Sex and the City – Sinkkuelämää

Aikuinen nainen tuntee arvon rakkauden ja merkkilaukun

Sex and the City – Sinkkuelämää on elokuva, jonka tekeminen oli pitkään vain Samanthaa esittävästä Kim Catrallista kiinni. Catrallin väitetään tulleen huonosti toimeen Sarah Jesscia Parkerin kanssa ja olleen tyytymätön siihen, että muille tarjottiin paljon huonompaa palkkiota elokuvasta kuin Parkerille. Nytkään Catrall ei ole antamissaan haastatteluissa välittänyt peitellä sitä, että suostui leffan tekemiseen vain rahallisesti syistä.

Näillä elokuvan kulissien takaisilla kuhinoilla ei olisi paljoakaan merkitystä, elleivät ne näkyisi myös itse elokuvassa. Sex and the City – Sinkkuelämää on innoton ja väsähtänyt yritys viedä menestynyt tv-sarja valkokankaalle. Väsähtäneisyys näkyy paitsi päänelikon kasvoilta myös elokuvan toteutuksesta. Kun tv-sarjassa tarjottiin juonen kuljetuksen ohella kiperiä, hauskoja ja oivaltavia puolen tunnin mittaisia pohdintoja eri kysymyksistä, leivotaan elokuvassa kahden ja puolen tunnin ajan perusromanttista pullataikinaa, jossa yllätykset ovat vähissä.

Sydänsuruja ja kakkahuumoria

Elokuvan alussa kukaan päänelikosta ei vietä sinkkuelämää. Carrie viettää onnellista seurusteluelämää Kihon eli Johnin kanssa New Yorkissa ja Samantha Smithin kanssa Los Angelesissa. New Yorkissa asuvilla Mirandalla ja Charlottella on aviomiesten lisäksi molemmilla lapsi. Koska tällaisesta autuuden tilasta ei synny kiinnostavaa elokuvaa, on sitä horjutettava petoksilla ja sydänsuruilla, joiden selviämistä katsojan oletetaan ”jännittävän” elokuvan loppuajan. Elokuvan voisikin luokitella romanttiseksi komediaksi, jossa on lisämausteina roisia seksuaalisuutta ja merkkituotteiden häpeämätöntä ylistystä.

Tv-sarjaan verrattuna elokuva vaikuttaa sekä lässyltä että teennäiseltä rakkauden ja ystävyyden ylistykseltä. Hyvä esimerkki tästä on elokuvaan ympätty täysin turha juonikuvio, jossa Carrien uskon rakkauteen palauttaa tämän palkkaama assistentti, joka on yhtä lailla miehen(ja –merkkilaukkujen)kipeä kuin Carriekin.

Myöskään huumori ei sytytä elokuvassa samalla lailla kuin tv-sarjassa. Huumoria on ensinnäkin yllättävän vähän, ja se vähäinenkin revitäänkin alatyylisistä kakka- ja alapään pehko -jutuista. Elokuvan kerronta on niin ikään löysää, ja siinä on paljon tarpeettomia kohtauksia ja toistoa. Jos turhat kohtaukset (kuten esim. juuri assistentin osuudet) olisi maltettu leikata pois, elokuva olisi parantunut huomattavasti.

Tv-sarjan nostalgiatuokiona ja kevyenä kesäleffana Sex and the City – Sinkkuelämää kuitenkin menettelee jotenkuten. Vaikka tv-sarja olisikin tarjonnut ainekset paljon parempaankin elokuvaan, ei tämä sentään maailman huonoin elokuva ole.

T.R.

Elokuvan sivut:
http://www.sexandthecitymovie.com/

Ohjaus: Michael Patrick King
Pääosissa: Sarah Jessica Parker, Kim Catrall, Cynthia Nixon, Kristin Davis, Chris Noth
Kesto: 2 h 28 min.
USA 2008

Etusivu>Olohuone>Elokuvanurkka