Oi te kuivat koivuhalot teitä kuumasti rakastan.
Oi te metriset koivuhalot teistä lämpöä odotan.
Minä kaadoin, karsin katkoin ja pöllit halki löin,
pinon pohjat valmistelin ja jo sitten eväitä söin.

Sitten hakkaamani halot siihen siististi pinosin.
Kyllä naamani hymyyn vääntyi, kun motteja silmäilin.
Kunhan vielä katteen alle puut suojaan kuljetan,
pari vuotta kuivaa saavat vasta sitten ne kelpuutan.

Kotiin kuivat puuni noudan ja ne poikki katkaisen.
Lapit roihuten uunissa palaa paljon lämpöä antaen.
Ja kun kaiken tämän jälkeen pois tuhkat saattelen,
oi te kuivat koivuhalot teitä lämmöllä aattelen.

- Martti Kuula -

 

*NIIN PERKELEEN PUNAINEN*

Edessä odottaa ansa
Minä tunnen itseni
Toverit tukevat toisiansa
Kukaan ei kävele ylitseni

Ei armoa tältä puolen
Vaikka saappaat jalassa kuolen

Niin perkeleen punainen
Viimeiseen hengen vetoon asti
Niin perkeleen punainen
Aina ja ikuisesti

Punainen on väri veren
Tarinan kertoo urhean
Annettu uhraus työläisten
Aate, totuus ja kunnia

Ei armoa tältä puolen
Vaikka saappaat jalassa kuolen

Niin perkeleen punainen
Viimeiseen hengen vetoon asti
Niin perkeleen punainen
Aina ja ikuisesti

Koittavat haudata lipun liehuvan
Tahrata maineen isien
Raivon saavat riehuvan
Kera haavojen kirvelevien

Ei armoa tältä puolen
Vaikka saappaat jalassa kuolen

Niin perkeleen punainen
Viimeiseen hengen vetoon asti
Niin perkeleen punainen
Aina ja ikuisesti

- Rauno Ryynänen -

TUULEEN HAIHTUVAT TUNTEET

Ei kestä, ei kanna, tarina tää
Tuuleen haihtuvat tunteet nää
Sä varastit sydämen mun
Mä tuskan viittaan kietoudun
Sen kannan raskain hartioin
Muistot sisimpään taltioin

Vain hetken ne siellä säilyvät
Muistikuvani häilyvät
En muista miltä näytät
Ketä tänään hyväksi käytät

Joku toinen sut vei
Ja mä sanon hei, hei

Kyllä joku vielä minutkin huolii
Halii ja hukuttaa amorin nuoliin

Kulkisitko vieläkin niskojasi nakellen
Sydän jäässä palellen
Jos tunteeni sinulle paljastaisin
Aikani käyttöösi valjastaisin
Toinen aika ja paikka
Auttaisiko tuokaan taika

Sulkisitko oven välistämme
Irrottaisitko otteen käsistämme
Nyt on jo liian myöhäistä
Puhua unelma häistä

Joku toinen sut vei
Ja mä sanon hei, hei

Kyllä joku vielä minutkin huolii
Halii ja hukuttaa amorin nuoliin

- Rauno Ryynänen -

OLET VAHVEMPI KUIN LUULET

Vasaran ja alasimen välissä
Aikamme on vähissä
Valitse nyt puolesi
Heitä nurkkaan huolesi

Tätä taistoa et voi ohittaa
Olan kohautuksella sovittaa
Olet puuttuva palanen
Jonkin suuremman alainen

Olet vahvempi kuin luulet
Unohda kuiskaukset tuulen

Tulta syöksevät sotakoirat lähestyvät
Niitä heikoimmat pelästyvät
Altavastaaja nousee tuhkasta
Kertoo tarinaa tuskasta

Teräksen vahvaksi karaistiin kerran
Se tietää loppua sotaherran
Yhteistyö tuloksen takaa
Jälleen rauha maahan palaa

Olet vahvempi kuin luulet
Unohda kuiskaukset tuulen

- Rauno Ryynänen -

 

LEIPÄJONO

Lompakkoni tyhjyyttä ammottaa
Ei rahaa vain nukkaa
Tulevaisuus mua kammottaa
Vieläkö itseni hukkaan

TT-tuki ei tahdo riittää
Laskut nakertaa sen pois
Tästäkö pitäisi kiittää
Joskus elämäni sujua vois'

Seuraan menen muiden
Nöyränä ja hiljaa hapuillen

Leipäjonoon liityn

Täällä meitä on monta
Köyhyyden riivaamaa sielua
Taistelu on toivotonta
Lakki kourassa saa kiekua

Ministerit suksikaa kuuseen
Teihin en luota
Enkä aamuun uuteen
Vielä nousen tästä suosta

Seuraan menen muiden
Nöyränä ja hiljaa hapuillen

Leipäjonoon liityn

- Rauno Ryynänen -

KÄRSIMYSNÄYTELMÄ

Kuumat kekäleet polttavat
Hiillokset jalkojesi alla
Kuumat kekäleet polttavat
Elämän maksat kuolemalla

