli juuri päättynyt, mikä oli tavallaan hyvä asia. Elina sanoo, ettei olisi jaksanutkaan olla töissä enää pidempään. Jo sängystä nouseminen oli vaikeaa.
- En ikinä suunnitellut, että huomenna teen sitä ja tätä. Odotin vain iltaa ja sitä, että pääsen taas nukkumaan. Kissat kyllä ruokin, mutta siivoaminen jäi. Ei tosin ollut vaaraakaan, että joku olisi tullut kylään.

Myös keskittymiskyky oli kateissa. Elina kertoo, ettei hän pystynyt lukemaan noihin aikoihin edes lehtijuttua, saati kirjaa.

Ei päivää ilman itkua

Elina ei osaa näin jälkeen päin sanoa, miten pitkiä aikoja hän vietti kotona käymättä missään. On ylipäänsä vaikea muistaa mitä tuona vuonna tapahtui ja mitä vuodenaikaa elettiin. Sen Elina muistaa, että päivääkään ei mennyt, ettei hän olisi itkenyt. Itkuun saattoi purskahtaa mitättömästäkin syystä, sillä vastoinkäymisten käsittelykyky oli olematon.
- Jos maitopurkki ei auennut, se oli aivan kamalaa. En osannut ajatella asioita järkevästi. Ajattelin, että minulle tietenkin sattuu näin. Olen niin avuton ja onneton tapaus.

Yhteydenpito vanhempiin ja samassa kaupungissa asuvaan sisareen jäi osittain siitä syystä, että Elina pelkäsi alkavansa itkeä näiden kanssa puhuessaan. Ihmissuhdepuoli oli muutenkin lamassa.
- Seksi ei kiinnostanut enkä ollut kiinnostunut kenestäkään siinä mielessä.

 

Fyysinenkin terveys uhattuna

Elina liikkui tuohon aikaa paljon baareissa ja käytti runsaasti alkoholia. Alkuun alkoholi tietenkin helpotti oloa, mutta päihtymisen myötä fiilikset pahenivat entisestään. Juomisen jälkeinen morkkis saattoi kestää monta päivää.

Masennus ilmeni myös fyysisinä oireina. Vatsa ei toiminut eikä ruoka tahtonut pysyä sisällä. Syöminen jäi vähiin siksikin, että nieleminen tuntui vastenmieliseltä. Elina laihtui rajusti ja fyysisen terveyden pettäminen oli lähellä.

Hoidon aloittaminen helpotus läheisille

Elina ei itse tajunnut olevansa sairas. Eräs ystävä sanoi hänelle, että nyt sinun on haettava apua.
- Olin eronnut jokin aika sitten ja luulin masentuneen olon johtuvan siitä. Muistan, miten vaikeaa hoitoon hakeutuminen oli. Televisiossa puhuttiin tuohon aikaan paljon siitä, että mielenterveyden määrärahat ovat vähissä. Ajattelin, ettei minulla nyt niin paha olo ole, että minuun tarvitsee niitä vähiä rahoja käyttää.

Elina hakeutui lopulta lääkärille, joka totesi Elinalla vaikean masennuksen. Elinan piti muistella siihen astista elämäänsä psykiatrille, joka arveli, että Elina olisi sairastunut masennukseen ensimmäisen kerran jo vuosia sitten ylioppilaskirjoitusten jälkeen.
- Masennus oli kuitenkin katkennut silloin siihen, että menin uudelle paikkakunnalle kouluun, jolloin elämään tuli vaihtelua. Tätä lyhyiden masennusjaksojen kierrettä oli psykiatrin mukaan jatkunut vuosia ja masennus oli vuosien myötä vähitellen pahentunut, Elina kertoo.

Elinan masennusta alettiin hoitaa lääkityksellä ja terapialla. Diagnoosin saaminen ja hoidon aloittaminen olivat helpotus myös läheisille, jotka olivat joutuneet katselemaan surkeanoloista ihmistä kykenemättä auttamaan tätä.

 

Terapiaa ja lääkkeitä

Elina kävi puolen vuoden ajan puhumassa asioistaan nuoren psykologiharjoittelijan kanssa, jonka kanssa hän tuli hyvin juttuun.
- Tällä psykologilla oli sellainen lähtökohta, ettei kaivella menneitä vaan mietitään mitä tulevaisuudessa voitaisiin tehdä. En ymmärrä mitä niissä istunnoissa oikein tapahtui, mutta jotenkin kaikki ne vähäpätöisetkin asiat, mitä siellä vastaanotolla puhuttiin, veivät eteenpäin.

Elina oli tyytyväinen myös saamaansa lääkitykseen.
- Ystäväni vastustivat lääkkeitä ja sanoivat, etten muka tarvitse niitä. Uskon kuitenkin, että masennuksessa on pitkälti kyse päänsisäisestä kemiasta. Masennuslääkkeisiin ei tule riippuvuutta. Niiden käytön lopettaminenkin sujui hyvin, kun niiden ottamista vähennettiin asteittain.

 

Itsetuntemus kasvoi

Parantuminen tapahtui kuin vaivihkaa. Muut ihmiset huomasivat muutoksen ensin.
- Minulle sanottiin, että näytän terveemmältä kuin ennen. Sisareni puolestaan sanoi, että olen taas entinen Elina. Ne ihmiset, jotka olin tavannut sairauden aikana, ihmettelivät, mitä minulle oikein on tapahtunut.

Elina ei koe selvinneensä vielä masennuksesta lopullisesti vaan oman mielenterveyden suhteen on oltava edelleenkin valppaana. Elina sanoo, että viime aikoina on ollut taas sellaisia merkkejä, että pitäisi varmaankin käydä ammattiauttajan luona juttelemassa. Muita masennuksesta kärsiviä Elina kehottaa hakemaan apua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Masennusta ei kannata päästää kehittymään vaikeaksi.

Elina löytää kokemastaan myös myönteistä.
- Tutustuin terapiassa itseeni. Pystyn nyt käsittelemään asioita ja omia tuntemuksiani ihan eri tavalla kuin ennen. Tuskinpa olen koskaan ollut näin tietoinen itsestäni kuin olen nyt.

Masennus - synkkä sairaus, josta voi selvitä

Etusivu>Terveyskammari >Mielenterveys