Star Wars Episodi II: Kloonien hyökkäys

Voima ei ole vieläkään kanssamme

Kun Star Wars Episodi I: Pimeyden uhka tuli elokuvateattereihin kolmisen vuotta sitten, monet Tähtien Sota-fanit käänsivät peukkunsa alaspäin. Elokuvaa pidettiin tylsänä ja lapsille suunnattuna eikä siinä oltu fanien mukaan tavoitettu alkuperäisten Tähtien sota-elokuvien henkeä. Episodi II: Kloonien hyökkäys sen sijaan on otettu fanien keskuudessa huomattavasti suopeammin vastaan. Monien mielestä saaga on nyt palannut juurilleen.

Episodi II:n tapahtumat sijoittuvat aikaan kymmenen vuotta ykkösepisodin tapahtumien jälkeen. Galaksin rauhaa järkyttävät poliittiset levottomuudet ja kuningattaresta senaattoriksi muuttuneen Padmé Amidalen henki on uhattuna. Kauniin senaattorin henkivartijoiksi määrätään jedimestari Obi-Wan Kenobi ja tämän oppipoika, aikuiseksi kasvanut Anakin Skywalker. Anakinin ja Padmén välille puhkeaa kielletty rakkaus, ja ylpeän ja itsetietoisen Anakinin on muutenkin vaikea noudattaa jedeille asetettuja vaatimuksia ja oppi-isänsä Obi-Wanin neuvoja.

Parempi, mutta...

Kloonien hyökkäyksessä on kiistämättä enemmän aitoa Tähtien Sota-henkeä kuin Pimeyden uhassa. Siinä on enemmän toimintaa ja se tumma pohjavire, joka lähinnä McDonaldsin lelumyyntimainokselta tuntuneesta ykkösepisodista oli miltei tyystin kadoksissa. Faneja Episodi I:ssä tavattomasti ärsyttänyt Jar Jar Binkskin esiintyy elokuvassa vain parissa kohtauksessa, niissäkin todennäköisesti vain siksi, että George Lucas voisi väittää, ettei ole antanut ykkösosan saaman kielteisen palautteen vaikuttaa elokuvantekoonsa. Voima ei ole kuitenkaan vielä Episodi II:ssakaan kanssamme, ei ainakaan niin kuin se voisi olla.

Kloonien hyökkäys on ensinnäkin juoneltaan melko sekava ja jotkut juonenkäänteet tulevat aika kehnosti perustelluiksi. Joitakin toimintakohtauksia on lisäksi pitkitetty hieman liikaa. Elokuvan visuaalinen puolikaan ei säväytä erityisemmin. Pahiten elokuva epäonnistuu kuitenkin Anakinin ja Padmén rakkaustarinan kuvauksessa.

Kauniit ja elottomat

Hayden Christensenin ja Natalie Portmanin välillä ei ole todellista kipinää vaan kohtaukset ovat kuin Kauniista ja rohkeista - paitsi että Kauniiden ja rohkeidenkin hahmot ovat moni-ilmeisempiä kuin nämä harlekiinirakastavaiset. Syy on ennen muuta käsikirjoituksessa ja etenkin kammottavassa dialogissa. "Suudelmasi muisto on kalvanut minua"-tyyppisisistä kliseeimellyksistä on vaikea saada mitään aitoa irti.

Nuoret ja kiiltokuvamaisen koreat näyttelijät eivät onnistu puhaltamaan rooleihinsa aitoa eloa. Etenkin Hayden Christensenin lemmenkipeä Anakin on lähinnä vaivaannuttavaa katsottavaa. Nuoren miehen näyttelijänkykyjä ei ole ehkä kuitenkaan syytä tuomita täysin mitättömiksi pelkästään Episodi II:n rakkauskohtauksien vuoksi, sillä Christensen on Anakinin pimeämpää puolta vilautellessaan paikoin melko vakuuttavakin.

Kolmas episodi toden sanoo?

Mielenkiintoisinta Episodi II:ssa onkin se, miten se pohjustaa hyvin synkäksi ennustettua kolmosepisodia ja galaksin ja Skywalkerin perheen myöhemmistä vaiheista kertovia nelos-, vitos- ja kutososia. Kaikista heikkouksistaan huolimatta Kloonien hyökkäys laittaa odottamaan malttamattomana kolmatta osaa ja sitä miten pimeä puoli ottaa Anakin Skywalkerista vähitellen kokonaan vallan ja tästä tulee galaksin pelätyin pahis Darth Vader. Toivoa vain sopii, että George Lucas malttaa tehdä enemmän työtä käsiksen kanssa kuin kakkososan kohdalla, jotta pimeyden voimien valtaantulosta kertova alkutrilogia saisi koko Tähtien sota-sarjan arvoisen huipentuman. Voimaan olkoon silloin kanssamme!

Elokuvan sivut:
http://www.starwars.com/episode-ii/

Alkuperäinen nimi: Star Wars Episode II: Attack of the Clones
Käsikirjoitus: George Lucas, Jonathan Hales
Ohjaus: George Lucas
Pääosissa: Ewan McGregor, Hayden Christensen, Natalie Portman, Christopher Lee, Samuel L. Jackson, Ian McDiarmind, Frank Oz
Kesto: 2 h 25 min.
Ensi-ilta: 16.5. 2002
USA 2002

Tiina Raatikainen

Etusivu>Olohuone>Elokuvanurkka