Tahtojen taisto ihmisen mielessä
Rumat sanat syntisen kielessä
Hyvät teot takaisin tulevat
Tekijänsä rauhaan pukevat

Maallinen taival on tuskaa
Ei täällä auta ajatuskaan
Paratiisin porteista avoimista
Elämän korttitalon sortuessa
Kärsimysnäytelmä huipentuu
Sielusi näin korventuu

Kuumat kekäleet polttavat
Hiillokset jalkojesi alla
Kuumat kekäleet polttavat
Elämän maksat kuolemalla

Pahuus uinuu takaraivossa
Herää eloon vainossa
Kummanko tien valitset
Kumpaa hedelmää ravitset
Näetkö valoa edessäsi
Tunnetko vihaa veressäsi

Kärsimysnäytelmä huipentuu
Sielusi näin korventuu

Kuumat kekäleet polttavat
Hiillokset jalkojesi alla
Kuumat kekäleet polttavat
Elämän maksat kuolemalla

- Rauno Ryynänen -

JÄÄPRINSESSA

Armaasi kylmän maan
Noituu nainen vihoissaan
En halua sotia
Parempi meidän olisi sopia

Se vie hetken lyhyen
Eteesi polvistun kysyen

Jääprinsessa
Minne sydämeni veit
Jääprinsessa
Etkö tiedä mitä teit

Suudelma muuttuu pakkasen puremaksi
Jääkylmä fritsu tulevaksi
Tämä satu on painajainen
Ja lempemme uhanalainen

Se vie hetken lyhyen
Eteesi polvistun kysyen

Jääprinsessa
Minne sydämeni veit
Jääprinsessa
Etkö tiedä mitä teit

Minne katosi parempi puolesi
Se on sinun huolesi
Minä tyydyn odottamaan
Virheeni jälleen sovittamaan

Se vie hetken lyhyen
Eteesi polvistun kysyen

Jääprinsessa
Minne sydämeni veit
Jääprinsessa
Etkö tiedä mitä teit

- Rauno Ryynänen -

PERKELEEN OMAT

Media on pirun työkalu
Mielen orjuuttava halu
Alkoholi on pirun työkalu
Mielen orjuuttava halu

Pelolla se meitä kahlitsee
Vapautemme vangitsee
Valheilla harhaan johtaa
Joka hetki sen kohtaat
Heti kuitenkin unohdat
Ja luovutat ohjat

Perkeleen omat
Hurjat ja armottomat
Lapset kammottavat
Mielen orjuuttavat

Propaganda vie voiton
Ihminen kokee aamunkoiton
Niin hyvässä kuin pahassa
Toivomme elää rahassa

Valuutta on pirun työkalu
Mielen orjuuttava halu
Vallanhimo on pirun työkalu
Mielen orjuuttava halu

Perkeleen omat
Hurjat ja armottomat
Lapset kammottavat
Mielen orjuuttavat

- Rauno Ryynänen -

Uniajatuksissani tunsin leijailevani,
sisimpääni ulkoapäin peilailevani.
Näin ja koin ilon, surun kietoutuneina yhteen,
opin ohjauksessa gurun, tuottamaan kosmisen ihmeen.
Siivellä elämän suuren vuorenrinnettä kapusin,
hoin, saan mestaruuden ylittämällä itse Tiibetin.
Ohjeistusta kuulla voi vain hiljaisuudessa mielen unisen,
ota vastaan viestikapula tää huipulla vuoren lumisen.
Onnea suothan itsellesi vain avaamalla sisimpäsi,
oppaallasi onnen korteissa jaossa ain täyskäsi.
Keräilehän muistojen muruja ilolla pärekoppaan,
suodattelet niistä taikajuoman avulla henkioppaan.
Tarjoilehan muillekin mietteitäsi niitä, näitä,
kevennellen kohotellen epävakaita mielensäitä.
Kohoahan kokoiseksesi luoduksi luojan armaan,
tiedostahan tavoitteeksesi nähdä yli arjen harmaan.

- Mirelle-

Elämän mandala...(paperilla).
Hukkuuko katse, rauhoittuuko sielun olemus.
Tunteiden aallot pursuilevat mustaa valkoisella.
Keskipiste, napani, itsetuntoni, kuohahtaa hämillään, olenko näin hauras.
Katse kiertää ympyrää, kaukana tasapainoisuudesta, puhdistuuko karma elämän
pyörremyrskyissä, pitämällä katseeni mandalan keskipisteessä...
Pyörteet vievät kuin vievätkin ajatukset menneisiin entisiin elämiin,
tuntemattomiin tuleviin karman kierroksiin.
Vauhti kiihtyy tarkoituksenmukaisesti, energioiden esteetön pääsy
käpylisäkkeeseeni, esiin tulvahtelevat muistot vavisuttavat sisintäni.
Tiedän, pelkoa ei saisi peläten vältellä.
Annan sen siis vaikuttaa saippuan tavoin, koen pelon hajut, vaarallisen
liukkauden, kompastumisen vaara hälvenee, jos annan periksi
...tuntemattomuudelle.
Se jokin haluaa ottaa minua kädestä kiinni, ravistella sisintäni,
sydänjuuria myöden.
Syke voimistuu, on kuin olisin löytänyt ystäväni
sisimmästäni...kuvitteluako (ei onneksi sentään).

