Rajoittaako pelko naisen elämää ja liikkumista? Tätä pohdittiin Tampereen Naiskulttuuripäivien Raiskaus ja reviiri-paneelissa, jossa korostettiin muun muassa sitä, että edelleenkin jossakin määrin tabuluonteisesta raiskauksesta tulisi keskustella julkisuudessa asiallisesti, myyttejä purkaen. Raiskaus on vallankäyttöä, ei seksiä, ja jokaisella on oikeus fyysiseen koskemattomuuteen.

Raiskaus on väkivaltarikos, joka jää usein vieläkin pimentoon. Poliisin arvion mukaan vain kymmenen prosenttia raiskaustapauksista tulee poliisin tietoon. Yhtenä syynä tähän ovat seksuaaliseen väkivaltaan liittyvät myytit. Niissä raiskaaja mielletään yössä väijyväksi tuntemattomaksi hulluksi. Todellisuus on kuitenkin usein toinen.

- Ns. puskaraiskaukset ovat todellisuudessa harvinaisempia kuin luullaan. Valtaosa raiskauksista tapahtuu sisätiloissa ja tekijä on usein uhrille entuudestaan tuttu, esimerkiksi puoliso, ystävä tai työtoveri, kertoi paneelissa mukana ollut Raiskauskriiskeskus Tukinaisen toiminnanjohtaja Kristiina Valkama.

Vallankäyttöä, ei seksiä

Raiskaaja on myöskään harvemmin psyykkisesti sairas ihminen. Raiskauksessa on kyse on ennen muuta halusta alistaa toinen ihminen. Valkama totesi, että vallan- ja voimankäytön kohteeksi joutuvat usein ne, jotka ovat jo valmiiksi heikommassa asemassa, kuten naiset, lapset, vanhukset ja vammaiset. Myös mies voi tulla raiskatuksi ja raiskaus on miehelle yhtä traumaattinen kokemus kuin naisellekin. Suurimmassa osassa raiskaustapauksia uhri on kuitenkin nainen.

On myös olemassa myytti, jonka mukaan raiskaaja raiskaa, koska tällä ei olisi muuten mahdollisuutta seksiin.
- Raiskauksessa on kyse vallankäytöstä, ei seksistä. Jos tämä väite pitäisi paikkansa, prostituoituja ei raiskattaisi koskaan ja heitä kuitenkin raiskataan.

Yhden myytin mukaan nainen haluaa alitajuisesti tulla raiskatuksi. Todellisuus ja fantasiat ovat kuitenkin eri asioita.
- Naisella voi olla fantasioita rajusta seksistä, mutta kukaan tuskin haluaa, että hänelle todellisuudessa tehtäisiin jotakin vastoin hänen omaa tahtoaan, Valkama totesi.
- Myöskään se, että nainen lähtee jonkun kanssa jatkoille, ei tarkoita sitä, että tämä haluaisi tulla raiskatuksi.

Todellisuuden ja fantasian välisten rajojen hämärtymiseen on vaikuttanut Valkaman mukaan myös viimeaikainen extreme-buumi, joka saa nuorten keskuudessa hyvin surullisiakin muotoja. Nuoria tyttöjä painostetaan asioihin, joihin he eivät ole valmiita tai halukkaita, ja mukaan voi tulla myös uhkailua ja pakottamista.
- Olisi tärkeää panostaa nuorten tyttöjen itsetuntoon ja korostaa heille, ettei heidän tarvitse suostua mihinkään mitä he eivät halua. Sekä tytöille että pojille tulisi painottaa toisten ihmisten kunnioittamista ja omien rajojen loukkaamattomuuden tärkeyttä.

Traumaattinen kokemus

Myyteissä raiskausta helposti vähätellään tyyliin "sattuuhan sitä, paras unohtaa koko asia mahdollisimman nopeasti".

- Raiskaus on äärimmäinen loukkaus ihmistä, tämän itsemääräämisoikeutta ja fyysistä koskemattomuutta kohtaan. Seksuaalisen väkivallan kohteeksi joutuminen on traumaattinen tilanne, joka aiheuttaa trauman. Raiskauksesta voi kyllä selvitä, mutta se olisi hyvä saada käsitellyksi, jottei se pakastuisi mieleen.

Seksuaalisen väkivallan kohteeksi joutuminen voi Valkaman mukaan aiheuttaa erilaisia seurauksia, jotka voivat olla muun muassa fyysisiä, psyykkisiä, sosiaalisia ja taloudellisia. Hyvin tavanomainen sosiaalinen seuraus on, että raiskauksen uhri vetäytyy omiin oloihinsa ja tämän elämä kutistuu, koska tämä ei enää uskalla liikkua samalla tavalla kuin ennen. Myös opiskelu ja työnteko kärsivät usein.

