Tuskaa ja hikeä vai iloista leikkiä? Luovaa prosessia pohditaan kahdessa viime syksynä ilmestyneessä kotimaisessa kirjassa, Claes Anderssonin Luovassa mielessä ja Jussi T. Kosken ja Tommy Tabermannin Luovuuden lumouksessa.

Claes Anderssonin kirjan alaotsikkona on Kirjoittamisen vimma ja vastus. Kirjassa tarkastellaankin luovaa prosessia nimenomaan kirjoittajan kannalta. Andersson paneutuu kirjassaan luovan kirjoittamisen erityislaatuun oman kirjailijahistoriansa ja kirjallisuuden historian esimerkkien kautta. Metkana seikkana voi pitää sitä, että ruotsin kielellä kirjoittava runoilija on kirjoittanut tämän kirjoittamista koskevan kirjansa suomeksi.

Vimmaa ja vastusta

Andersson kirjoittaa siitä voimakkaasta vimmasta, joka ajaa ihmistä kirjoittamisen pariin, mutta myös siitä vastustuksesta, joka luovaan prosessiin tuntuu väistämättä sisältyvän. Hän myös pohtii sitä mikä tekee kaunokirjallisesta tekstistä hyvää ja listaa kirjoittajan nyrkkisäännöt, joista on hyvä lähteä liikkeelle. Erityistä huomiota kirjassa saa Anderssonin oma kirjoittamisen laji, runous.

Jussi T. Kosken ja Tommy Tabermannin Luovassa lumouksessa luovuustutkija ja runoilija stimuloivat lukijaansa ajatuksilla ja runoilla. Lukijalle ei selitetä perinpohjaisesti mistä luovuudessa oikein on kyse vaan tätä herätellään ajatuksin ja runoin omien luovuuden lukkojensa avaamiseen. Luovuuden vapauttavia tekijöitä haetaan niin kepeydestä kuin oikeanlaisesta suhtautumisesta epäilijöihin ja vähättelijöihin. Kirjan pohjalla kulkee ajatus luovuudesta iloisena ja nautinnollisena prosessina.

Kovaa työntekoa ja lataavaa laiskottelua

Mitään uutta ja mullistavaa kumpikaan kirjoista ei tarjoa. Monet molemmissa kirjoissa esitetyistä ajatuksista lienevät tuttuja ainakin niille, jotka ovat lukeneet luovuutta tai luovaa kirjoittamista käsitteleviä kirjoja tai osallistuneet aihetta käsitteleville kursseille. Molemmissa kirjoissa esille tuleva ajatus, että on tehtävä määrällisesti paljon töitä, jos haluaa tuloksia, ei liene esimerkiksi monellekaan kovin uusi. Kuten ei sekään, että luovuutta ei voi toisaalta pakottaakaan vaan joskus ideoille on annettava aikaa kypsyä. Luovassa lumouksessa tätä luovan prosessin tietynlaista kaksijakoisuutta kuvataan kovan työnteon ja lataavan laiskottelun yhdistelmänä. Molemmat myös neuvovat lukijoitaan luopumaan matkan varrella turhista ja tarpeettomiksi käyneistä ideoista. "Kill your darlings - tapa lemmikkitekeleesi!"

Aiheeseen perehtymättömämmälle kirjat tarjonnevat kuitenkin runsaastikin oivalluksia ja ajattelemisen aihetta. Jos on kiinnostunut nimenomaan kirjoittamisesta ja haaveilee jopa kirjoittavansa itse joskus kirjan, kannattaa tarttua ensi sijassa Anderssoniin. Anderssonin kirjassa on muun muassa mainio kuvaus kirjailijan tavallisesta työpäivästä. Anderssonin perusteellisempi ja henkilökohtaisempi tyyli miellyttänee myös niitä, jotka kaipaavat aiheen syvempää pohdintaa. Jussi T. Kosken ja Tommy Tabermannin ajatuskokoelma on kyllä ajatuksia herättelevä, mutta jätti ainakin minut aiheen suhteen hieman nälkäiseksi.

T.R.

Claes Andersson: Luova mieli. Kirjoittamisen vimma ja vastus. Kirjapaja 2002.
Jussi T. Koski ja Tommy Tabermann: Luovuuden lumous. Gummerus 2002.

Kuva: Jani Ruuskanen