- Mirelle _

Lapsuuden joulumuisto

Oli nukkeni kovin kulunut,
sen pahvinen pää oli haljennut,
vaatteet repsotti, ja sen saumoista
jo pilkotti täyteainetta.

Sanoi äiti sitä tutkiessaan,
että kyllä se nukkesairaalaan
täytyy aivan kiireesti lähettää,
että jouluksi takaisin ennättää.

Nuken sanomalehteen kääräisin,
ettei palellu, kun se vietäisiin
alle lumisen marjapensahan,
josta tontun tiesin sen noutavan.

Näkyi aamulla jäljet muhkeat,
kun tarkistin, että noutajat
oli käyneet ja vieneet nukkeni
sinne missä se tehdään terveeksi.

Vaan kerran, kun kaappiin kurkistin
sieltä etsiäkseni jotakin,
oli ylähyllyllä paketti
josta jotain tuttua pilkotti.

Kuinka ollakaan, siellä se nukkeni
vielä korjaustaan odotti.
Jäin kummissani pohtimaan,
mitä tämä oikein tarkoittikaan.

Jouluaattona nukkeni pukilla
oli mukanaan lahjakontissa.
Uusi pää ja uudet vaattehet
oli sen kuin uudeksi muuttaneet.

Joulun jälkeen äidille ilmoitin,
että uskoni joulupukkihin
sekä tonttujen nukkesairaalaan
oli kyllä mennyt menojaan.

Silloin äiti minuun katsahti
ja sanoi: kuulehan lapseni,
kaikki äidit tonttujen apuna
aina ahkeroi ennen joulua.

- Eira Vainikka -

Syksyn mietteitä...

Punakirjava lehtimetsä,
katseeni etsii elämän selvennystä.
Lepattava liike, putoavan lehden,
henkäys luonnon, kiemuroita tehden.
Äitimaa vetää puoleensa kaiken elollisen,
sulkee sisälleen salaisuuden iäisen.

- Mirelle -

Runo elämälle !

Elämä on, elämä kuljettaa, sisäisen valon kajasteen tavoin kohti uusia
ulottuvuuksia.Mennyttä ei takaisin saa mutta sen voi pakastaa ikuisiin uniin
unelmoitaviksi. Otathan vastaan tämän ystävyyden henkilahjan, minkä sydämeni
raunioista kokoon kasasin.
Aistien maailmankaikkeuden kauneuden sielussasi, minkä näin ystävyyden
sinetillä pakastan, vain uniisi ei häirinnäksesi.

- Mirelle -

Yön taikaa...

Yön taikaa, minkä aamun saitkaan aikaan,
yön taika, eheyttänyt päivän eilisen.
Yön taikaa, herään maan vetovoimaan,
yön taika, korjannut sadon keskeneräisen.

Päivänpaiste, tuo aamun lapsi hemmoteltu,
päivänpaiste, luo loisteen kasvoillesi armaan.
Päivänpaiste, tuo sielukas valon elämänlähde,
päivänpaiste, ethän pois sä aurastain lähde.

- Mirelle -

Runo arjen harmaaseen !

Valon voima sisimmästäsi kimpoaa kuin kaiku metsässä takaisin ja kaikkialle,
luovimaan suuntaasi eteenpäin, sisimmäisen ja ainoan aidon oppaasi
viitoittamana.
Luota siis vaistoihisi arjen myllerryksissä ja muutenkin, kun voimat ovat
vähissä ja silmät sumeina, anna sisäisen valonoppaasi tulla pintaan
näyttämään tietä takaisin kotiin, mistä olet ajautunut eksyksiin.

Kaipaat neuvonantajaa ja valon tuojaa, sen kaiken saat ja löydätkin vain
sisimpääsi luottaen ja sieltä sisäisen elämänliekkisi tyys-sijoilta voimaa
ja valoa ammentaen.
Löydät vielä tien onneen ja autuuteen kautta kohtalonrantain sukkuloiden
edetessäsi, luottaen korkeimman johdatukseen tässä ja nyt.

Olemalla avoin kuuntelemaan sisäisen henkioppaasi sanomaa, mikä
ainutlaatuisena arvoituksellisuuksissaan on esirippuusi köytetty.

Vain oikeista naruista vetäen saat sen avautumaan, nousemaan esiin kuin aave
pimeydestä, tuomaan kipinää ja tunnelmaa sielusi janon täytteeksi.

Löydät uutta suuntaa ja voimaa, kaiken karunkin arjenpimeyden keskelle ja
taustalla on ja tulee aina olemaan voimanlähde,sinä itse, omassa sisäisessä
sielunmaisemassasi, kruunaamattomana mutta ei perinnöttä, yksinäisenä ehkä
mutta ei ilman ohjausta.

