Taru Sormusten Herrasta: Kuninkaan paluu

Taru sormusten herrasta -elokuvatrilogia on saatu päätökseen. Ohjaaja Peter Jacksonin monumentaalinen suurtyö on valmis, ja trilogian viimeinen osa Taru sormusten herrasta: Kuninkaan paluu on tullut teattereihin.

Elokuvassa on kohtaus, jossa Pippin kysyy Gandalfilta onko heillä toivoa jäljellä, että kaikki päättyisi hyvin. Gandalf vastaa, että koskaan ei ole ollut paljon toivoa, vain houkan toivo.

Samalla tavoin vain houkan toivolla olisi osannut ennustaa kaiken sen menestyksen, jonka elokuva on kohdannut.

Jackson ja tuotantoyhtiö New Line Cinema ottivat valtavan riskin kuvaamalla trilogian kaikki kolme elokuvaa kerralla. Kyseessä on elokuvahistorian suurin taloudellinen uhkapeli. Mutta se kannatti. Elokuvasarjan menestys on ollut vertaansa vailla, ja kriitikotkin ovat olleet suopeita. Ja mikä tärkeintä, Tolkien-fanit ovat ottaneet sen vastaan hurmoksella, jota voi verrata kirjojen saamaan suosioon.

Ainoa mikä enää puuttuu on parhaan elokuvan tai ohjauksen Oscar-palkinto, mutta ennakkopuheitten perusteella näyttää todennäköiseltä, että kolmososan kohdalla sekin kunnianosoitus viimein tulee.

Kuninkaan paluu alkaa takautumalla, jossa kerrotaan miten Klonkku (Andy Serkis) aikoinaan löysi sormuksen. Sitten lähdetään hobitti Frodon (Elijah Wood) ja hänen uskollisen ystävänsä Samin (Sean Astin) matkassa Tuomiovuorelle. Klonkku on mukana matkalla saaden toistuvia skitsofrenisia kohtauksia.

Samaan aikaan toisaalla Gandalf-velho (Ian McKellen) ja hobitti Pippin (Billy Boyd) valmistautuvat kohtaamaan tuhatpäisen örkkijoukon Minas Tirithin kaupungissa. Jossain lähellä on myös Aragorn (Viggo Mortensen) seurueineen, johon kuuluvat haltia Legolas (Orlando Bloom) ja kääpiö Gimli (John Rhys-Davies).

Pituutta Kuninkaan paluulla on lähes kolme ja puoli tuntia, ja se on elokuvan teatteriversioista pisin. Peter Jackson on on kertonut, että New Linen vaatimus maksimipituudesta oli kolme tuntia. Jackson ei kuitenkaan siihen suostunut. Ehkä hyvä näin. Tuotantoyhtiöiden vaatimat tiivistykset ovat pilanneet monta elokuvaa.

Kuninkaan paluu on aikaisempien osien tapaan hieno osoitus siitä, että ei ole olemassa kirjaa, joka olisi mahdoton filmata. Eikä se johdu siitä että käytössä on ollut valtaisa budjetti ja kaikki maailman efektit, vaan siitä että elokuvan tekijät ovat suuria lahjakkuuksia.

Elokuva on melko uskollinen Tolkienin tekstille, mutta on ymmärrettävää että osa henkilöistä ja tapahtumista on jätetty pois, ja tehty joitakin muutoksia. Christopher Leen esittämän Sarumanin jättäminen leikkaamon lattialle herätti suurta hämmennystä etukäteen. Sen sijaan prinsessa Eowynin rooli elokuvassa on yllättävän suuri. Taistelukohtauksille on annettu paljon tilaa, kuten edellisessäkin osassa.

Kuninkaan paluussa häiritsee yksi asia, joka tuli ilmi jo Kahdessa tornissa. Olen varmaan maailmankaikkeuden ainoa ihminen, joka ajattelee näin, mutta sanon sen silti. Digitaalisesti muokattu Klonkku on hieman ongelmallinen. Klonkun luoneiden efektigurujen taitoa ei voi kiistää, mutta silti koko ajan näkee, että kyseessä on näyttelijä joka koostuu suurilta osin biteistä. Klonkku on animaatioelokuvan hahmo, joka liikkuu oikeiden näyttelijöiden keskellä eikä sitä voi olla huomaamatta.

Se on kuitenkin sivuseikka. Elokuvan visuaalinen ilme on loistokas ja mittakaavat huikeita. Tarina vie katsojan mukanaan, vaikka takapuolen puutuminen onkin väistämätöntä. Kuninkaan paluu ei välttämättä ole parempi kuin edelliset osat, mutta ainakin Peter Jackson on pystynyt pitämään yllä saman tinkimättömän kunnianhimon kuin aikaisemmissa osissa. Kuninkaan paluu on trilogialle majesteettinen päätös.

The Lord of the Rings: The Return of the King
USA/Uusi-Seelanti 2003
Ohjaus: Peter Jackson
Pääosissa: Elijah Wood, Viggo Mortensen, Ian McKellen, Sean Astin
Kesto: 3 h 20 min
Ikäraja: K11

http://www.lordoftherings.net

Jussi Huhtala

Etusivu>Olohuone>Elokuvanurkka