Etusivu >Puutarha >Hyötypuutarha

Salaatti

Salaatit Salaatit ovat Vuoden Vihannekseksi valinneet Puutarhaliitto ja Kotimaiset Kasvikset ry, apunaan muut alan järjestöt ja asiantuntijat. Valinnan tavoitteena on vihannesten käytön ja tuntemuksen monipuolistaminen. Alla oleva tieto on peräisin Puutarhaliiton sivuilta.

Salaattien historiaa
Viljelty keräsalaatti polveutuu todennäköisesti Euroopassa, Länsi-Aasiassa ja Pohjois-Afrikassa esiintyvästä villisalaatista. Historioitsija Herodotuksen mukaan salaattia käytettiin Persian hovissa 550 e.kr. ja samoihin aikoihin salaatti oli Egyptissä päävihannes, jota todennäköisesti käytettiin keitettynä. Salaatin viljelyn aloittamisen ajankohdasta Euroopassa ei ole tarkkaa tietoa.
Ajanlaskun alun tienoilla salaatti arvostettiin korkealle sen jäähdyttävien ja virkistävien vaikutustensa ansiosta. Keisari Augustus katsoi paranemisensa vaikeasta sairaudesta salaatin ansioksi ja kiitollisena siitä hän rakennutti salaatille alttarin ja pystytti sen kunniaksi patsaan.
Roomalaisen historioitsija Pliniuksen aikaan (79 j.kr.) aikaan salaatin viljely oli mahdollista ympäri vuoden. Viljellyt salaatit muistuttivat meikäläisiä lehtisalaatteja.
Kun Etelä-Euroopassa viljeltiin pääasiassa rapeampilehtistä sidesalaattia, keskityttiin Keski- ja Pohjois-Euroopassa pehmeän keräsalaatin viljelyyn. Ensimmäiset keräsalaatit esiteltiin 1750-luvun tienoilla. Silloin käytettyjä lajikkeita ei enää tunneta.
Pohjois-Amerikassa keräsalaatin viljely alkoi eurooppalaisten maahanmuuton myötä. Keräsalaatin huonon säilyvyyden takia sen on 1930-luvulla syrjäyttänyt paremmin säilyvä rapealehtinen keräsalaatti. John Steinbeck kuvaa kirjassaan ”Eedenistä Itään ” kuinka rapealehtisen keräsalaatin rautatiekuljetuksissa 1900-luvun alussa käytettiin vaunujen jäähdyttämiseen suuria jäälohkareita. Kaliforniassa viljeltyä salaattia kuljetettiin maan itäosiin rautateitse. Kerrotaan, että radanvarsipaikkakunnilla junia odotettiin innolla ja vinkattiin naapureillekin: ”Jäävuoret tulevat”. Vähitellen nimitys siirtyi tarkoittamaan itse tuotetta, jolloin rapealehtisestä keräsalaatista tuli jäävuorisalaatti.

Salaattien viljely
Länsi-Euroopan maissa on viljelty lähes yksinomaan pehmeälehtistä keräsalaattia siitä lähtien, kun se 1500-luvulla opittiin tuntemaan. Aluksi salaattia viljeltiin vain avomaalla, mutta 1900-luvun alussa viljely siirtyi lavoihin. Nykyään salaattia viljellään pääasiassa kasvihuoneissa.
1970- ja 80-lukujen vaihteeseen saakka Suomen kasvihuoneissa kasvoi lähes yksinomaan pehmeälehtistä keräsalaattia. Nykyisin eri salaattityyppien tarjonta on laaja. Pehmeälehtisen keräsalaatin ja lehtisalaatin lisäksi viljellään muun muassa punaista ja vihreää tammenlehtisalaattia, jääsalaattia, lollo rosso -salaattia ja sidesalaattia.
Salaatti on toisaalta helppo, toisaalta ongelmallinen kasvatettava. Kaikki salaattikasvit ovat nopeakasvuisia, eivätkä vaadi paljon lämpöä. Näin ollen ne viihtyvät hyvin maamme olosuhteissa ja niitä voidaan kasvattaa koko maassa. Useimmat salaatit voidaan kylvää suoraan kasvupaikalle, mutta hyvän sadon varmistamiseksi ne kannattaa kasvattaa taimista, kuten ammattiviljelmillä tehdään. Taimikasvatus kestää 3-4 viikkoa ja istutuksesta satoon kuluu aikaa 4-10 viikkoon lajista, lajikkeesta ja ajankohdasta riippuen. Kasvatuksessa on tärkeää, että salaatin juuristolla on koko kasvun ajan hyvät olosuhteet veden ja ravinteiden saannin kannalta. Tämä on siksikin tärkeää, että salaattikasvien juuristo on suhteellisen heikko ja pinnanmyötäinen. Salaateille onkin suositeltavaa valita runsasmultainen hyvin vettä pidättävä maa. Sadonkorjuun jälkeen salaattien nuutumista estetään säilyttämällä ne alhaisessa lämpötilassa (lähellä 0 astetta) ja haihdutukselta suojattuna.
Salaatit
Lactuca-suvun salaatit: Keräsalaatit, lehtisalaatit, parsasalaatit
Endiivit ja sikurit: Kähäräendiivi, siloendiivi, salaattisikuri, punasikuri, vihersikuri
Salaattivuonankaali

Tietoa muista hyötykasveista
- Punasipuli
- Parsakaali
- Porkkana
- Tomaatti
- Kesäkurpitsa