Löydät voimaa ja valoa elämäsi poluilla, kunhan avaat sielunmaisemiesi
sanaisen arkun, huudat tuskasi ulos sisimmästäsi.

Tuska, mikä kaikuna kiirii eteenpäin kohti pyyntöäsi vastaavaa
energiaväreilyä, kosmoksen äärirajoilla, mistäkäsin luojan perintöäsi tulet
saamaan.
Toiveiden tilauksesi huudon räjaytettyäsi korkeuteen, korkeimman voimain
toteutettavaksi mitä omintakeisimmallasi tavalla.

Käänteisen monimutkaisesti ehkä mutta aina niin oikeudenmukaisesti, kuten
vain luoja suo ja sallii, minkä se väistämättä tekeekin jos vain luotat
siihen täydestä sydämesi ja sielusi janosta, ilman maallisia kahleita mitkä
estävät kaiken, mahdollisen ja mahdottomankin.

Siis eteenpäin elämänvirrassa, kohti uutta ja arvoituksellista muutoksen
aikaa, minkä alkulaskennan olet jo toivottavasti alulle laittanut, sillä
mikään ei muutu ilman omien toiveiden eteenpäinvievää julkilausuntaa.

Päädyimme tässä henkimaailman voimain mittelyiden ja tuloksien
saavutteluissa siihen iänikuiseen oivallukseen aarrekartasta mistä tässäkin
kaikessa onkin kysymys.
Sen kysymyksen löytämiseksi tarvitaan siis ensin ohjelmoitua omaa henk.koht.
suunnittelua, sen kaiken esiin "huutamista", sillä niin metsä vastaa kuin
sinne huudetaan periaatteella on itseoivalluksen suuri merkitys.

- Mirelle -

 

Kuin kuka tahansa

Et tunnista minua kadulla,
sillä olen sinulle kuin kuka tahansa.
Et tunnista ääntäni puhelimessa,
sillä olen sinulle kuin kuka tahansa.
Et tunnista käteni kosketusta,
sillä olen sinulle kuin kuka tahansa.
Mutta, voin olla sinulle se,
jota ilman et voi elää.

- Jaana Karlstedt -

Tyyni on järven pinta

Tyyni on järven pinta.
Niin hiljaa vehreät puut odottavat
tuulen ihanaa syleilyä.
Kaunis on katsoa,
auringon kimallusta,
sen säteiden taittumista
peilityynen järven pinnasta.

- Jaana Karlstedt -

Punainen pihlajanmarja
valkealla hangella
tuuli peittelee hiljaa lumeen

Pieni poika
valkeassa arkussa
äiti peittelee hiljaa uneen

- Markku Laitinen -

 

Sotaisan kansan ristiretket

Sapelien kalsketta ja kilpien kiilloittelua, taas kerran.
kannusten hankkimista ja pilkun viilloittelua, johdolla herran.

Kansakunnat riistävät itse itseään eniten harhaannuttavasti sitä malkaa
silmissään tunnistamatta,
tukijoukkoja etsii puolestaan taistelemaan niin itsevaltiaat kuin
isänmaallisetkin joukot sumeilematta.

Kenen joukoissa seisot ja kenen lippua kannat sinä eksynyt jonk´ääni
viel´punnitsematta,
aikasi on tullut arvoakin täkeämmäksi tavoitteeksi ja pyhitetyt keinot, nuo
yöt mustat unettomat.

Yön hiljaisuuden katkaisee tuon kotkan huuto kimmeä...räjähdys,
ei armoa tunne sen silmän katse himmeä, vain välähdys.

Pois kirkkaus sen himmennyt kera arvojen rapistuneiden,
hätäänsä nyt lääkitystään etsii kauttarantain sotajulistusten.

Pakkokeinoin millä hyvänsä arvoaan on pönkitettävä,
mustan kullan keinoin oikopolku siihen jyvityksin liitettävä.

Ken tahtoo enemmän kuin ansaitsee,
sen varaan antautuen itsensä rankaisee.

- Mirelle -

Näkymätön voima ajatuksen, vei perille läpi konsensuksen. Aika on voimaa ja
taika sen painonsa verran hopeaa. Ken hopeisen pilven mantran sisäistäen
sydämessään taitaa, sen oivaltaen palkinnokseen oppii pysäyttämään aikaa.

- Mirelle -

*Unessa nähtyä...maallista mammonaa konteilla rahdattuna, hopeiset lantit
kellariholviin pakattuna. Voima sadun hopeanhohtoisen piileekin aurassaan
kosmisessa, mik´yössä kuvastui valonsäteenä kauttarantain luvattuna.
Sain viestin korkeimmalta (voimalta:-): nyt aika on...näyttää toteen lahjat
kolmiulotteiset ja voittohon:-)

- Mirelle -

 

Häähumussa mietittyä

Katsokaa meidän onneamme te ennakkoluuloiset,
kokekaa onnemme; puntaroiden te epäuskoiset.
Hetkenkin ilo puolestamme on kaikille siunaukseksi
erotilastojen puolesta puhujille vain kiroukseksi.

