Tarjoilija ei huomaa ravintolassa, puoliso tulee aina myöhässä kotiin, työkaveri omii saavutuksesi itselleen. Kaikki nämä ovat tilanteita, joissa tarvitaan jämäkkyyttä. Jämäkkyys on omien rajojen puolustamista. Jos ei määrittele omia rajojaan, elämästä tulee helposti ulkoaohjautuvaa. Oma elämä ei tunnu enää omalta.

Kulttuurissamme on ongelma, että ympäristön vaatimuksiin suhtaudutaan joko yli- tai alireagoimalla. Ylireagoinnissa omia rajoja puolustetaan aggressiivisesti. Aggressiivisuus ei useinkaan tuota toivottua tulosta vaan on haitaksi ihmissuhteille. Alireagoinnissa ollaan liian joustavia ja annetaan toisten kulkea ylitse. Ihminen, joka joustaa liikaa, saattaa kuvitella tekevänsä niin ihmissuhteen takia. Jatkuva toisen tahtoon myöntyminen tekee sekin kuitenkin pidemmän päälle hallaa ihmissuhteelle. Ihmisellä on tarve huolehtia itsestään ja jatkuva periksiantaminen aiheuttaa sisäistä ärtymystä, mikä puolestaan etäännyttää ihmisiä toisistaan. Tällainen tilanne on erityisen tyypillinen avioliitossa, jossa toinen osapuoli joustaa liikaa omista tarpeistaan.

Puoliaan voi pitää empaattisestikin. Rajan vetäminen siihen, mihin suostuu ja mihin ei, edellyttää kuitenkin itsetuntemusta. Jotta voisi vetää rajat, täytyy tietää, mitkä asiat ovat itselle tärkeitä. Tämä vaatii inventaarion tekemistä omaan sisimpään. Todellinen jämäkkyys ei ole valmiin roolimallin omaksumista vaan se tulee sisältäpäin. Siinä mennään pois toisten määrittelemistä rooleista kohti omaa todellista itseä. Rajojen tarkistaminen liittyykin usein sellaiseen elämänvaiheeseen, jossa omaa elämää ja käyttäytymistä arvioidaan muutenkin uudelleen.

Avuksi omien rajojen puolustamisen opetteluun: Alberti, Robert ja Emmons, Michael: Miten opin pitämään puoleni. Opas omien rajojen puolustamiseen. Kehityksen Avaimet 1999.