Tarpeetonta syyllisyyttä ja häpeää

Raiskauksesta toipumisen tiellä ovat etenkin häpeä ja syyllisyys, joita raiskatut naiset usein kokevat. Raiskauksen kohteeksi joutunut nainen kokee helposti tehneensä vääriä valintoja. "Olin väärässä paikassa. Olin humalassa. Oma moka." Erityisenä raskaana nainen kokee Valkaman mukaan sen, että on tehnyt arviointivirheen, luottanut johonkuhun, joka ei ollutkaan luottamuksen arvoinen.

Naiset häpeävät Valkaman mukaan sitäkin, etteivät onnistuneet pääsemään karkuun tai kyenneet puolustautumaan - aivan epäoleellisia asioita sen kannalta, että kyseessä on väkivaltarikos, josta joku toinen on vastuussa.

Valkama näki positiivisena asiana sen, että raiskaus on onneksi jo tänä päivänä asia, josta voi keskustella ilman, että se mielletään vouhottamiseksi. Miehiä aihe silti usein edelleenkin hämmentää ja vaivaannuttaa.
- Monet miehet kokevat aivan tarpeetonta kollektiivista häpeää. Ei se, että jotkut miehet raiskaavat, tarkoita, että kaikki miehet olisivat raiskaajia.

Aiheesta puhuminen ei tarkoita myöskään pelon ilmapiirin lietsomista.
- Elämme melko turvallisessa maassa eikä suurta aihetta pelkoon ole, Valkama totesi.

"Siinä viedään naiselta kaikki"

Varpu Punnonen teki aikoinaan pro gradu-työnsä raiskattujen naisten kirjoituksista. Punnosen mukaan näistä kirjoituksista kävi ilmi se millaisena vapaudenriistona ja itsemääräämisoikeuden loukkauksena naiset raiskauksen kokevat.
- Eräs nainen kirjoitti jopa, että "siinä viedään naiselta oma tahto, oikeus omaan elämään, kaikki, " Punnonen kuvaili.

Punnonen keräsi aineistonsa jo kymmenisen vuotta sitten, jolloin asiat olivat hieman toisin. Avioliitossa tapahtunut raiskaus ei ollut vielä rikos eikä apu- ja tukiverkostoja ollut samalla tavalla tarjolla kuin nyt. Vaikka muutosta parempaan päin onkin tapahtunut, Punnonen peräänkuulutti jatkossakin asiallista julkista keskustelua aiheesta, jotta raiskauksen tabuluonne saataisiin murrettua.

- Kirjoituksista kävi ilmi, että naiset olivat pelänneet ympäristön - perheen, ystävien, poliisin, lääkärin, jne. - suhtautumista, kun he kertovat raiskauksesta. Siksi olisikin erityisen tärkeää kiinnittää huomiota siihen miten raiskauksesta julkisuudessa puhutaan.

Raiskaus usein osa perheväkivaltaa

Tampereen Poliisikoulussa rikostorjunnan opettajana toimiva Seppo Janhonen valotti asiaa poliisin näkökulmasta. Poliisi on usein ensimmäinen, jolle raiskauksen uhri kertoo tapahtuneesta. Tilanne on herkkä ja tuleville poliiseille painotetaankin, että raiskausilmoituksen tekijään on suhtauduttava asianmukaisella vakavuudella. Raiskaustapauksissa poliisi ei ainostaan ota rikosta selvittääkseen vaan antaa myös tietoa jatkotoimista, avun ja tuen hakemisesta.

Janhonen toi esiin sen, että raiskaus liittyy usein perheväkivaltaan.
- Raiskaukset ovat tällöin hyvin väkivaltaisia tapahtumia ja väkivalta saattaa jatkua vuosiakin.

Perheväkivaltatapauksissa poliisille muodostuu monesti ongelmaksi se, että asianomainen vetää jutun kesken kaiken pois tai alkaa perua sanojaan.
- Espoossa on kokeiltu mallia, jossa juttu viedään eteenpäin, vaikka asianomainen ei sitä haluaisikaan. Tästä mallista on saatu oikein hyviä kokemuksia, Janhonen kertoi.

Isosta rikoksesta iso rangaistus

Janhosen mukaan poliisia turhauttaa myös se, että vaikka näyttö olisi hyvä ja poliisista näyttäisi, että nyt on kiinteän tuomion paikka, saattaa oikeus tuomita teosta vain ehdollista rangaistusta.
- Eri puolilla maata jaetaan hyvin erilaisia tuomioita. Etelä-Suomessa annetaan yleisesti ottaen pienempiä tuomioita kuin Itä- ja Pohjois-Suomessa.

Myös Kristiina Valkama ihmetteli sitä, että tuomioita annettaessa sovelletaan usein rangaistusasteikon alinta päätä, vaikka laki antaisi mahdollisuudet kovempiinkin tuomioihin.

Kovemmilla rangaistuksilla ei olisi ainoastaan pelotevaikutus. Iso rangaistus kertoisi myös, että kyseessä on iso rikos.

Raiskauskriisikeskus Tukinainen
http://www.tukinainen.fi/