Vaikeudet ovat voitettavia haasteita häähumussakin,
jännityksen lieventyessä alttarilla vapautuu jo hymykin.

Koittaa yhteinen elämänpolku, toivottavsti pitkä eikä kivinen,
aika näyttää kauanko jatkuu sydämenkieli nyt niin yhteinen.

On aika nyt iloita onnesta ylimmäisestä eikä ylimielisestä omistamisesta,
minkä useat kokevatkin olevan esteenä ja pääsyyn alttarille kipuamisesta.

Aurinkoa säteilee kosmistenvoimain yhdistyessä mielialoissa häävieraiden,
vavahtelevien tunteiden aallokoissa itsekukin omiaan muistellen /
haaveillen.

Hääparin kosminen jalanjälki jättää loven niin lompakkoon kuin poveen
äitimaan,
yhteisten toiveiden karmankulku haasteellinen vie voiton ongemien karsinaan.

Ponnisteluin yhteisin esteitä ylitellen etenee hääparin elämäntaival
kuherruskuukauden jälkeenkin yhä ja toivottavasti,
havahdun mietteistäni kuten monimuukin kyyneleissään, hämmennyksissään,
sanoihin tahdon yhä ja sinun ikuisesti.

- Mirelle-

ITSETUHOINEN

Kukasta kukkaan lentää, se joka rakkautta pelkää
Ei kelpaa se joka häntä jaksaa
Toisen omaa voi lainata, ei tarvitse kaivata
Matka jatkuu läpi elämän

Vaan huomenna heräät painajaiseen uuteen
Mielessäsi lasket kuuteen:

"Minne hävisivät vuodet nämä?
En odottanut ihan tätä
Yksin on paha olla, anna minulle se neuvo jolla
Pääsen tästä pois, etten yksin ois'"

Hän ei tiennyt mihin ryhtyi
Kun muiden mieliin yhtyi
Vaan nyt hän sen tietää
Ja silti kaiken kieltää

Sama oravanpyörä toistuu
Näyttämöltä hän poistuu:

"Minne hävisivät vuodet nämä?
En odottanut ihan tätä
Yksin on paha olla, anna minulle se neuvo jolla
Pääsen tästä pois, etten yksin ois'"

Häpeillen laahustaa kohti määränpäätä
Yksinään kituu ja säätää
Olosuhteet tekivät temput
Nyt hän saa vain lemput

Oliko koskaan järjissään tuo?
Oliko koskaan järjissään nuo?

Kukasta kukkaan...*

- Rauno "RANE" Ryynänen-

KOSTO ELÄÄ IKUISESTI

Muistan valheet nuo
Jotka vihollinen eteeni tuo
Eilen se oli totta
Tänään se on sutta

Toiset matkaan yhtyivät
Eivät tienneet mihin ryhtyivät
Ei armoa jaeta
Turha on siis paeta

Pilkkaa, ivaa, naurua,
Piinaa, väkivaltaa, kauhua

Sanon sinulle ystäväni tämän:

Kosto elää
Niin kauan kuin henki pihisee
Kosto elää
Se minussa henkiin herää
Kosto elää
Kiukkua sisälläni kihisee
Kosto elää
Ei mahda mitään enää

Luokkahuone mielessä säilyy
Elämä on häijyy
Tytöt jättivät rauhaan
Kaverit uskoivat rautaan

Passiivinen energia kuolee
Meiti haavoja nuolee
Rystyset verillä päivään uuteen
Laskenko kuuteen?

Pilkkaa, ivaa, naurua,
Piinaa, väkivaltaa, kauhua

Sanon sinulle ystäväni tämän:

Kosto elää
Niin kauan kuin henki pihisee
Kosto elää
Se minussa henkiin herää
Kosto elää
Kiukkua sisälläni kihisee
Kosto elää
Ei mahda mitään enää

- Rauno Ryynänen -

 

 

RUUSUJA JA RISUJA

Palaute vartti lehden palstaa koristaa
Siellä kaiken näköistä nuristaan
Toiset kirjoittaa koiristaan
Jotkut viestittää urastaan

Negatiivisen ajattelun ryhmä
Siihen kuuluu viisas sekä tyhmä
Positiivinen nurkkaan haudataan
Ovet kiinni ja umpeen naulataan

Ruusuja ja risuja
Mahdanko ylös kivuta
Ruusuja ja risuja
Postiin palaute hivuta
Ruusuja ja risuja
Aika armoa kinuta
Ruusuja ja risuja
Tähteitä ja kipuja

Kaikki ylistää mr. sättiä
Radiossa saarnaa juontajan putki
Tässä ei ole enää mitään nättiä
Maailma on kieroutunut ja sutki

Negatiivisen ajattelun ryhmä
Siihen kuuluu viisas sekä tyhmä
Positiivinen nurkkaan haudataan
Ovet kiinni ja umpeen naulataan

Ruusuja ja risuja
Mahdanko ylös kivuta
Ruusuja ja risuja
Postiin palaute hivuta
Ruusuja ja risuja
Aika armoa kinuta
Ruusuja ja risuja
Tähteitä ja kipuja

- Rauno "RANE" Ryynänen -

JOS HUOMISEN TIETÄISIN

Jos minä tänään jo tietäisin,
mitä huominen minulle antaa.
Jos toisi se suuria murheita,
jotka on raskaita kantaa.
Niin kuinka mä silloin jaksaisin,
kun painaisi tuleva taakka.
Kun huomisen murhetta pelkäisin,
joka koskettaa sydämeen saakka.

