Syksy tulee taas ja taas minä aloitan uuden elämän. Alan harrastaa säännöllisesti liikuntaa, menen jollekin iltakurssille ja teen kaikenlaista muutakin kehittävää ja terveellistä. Aloittaminen on helppoa, mutta aloitetun jatkaminen - se onkin jo aivan eri juttu.

En ole ongelmani kanssa yksin. Moni muukin innostuu aloittamaan syksyllä uusia juttuja. Alkaa käydä body-pumpissa ja ilmoittautuu ranskan kielen kurssille. Alkuinnostuksen lopahdettua uusi harrastus kuitenkin helposti jää ja ihminen löytää itsensä taas sohvalta makaamasta. Miksi jatkaminen on joillekin meistä niin vaikeaa? Olisiko siihen olemassa jotakin ratkaisua?

Ahdistavat aikataulut

Eija, 40, tunnustautuu klassiseksi syysaloittajaksi.
- Itämaista tanssia, joogaa, espanjaa, batiikkia, Eija luettelee syksyllä aloitettuja, mutta kesken jääneitä harrastuksia.
- Päätän myös usein syksyllä, että nyt alan syödä terveellisesti, kevyesti ja kasvisruokaa. Jaksan sitä yleensä noin viikon ja sitten alkaa tehdä taas mieli kaikenlaista hyvää.

Syyn aloitettujen harrastusten kesken jäämiseen Eija arvelee olevan osittain siinä, että hän on sellainen ihminen, joka ei halua sitoutua tiettyihin kellonaikoihin.
- Kun elämässä joutuu muutenkin noudattamaan erilaisia aikatauluja, niin vapaa-ajaksi ei halua enää lisää juttuja, jotka sitoisivat siinä mielessä.

Eijan mielestä harrastuksissa saisikin olla enemmän liikkumavaraa. Olisi hyvä, jos esimerkiksi joltakin kurssilta voisi olla parikin kertaa pois ilman, että tuntee pudonneensa jo niin kärryiltä, että kurssi on jätettävä kesken.

Lyhyemmät kurssit ja intensiivikurssit ovat Eijan mielestä yksi vaihtoehto niille, jotka eivät kykene sitouttamaan itseään johonkin harrastukseen koko syksyksi tai vuodeksi. Liikunnan harrastamiseen liittyvää ongelmaa ne eivät kuitenkaan ratkaise.

Pienesti liikkeelle

Liikuntaharrastusten suhteen ongelmana eivät ole useinkaan aikataulut. Liikuntakeskuksissa suosituimpia jumppia pidetään useita kertoja viikossa ja jokainen voi valita milloin käy spinningissä, pacessa tai mitä nyt sattuukin harrastamaan. Liikuntaharrastusten suhteen ongelma tuntuisi olevan enemmänkin puhtaasti jaksamisessa. Kuntosalilla jaksetaan käydä kahdesta viikosta kuukauteen ja sen jälkeen laiskuus ottaa voiton tahdosta. Salille ei vain tule enää lähdetyksi.

Kati, 30, tunnistaa ongelman. Kati kertoo aloittaneensa opiskeluaikoinaan monena syksynä liikuntaharrastuksen, joka oli kuitenkin jäänyt aina noin kuukauden kuluttua kesken.Viime syksynä Kati onnistui kuitenkin tekemään sen. Hän alkoi käydä liikuntakeskuksessa jumpalla ja löysi sieltä itsensä vielä keväälläkin.

- Omien tavoitteiden kohtuullistaminen ja pienellä aloittaminen, kiteyttää Kati onnistumisensa salaisuuden.

- Aloin käydä jumpalla kerran viikossa enkä yrittänytkään mitään sen enempää. Kun kunto alkoi tuntua paremmalta, aloin käydä jumpalla jo kaksi kertaa viikossa. Kolmen kuukauden kuluttua kroppa alkoi huomaamaan liikunnan hyödyt ja liikunta alkoi itse motivoida itseään. Vieläkään en pakota itseäni tekemään mitään. Jos olen ollut esimerkiksi kipeänä, annan itseni parantua rauhassa ja palaan takaisin liikuntaharrastukseen pariin rauhallisesti.

Katin mielestä myös siitä on ollut apua, että käy jumpassa kaverin kanssa. Kaveri ikään kuin potkii salille.

Motivaatiota ja mukavuutta

Kaikille kaverituki ei kuitenkaan sovi. Aikatauluja inhoavalle kaverin "painostus" toimii pikemminkin päinvastoin. Yhdessämeneminen sitoo toiminnan väistämättä tiettyyn aikaan ja ajatus siitä, että "pitäisi mennä taas sen kanssa sinne" aiheuttaa vastenmielisyyden koko juttua kohtaan. Joidenkin ihmisten kannalta toimivin neuvo onkin, että nämä uskaltaisivat karistaa kaverin kannoiltaan ja harrastaa liikuntaa juuri silloin, kun heille itselleen parhaiten sopii.

Pienesti aloittaminen ei sekään ole itsessään välttämättä riittävä ratkaisu, ei ainakaan kaikille. Eija nostaa esiin motivaation. Motivaation pitäisi olla riittävän hyvä, että harrastusta tai elämäntavan muutosta jaksaisi jatkaa pidemmän aikaa.
- Olisi hyvä, jos lopussa häämöttäisi jokin konkreettinen tavoite, jokin palkinto, Eija sanoo.

Eija tuo lisäksi esiin sen joidenkin liikuntaohjaajienkin esiinnostaman seikan, että harrastuspaikan tulisi sijaita melko lähellä. Se ei saisi myöskään edellyttää kovasti etukäteisvalmisteluja tai aikataulujen sovittamisia, ei aiheuttaa itsessään stressiä.

Tärkeää, mutta hämmästyttävän helposti unohdettua, olisi myös se, että alkaisi harrastaa sellaista mistä itse todella pitää. Parhaan ystävän suosima liikuntamuoto ei välttämättä ole se mistä itse pitää ja mitä itse jaksaisi läpi vuoden harrastaa. Harrastus on kuitenkin harrastus. Sen ei pitäisi tuntua ikävältä työltä. Jos se tuntuu, se jää todennäköisesti kesken.

Vinkit syksyn aloittajille (jotka haluaisivat myös jatkaa):

• Älä vaadi itseltäsi liikaa. Älä haali liian monta harrastusta tai laadi aluksi liian rankkaa liikuntaohjelma itsellesi. Ruokavalion muuttaminenkin onnistuu usein helpommin, kun ei yritä hetkessä täydellistä muutosta.
• Pyri löytämään sellainen harrastus tai liikuntamuoto, joka sopii juuri sinulle parhaiten.
• Pyri löytämään motivaatio. Motivoinnista on hyötyä etenkin liikuntaharrastuksen alussa, kun itsensä liikkeelle saaminen on vielä vaikeaa.
• Jos toinen ihminen saa sinut "liikkeelle", hanki itsellesi kuntoilukaveri.
• Pyri löytämään harrastuspaikka (tämä pätee etenkin liikuntaan) mahdollisimman läheltä kotiasi tai työpaikkaasi, jotta alkanut harrastuksesi ei kompastuisi välimatkaan.
  
  
  Keskustele: Oletko tyypillinen aloittaja? Mitä uusia juttuja olet suunnitellut aloittavasi tänä syksynä?