Kesäteatterissa
esitetään joskus Kesäyön unelmaa,
joskus myös toteutetaan sitä. Joukko teatterintekijöitä
teki Tampereella unelmastaan totta ja vei kesäteatteriesityksen
unelmaympäristöön, kartanon pihalle.
Satoi
tai paistoi, kesäteatteri kuuluu suomalaiseen kesään.
Kesäteatteria esitetään miltei joka niemessä
ja notkossa. Suurella rahalla tehtyjen, jo instituutioiksi
muodostuneiden kesäteattereiden lisäksi kesäistä
teatteria tarjoavat myös lukuisat ammattilais-
ja/tai harrastelijavoimin tehdyt pienemmät kesäteatteriproduktiot.
Kartanon kesäteatteri Tampereella on yksi
näistä.
Kartanon
kesäteatteri esittää Kylän kokoinen
mies-näytelmää Haiharan kartanon
tunnelmallisessa miljöössä Kaukajärvellä.
Tampereen kaupungin kulttuuritoimen isännöimä
kartanoalue on virkistysalue, jossa järjestetään
taidekursseja, nukketeatteriesityksiä ja puistokonsertteja.
Entisöidyt kartanorakennukset ja kaunis puisto
muodostavatkin ihanteellisen ympäristön kulttuurista
nauttimiselle. Tätä mieltä olivat myös
Kylän kokoinen mies-näytelmän
tekijät, jotka halusivat toteuttaa kesäteatteriesityksensä
juuri siellä. He myös tekivät unelmastaan
totta. Kylän kokoinen mies sai ensi-iltansa
kartanon mailla 13. kesäkuuta.
Uutta
ja läheistä
 |
| Poliisilla
(Jorma Tervonen) on asiaa bisnesmies Johanssonille
(Jorma Markkula). |
Kartanon
kesäteatteri ei useimpien kesäteattereiden
tavoin tarjoa tuttua ja turvallista, jo moneen kertaan
koluttua tarinaa vaan on ottanut esitettäväkseen
tuoreen tekstin. Jukka Toivosen kirjoittama Kylän
kokoinen mies sai Kartanon kesäteatterissa
peräti kantaesityksensä. Itse tarinakin sijoittuu
tämän päivän Suomeen, vaikka siinä
onkin aimo annos vanhoista kansankomedioista tuttua
maalaisromantiikkaa ja nostalgiaa.
Kylän
kokoisessa miehessä rinnastetaan 50-luvun suomifilmeistä
tutut ainekset mies, nainen ja heinälato tämän
hetken todellisuuteen mies, nainen ja hypermarketti.
Viimeksi mainittua on 50-luvun tunnelmallisissa kuvissa
elävään käpykylään tuomassa
bisnesmies Johansson, joka haluaa raivata heinäladot
alta tehdäkseen tilaa hypermarketin valtavalle
parkkipaikalle.
Puut
vai parkkipaikka?
 |
| Aino-Elinalla
(Maria Lindfors) on kaikenlaisia kosijoita. |
Johanssonin
loistavan bisnessuunnitelman tiellä on vain yksi
este: mummo, joka ei halua myydä mökkiään
ennen kuin on saanut lapsenlapsensa Aino-Elina Eloveenan
naimisiin. Kauppa se on naimakauppakin, tuumii Johansson
ja ryhtyy ratkomaan ongelmaa bisnesmaailmasta oppimillaan
konsteilla. Laskelmoidun strategian onnistumista haittaa
kuitenkin se, että 2000-luvun Suomessakin on vielä
ns. tunteita ja ihmisiä, joille taloudellisen voiton
maksimointi ei ole se kaikkein tärkein asia.
Kaupungissa
menestynyt, mutta kiireiseen elämänrytmiin
väsynyt Kalervo Kangas haluaa palata juurilleen
maalaisympäristöön ja saada takaisin
entisen rakastettunsa Aino-Elinan. Pehmeät arvot
vetävät puoleensa myös kyläkauppias
Hämäläistä ja Johanssonin assistenttina
toimivaa neiti Laaksoa, vaikka virka velvottaisikin
ihan päinvastaiseen. Kaupunkivetoista ja bisnesmyönteistä
ajattelua näytelmässä edustavat kyläläisistä
juorutäti Irmeli ja Kalervon isä Akseli. Kumpi
puoli häviää vai häviääkö
kumpikaan?
Raikasta
puskakomediaa
Kylän
kokoinen mies pelaa karikatyyreilla ja vanhoista
suomifilmeistä kopsatuilla henkilöhahmoilla.
Näytelmän sanomakin tuntuu päällisin
puolin melko karrikoidulta: hyvä maaseutu ja ihmisläheiset
arvot voittavat pahan kaupungin ja tunteettoman bisnesajattelun.
Tyhmä näytelmä Kylän kokoinen
mies ei kuitenkaan ole. Komediassa ei mennä
siitä kohtaa, missä puskaa on aina ennenkin
pöllytetty vaan näytelmän huumori on
pääosin tuoretta ja sitä osataan irrottaa
yllättävistäkin asioista, kuten taustalla
pörräävistä Mc Käpykylän
mopojengiläisistä.
Tekemisen
ja katsomisen iloa
Kartanon
kesäteatterin esityksessä on iloista irroittelumeininkiä,
joka näkyy etenkin näyttelijätyössä,
jossa revitellään oikein kunnolla, rahkeita
säästelemättä. Esitystä värittää
kokonaisuudessaankin aito tekemisen
ilo, joka heijastuu katsomoon ja sieltä takaisin.
Näytelmä tempaa mukaansa ja sen jaksaa katsoa
vaivatta loppuun, vaikka kylmä ja sateinen sää
kurittaisikin, kuten se teki esityksen ensi-illassa.
Käsikirjoitus:
Jukka Toivonen
Ohjaus: Harri Helminen
Rooleissa: Marja Lindfros, Saija Lahtinen, Harri Kettumäki,
Jorma Markkula, Heikki Salminen, Marjaana Siitonen,
Juho Joki, Sari Liliestierna, Ninna Kiesiläinen,
Jorma Tervonen, Marjut Vulli
Musiikki: Pike Kontkanen, Jukka Posio
Puvustus: Jenni Kangas
Lavastus: Maija Niemi
Tuotantopäällikkö: Kirsi Lampu
Tuotanto: Tampereen Nuorisoseura yhteistyössä
Tampereen kaupungin kulttuuritoimen kanssa
Loppukesän
esitykset:
ke
27.6.2001 klo 19
la 30.6.2001 klo 19
su 1.7.2001 klo 19
ke 4.7.2001 klo 19
la 7.7.2001 klo 19
su 8.7.2001 klo 19
ke 11.7.2001 klo 19
la 14.7.2001 klo 19
su 15.7.2001 klo 19
ma 6.8.2001 klo 19
ke 8.8.2001 klo 19
pe 10.8.2001 klo 19
su 12.8.2001 klo 16
HAIHARAN
KARTANOALUEESTA
http://www.tampere.fi/culture/haihara.htm

Etusivu>Olohuone>Kulttuuri
|