Mutta Luojamme, suuressa viisaudessaan,
meille tämän päivän vain antoi.
Ei Hän huomista meille luvannutkaan,
tästä päivästä huolta vain kantoi.
On huominen silmiltä salattu,
ei siitä voi kukaan tietää.
Tähän päivään on voimia luvattu,
kun elämä eteenpäin rientää.

Siksi nyt päivän kerrallaan,
minä kuljen ja hiljaa huokaan:
Jos huomisen vielä nähdä saan,
niin Luojani, Sinuun saan luottaa!

- Paula Tarvainen -

ERILAISET IHMISET

On ihmisiä valtava määrä
ja kaikki ovat erilaisia.
Ei kukaan ole luomus väärä,
vaan arvossaan samanlaisia.

On ihonväri, toisella tumma
ja vaalean värin joku sai.
Mutta, se on ihme ja kumma:
On jokainen Luojan luoma ain.

On elämä suuri lahja meille
ja taival kaikilla erilainen.
Joku voi matkalla ilotella,
mutta toinen kulkea murehtien.

On jollekin uskottu rikkautta,
jota hän pitää aarteenaan.
Toisella paljon taas viisautta,
elämän taivalta kulkiessaan.

On joku köyhä ajallisesti
ja vaatimaton on oloissaan.
Silti rikas voi olla sydämestänsä
ja paljon omistaa elämässään.

Eihän onni perustu rikkauteen,
eikä suuriin arvoihin.
On sydämenrauha, tie onnellisuuteen
ja elämän päiviin, valoisiin.

Sen vuoksi jokainen, rikas tai köyhä,
voi sydämen ilon omistaa,
kun on Luojan edessä nöyrä
ja kiittää elämän lahjasta.

- Paula Tarvainen -

ELÄMÄN VÄRIT

Taas luonnossa elämän värit nään,
kun metsässä ruska on parhaillaan.
Sinne kätkeytyy suuret sydämen surut,
sieltä löytyvät ilon ja onnen murut.

Siellä mä jälleen samota saan
ja katsella luontoa lumoavaa.
Kuunnella: mitä metsä ny puhuu,
kuinka se huminoi, tai hiljaa huhuu.

Saan ihailla värien sinfoniaa,
miten hyvin ne yhteen sointuvatkaan:
On harmaata väriä, niin vähän vain,
surun tiellä se joskus syntyä sai.

Mutta kirkkaita värejä täynnä on tää,
oranssia, punaista ja keltaista nään.
Ne kaikki yhdessä karkeloi,
se iloisen mielen myös minulle toi.

Näin metsä taas kauniit värit sai,
surun väri jo ilojen varjoon jäi.
On taivaskin kirkas, pilvetön,
sydämessä tunne on sanaton!

- Paula Tarvainen -

NATO is hidead in your head

Nato - nato - nato, i do not want your nato.
You can shove it into your ass.
Nato - nato - nato, i do not want your nato.
Do not criticize working class.

Why do you - celebrate this alliance of war?
Why do you - force your believes for all.
I do not - force you against your will.
I do not - and you will do it still.

Don't you know that people are tired for you?
That is what i am too.
Your decisions makes me want to puke.
So why don't you just nuke?
Wipe out all life from earth.
Make us - peoples rebirth.

The military and the politicians are worst kind.
That is what we never should be bind.
We are not slaves.
And we do not like any kind of games.

Nato - nato - nato, i do not want your nato.
You can shove it into your ass.
Nato - nato - nato, i do not want your nato.
Do not criticize working class.

Why do you - celebrate this alliance of war?
Why do you - force your believes for all.
I do not - force you against your will.
I do not - and you will do it still.

Two hundred is been able to judge us all.
Between us - between you - it is huge wall.
You bastards count in numbers.
While there is working plumbers.
You should not lead anyone.
Darn, this thing is done.

We are not stupid, we are not on strike.
If we are treat as we like.
The flag you present for us.
Is meant for thus.

Nato - nato - nato, i do not want your nato.
You can shove it into your ass.
Nato - nato - nato, i do not want your nato.
Do not criticize working class.

Why do you - celebrate this alliance of war?
Why do you - force your believes for all.
I do not - force you against your will.
I do not - and you will do it still.

- Rauno Ryynänen -

 

Valo viipyy

Valo hangella
lepää silkkipeitto silmillään
timantit korvissaan, poskilla
pakkaspuuteria.
aamun hiljainen hetki;
pörhölumi puut peittää,
jäniksen jälkiä hangella.
Valo viipyy vaikka aurinko
peittonsa kerää,
tulenhehkuiseksi liinaksi,
aistieni villiksi valoksi.
Siirrän sen sinuun.
Tulen luoksesi auringonlaskujen

hehku sylissäni.

