Olohuone

Etusivu>Olohuone>Kulttuuri

Kartanon kesäteatteri - kesäillan toteutunut unelma

Kesäteatterissa esitetään joskus Kesäyön unelmaa, joskus myös toteutetaan sitä. Joukko teatterintekijöitä teki Tampereella unelmastaan totta ja vei kesäteatteriesityksen unelmaympäristöön, kartanon pihalle.

Satoi tai paistoi, kesäteatteri kuuluu suomalaiseen kesään. Kesäteatteria esitetään miltei joka niemessä ja notkossa. Suurella rahalla tehtyjen, jo instituutioiksi muodostuneiden kesäteattereiden lisäksi kesäistä teatteria tarjoavat myös lukuisat ammattilais- ja/tai harrastelijavoimin tehdyt pienemmät kesäteatteriproduktiot. Kartanon kesäteatteri Tampereella on yksi näistä.

Kartanon kesäteatteri esittää Kylän kokoinen mies-näytelmää Haiharan kartanon tunnelmallisessa miljöössä Kaukajärvellä. Tampereen kaupungin kulttuuritoimen isännöimä kartanoalue on virkistysalue, jossa järjestetään taidekursseja, nukketeatteriesityksiä ja puistokonsertteja. Entisöidyt kartanorakennukset ja kaunis puisto muodostavatkin ihanteellisen ympäristön kulttuurista nauttimiselle. Tätä mieltä olivat myös Kylän kokoinen mies-näytelmän tekijät, jotka halusivat toteuttaa kesäteatteriesityksensä juuri siellä. He myös tekivät unelmastaan totta. Kylän kokoinen mies sai ensi-iltansa kartanon mailla 13. kesäkuuta.

Uutta ja läheistä
Poliisilla (Jorma Tervonen) on asiaa bisnesmies Johanssonille (Jorma Markkula).

Kartanon kesäteatteri ei useimpien kesäteattereiden tavoin tarjoa tuttua ja turvallista, jo moneen kertaan koluttua tarinaa vaan on ottanut esitettäväkseen tuoreen tekstin. Jukka Toivosen kirjoittama Kylän kokoinen mies sai Kartanon kesäteatterissa peräti kantaesityksensä. Itse tarinakin sijoittuu tämän päivän Suomeen, vaikka siinä onkin aimo annos vanhoista kansankomedioista tuttua maalaisromantiikkaa ja nostalgiaa.

Kylän kokoisessa miehessä rinnastetaan 50-luvun suomifilmeistä tutut ainekset mies, nainen ja heinälato tämän hetken todellisuuteen mies, nainen ja hypermarketti. Viimeksi mainittua on 50-luvun tunnelmallisissa kuvissa elävään käpykylään tuomassa bisnesmies Johansson, joka haluaa raivata heinäladot alta tehdäkseen tilaa hypermarketin valtavalle parkkipaikalle.

Puut vai parkkipaikka?

Aino-Elinalla (Maria Lindfors) on kaikenlaisia kosijoita.

Johanssonin loistavan bisnessuunnitelman tiellä on vain yksi este: mummo, joka ei halua myydä mökkiään ennen kuin on saanut lapsenlapsensa Aino-Elina Eloveenan naimisiin. Kauppa se on naimakauppakin, tuumii Johansson ja ryhtyy ratkomaan ongelmaa bisnesmaailmasta oppimillaan konsteilla. Laskelmoidun strategian onnistumista haittaa kuitenkin se, että 2000-luvun Suomessakin on vielä ns. tunteita ja ihmisiä, joille taloudellisen voiton maksimointi ei ole se kaikkein tärkein asia.

Kaupungissa menestynyt, mutta kiireiseen elämänrytmiin väsynyt Kalervo Kangas haluaa palata juurilleen maalaisympäristöön ja saada takaisin entisen rakastettunsa Aino-Elinan. Pehmeät arvot vetävät puoleensa myös kyläkauppias Hämäläistä ja Johanssonin assistenttina toimivaa neiti Laaksoa, vaikka virka velvottaisikin ihan päinvastaiseen. Kaupunkivetoista ja bisnesmyönteistä ajattelua näytelmässä edustavat kyläläisistä juorutäti Irmeli ja Kalervon isä Akseli. Kumpi puoli häviää vai häviääkö kumpikaan?

Raikasta puskakomediaa

Kylän kokoinen mies pelaa karikatyyreilla ja vanhoista suomifilmeistä kopsatuilla henkilöhahmoilla. Näytelmän sanomakin tuntuu päällisin puolin melko karrikoidulta: hyvä maaseutu ja ihmisläheiset arvot voittavat pahan kaupungin ja tunteettoman bisnesajattelun. Tyhmä näytelmä Kylän kokoinen mies ei kuitenkaan ole. Komediassa ei mennä siitä kohtaa, missä puskaa on aina ennenkin pöllytetty vaan näytelmän huumori on pääosin tuoretta ja sitä osataan irrottaa yllättävistäkin asioista, kuten taustalla pörräävistä Mc Käpykylän mopojengiläisistä.

Tekemisen ja katsomisen iloa

Kartanon kesäteatterin esityksessä on iloista irroittelumeininkiä, joka näkyy etenkin näyttelijätyössä, jossa revitellään oikein kunnolla, rahkeita säästelemättä. Esitystä värittää kokonaisuudessaankin aito tekemisen ilo, joka heijastuu katsomoon ja sieltä takaisin. Näytelmä tempaa mukaansa ja sen jaksaa katsoa vaivatta loppuun, vaikka kylmä ja sateinen sää kurittaisikin, kuten se teki esityksen ensi-illassa.

Käsikirjoitus: Jukka Toivonen
Ohjaus: Harri Helminen
Rooleissa: Marja Lindfros, Saija Lahtinen, Harri Kettumäki, Jorma Markkula, Heikki Salminen, Marjaana Siitonen, Juho Joki, Sari Liliestierna, Ninna Kiesiläinen, Jorma Tervonen, Marjut Vulli
Musiikki: Pike Kontkanen, Jukka Posio
Puvustus: Jenni Kangas
Lavastus: Maija Niemi
Tuotantopäällikkö: Kirsi Lampu
Tuotanto: Tampereen Nuorisoseura yhteistyössä Tampereen kaupungin kulttuuritoimen kanssa

Loppukesän esitykset:

ke 27.6.2001 klo 19
la 30.6.2001 klo 19
su 1.7.2001 klo 19
ke 4.7.2001 klo 19
la 7.7.2001 klo 19
su 8.7.2001 klo 19
ke 11.7.2001 klo 19
la 14.7.2001 klo 19
su 15.7.2001 klo 19
ma 6.8.2001 klo 19
ke 8.8.2001 klo 19
pe 10.8.2001 klo 19
su 12.8.2001 klo 16

HAIHARAN KARTANOALUEESTA
http://www.tampere.fi/culture/haihara.htm

Alkuun

Etusivu>Olohuone>Kulttuuri