- Annuli -

Hiljaisuuden ovi

Tähtinen taivas, kuutamo yö
sammuu aamun vaskeen,

kuutar tilaa antaa aamuttaren aukeaville
ripsille

auringon kehrä
ilosena säteensä
elämälle luo
suo hiljaisuuden oven aueta
käydä ovesta sisäänlintulaudalla iloinen sirkutus

päivän ruokalistaa tutkien -nauttien
ihminen etsii sydämensä avaintaalkavaan päivään

- Annukka -



YSTÄVYYDEN OLKAPÄÄ

Ystävyyden olkapää,
voi olla jokaisella.
Johon toinen nojata saa,
kun on paha olla.
Jos vain toista kuuntelee
ja viipyy vierellänsä.
Rakkaudella lääkitsee,
hänen haavojansa.
Siitä toinen lohdun saa

ja hyvä mieli valtaa.
Murhemieli taakse jääja elämä taas kantaa!

- Paula Tarvainen -

TALVEN IHANA LUONTO

Oi, talvinen ihana luonto,
sinä suloinen pumpulimaa.
Sinun helmaasi jokainen luotu,
tänä päivänä tulla saa.

On kutreilla valkoinen huntu
ja puhdas on pukusi tuo.
On luonasi juhlan tuntu,
se iloisen mielen suo.

On valoisa kasvojen loisto,
se mieltä niin rauhoittaa.
Kuin elämän suuri muisto,
joka sydäntä lämmittää.

On oksilla punaiset helmet,
ne sinua koristelee.
Lumivaippasi puhdas peite,
nyt helmiä suojelee.

Taas hiutaleet ilmassa leijaa,
kevyesti ne putoilee.
Lumikeijut niin hiljaa heijaa
ja ne sulosti liitelee.

Kun sininen hämärän seitti,
sinut iltaisin kapaloi,
niin taivaan rannan reitti,
yhä kauniimmin purppuroi.

- Paula Tarvainen -

 

TAIVAAN ISÄN SYLI

On Taivaan Isän syli,
niin lämmin ja suloinen.
Siihen syliin voi tulla,
aina väsynyt ihminen.

Siinä on turva silloin,
kun on pimeää tiellä.
Kun yksin olen illoin
ja on huominen salassa vielä.

Ei parempaa turvapaikkaa,
voi olla päällä maan:
Tulkoon myrskyt vaikka,
niin Isän sylissä, turvan saan.

- Paula Tarvainen -

Keräilijän kori

Täynnä
viileän lumen peittämä urakka

partainen

kirkkaiden silmien
ymmärtävä katse

kuivat halot odottavat tulta
kuin
nälkäinen keräilijä
iltaan venynyttä ateriaa

seuraan paikallani
odotan

sillä olenhan niin paljon jäljessä

ilman ylenkatsetta
kirkkaat silmät minussaMiten päiväsi?

saitko kalaa!

Sain !
ja näytin saaliin

silmät kruunasivat ylpeyteni.

- Annukka -

 

Viekas Petos

Se oli
vierähtänyt silmäys
hiljaa hudettu raivo
kyyneleitä kupliva kesä
lupaus
pudonnut vanhoista käsistä
tomunatuhkana tuulen viedä.

- Annukka -

 

Kylmän kukka

Kuuran
jään kangistamana
niin kaunis
parhaimpaansa asettunut
yksin kedolla
muiden mentyä
ei ymmärrä
olevansakkaan
mikä sen säästi
ainoaksi jätti
se aloitti myöhässä
unohti lakastua
suurimmassa kukassaan
muiden mentyä

jäätyi onnessaan.

- Annukka -

ONNEN KERJÄLÄINEN

Missä on se pieni onni, missä on se suuri onni.
Ei se tule mammonasta, ei se tule mainehesta.
Siellä on se pieni onni, vuolaassa virrassa –
missä nappaa suuri monni.
Siellä on se suuri onni, vuolaassa virrassa –
mistä pelastetaan talon sonni.
Siellä on onni – arjessa, teoissa, tavoissa
enemmän kuin lompakossa useampi tonni.

-Memmuliini-

MARRASKUUN KAIHO

Ajatus lentää – menneisyys kuin musta korppi
taivaanrantaan entää.
Onko pakko unohtaa – ei
tulevaisuus edessä päivän kerrallaan
tuo lohtua ilman tai herrallaan.
Periksi ei saa kait antaa – tuskalle
ylivaltaa.
Uusi ystävä eheyttää - sydän avoin
ensilumen tavoin.
Syliin lämpimään kuka kenenkin –luojan luoman
sulaa kovakin hanki, periksi antamaton menneisyyden vanki.

-Memmuliini-

 

*TULISIELU*

Älä nouse, älä ilku, älä naura
Ylenkatseesta seuraa hauta
Älä pilkkaa, älä hauku, älä laula
Tämä on totuus jumalauta

Mene itseesi, katso peiliin
Mitä teit ennen niin
Tänään se on toisin
Minä sinun haudallasi koisin

Tänään kohtaat tempperamentin
Minun sieluni elementin
Ja se on nimeltänsä:

Tulisielu,..

Älä ylpeile, älä osoittele, älä elä
Sitä mitä luulet minä evään
Älä koreile, älä nouki, älä ketään
Joka elättää sinua ensi kesään

Mene itseesi, katso peiliin
Mitä teit ennen niin
Tänään se on toisin
Minä sinun haudallasi koisin

Tänään kohtaat tempperamentin
Minun sieluni elementin
Ja se on nimeltänsä:

Tulisielu,..

- Rauno "RANE" Ryynänen -

EI SE MITÄÄN

Ei se mitään, vaikka tänään huomaan;
on hiuksissani paljon hopeaa.
Sehän on vain ajan tuomaa
ja tähän ikäkauteen kuuluvaa.

Ei se mitään, vaikka rypyt tulee,
elämästä kertovat ne vaan.
Naurusta ja surunkyyneleistä,
silmäkulmiin poimut kauniit saa.

Ei se mitään, vaikka keho riutuu
ja unentarvekin jo vähenee.
On ilo herätä ain linnun lauluun,
kun valonaika hiljaa lähenee.

Ei se mitään, vaikka joskus tunnen;
en jaksa enää kuten nuorena.
Eteenpäin, kun elonmatkaa kuljen,
en säilyä voi aina tuoreena.

Ei se mitään, vaikka askel hiipuu
ja hitaammaksi elonmatka käy.
Vuodet menneet virran tavoin lipuu,
ei alkua sen enää missään näy.

Ei se mitään, vaikka vuodet vierii,
niin paljon olen nähnyt elämää.
Taaksepäin, kun joskus aatos kiirii,
niin lyhyeltä tuntuu elo tää.

Ei se mitään, vaikka aika haihtuu,
kun elontietä kuljen kirjavaa.
Kohta taipale jo toiseen vaihtuu
ja kotiportit eteeni jo saa!

- Paula Tarvainen -

ELÄMÄN VAIHEET

Kun joskus, yksin ollessani,
minä mietin ihmiselämää.
Se on kuin piste avaruuden,
tai tähden lento vaan.

Kun katson pientä ihmistä,
jonka silmät loistaa,
niin näen elon kauneimman,
se surumielen poistaa.

Niin kasvaa lapsi elämään
ja hiljaa täällä varttuu.
Hän pian juoksee maailmaan
ja monet taidot karttuu.

On nuoruus usein vaikeaa,
se tuottaa hämmennystä.
On monta uutta valintaa,
nuoren elämässä.

Kun tulee vastaan aikuisuus
ja elon parhaat vuodet;
on suuri vastuu todellisuus
ja tulee monet huolet.

On silloin päivät kiireiset,
ne juoksee virran lailla.
Ja monet elon unelmat,
ovat vertaa vailla.

Kun kääntyy aika vanhuuteen
ja askel hiljaa hiipuu,
niin vuodet jäävät muistoihin,
ne helminauhaan siirtyy.

Kun katson tätä elämää,
se on niin lyhyt hetki.
Vain pisara, on elo tää -
vaikka oisi pitkä retki.

- Paula Tarvainen -

LUONTO VALMISTUU JUHLAAN

Taas luonto juhlaan valmistuu,
kun joulunaika saa.
Se juhlapukuun pukeutuu,
niin kaunis on tää maa.

On metsä niinkuin morsian,
puhdas puku yllä.
Lumihuntu harteillaan,
se juhlaan kelpaa kyllä.

On pihlajakin pihassa,
nyt niin kaunis aina.
Kun lunta on sen oksilla
ja marjat koristeita.

Joulu tänne kohta saa,
suuri talven juhla.
Luontokin jo odottaa
ja lahjojansa tuhlaa.

Luonnon suuri ihmemaa,
edessämme hohtaa.
Valot syttyy täällä taas:
Joulu on jo kohta!

- Paula Tarvainen -

Päivät, jotka merkitse ei mitään

Päivät, jotka merkitse ei mitään.
Tunnit, jotka merkitse ei mitään.
Sekunnit, jotka merkitse ei mitään.
On vain hetki,
jolloin rakastan, rakastat.
Vain se merkitsee.

- Jaana Karlstedt

 

Ojenna kätesi

Ojenna kätesi ja tartu minuun.
Pidä kiinni valkoisen viittani liepeestä.
Olet turvassa.
Huuda minua, niin vastaan sinulle varmasti.
Lievitän tuskasi.
Ojenna vain kätesi, niin pelastan sinut.

- Jaana Karlstedt -

 

Suruni kuoletan

Suruni kuoletan,
kyyneleillä sieluni puhdistan.
Hymyillä aloitan,
tulevaisuuteeni kurkistan.
Siellä sinä minua jo odotat.

- Jaana Karlstedt-