Salakuljettaja Otto Nyberg, Terapeukki-Aasi, Frans Letkula ja Lentävä Lammas nro 152 ovat muiden muassa Eino Reppulan Kaverit-nimisen näyttelyn sankareita. Hylättyjen nallejen ja muiden pehmolelujen elämästä kertovassa näyttelyssä on huumoria, tragiikkaa, romantiikkaa ja merihenkisyyttä.

Tampereen pääkirjasto Metsossa on tällä hetkellä poikkeuksellinen näyttely Eino Reppulan Kaverit. Löytönalleja ja muita eksyneitä. Muusikko Sami Sippola ja piirtäjä Sanna Neuvonen ovat tuoneet näytteille kymmeniä pehmoleluja, jotka he ovat koonneet eri paikoista. Yhteistä kaikille leikkikaluille on se, että ne ovat aiemmin kuuluneet jollekin toiselle, joka on niistä luopunut: unohtanut kadulle, hylännyt kierrätyskeskukseen tai vienyt kirpputorille myytäväksi.

Sankareita, seikkailijoita ja selviytyjiä

Sami Sippola on luonut jokaiselle lelulle uuden identiteetin, kirjoittanut kertomuksen, jonka kävijä voi lukea lelun vieressä olevasta paperista. Sippola on sommitellut kertomuksiin huumoria, merihenkisyyttä, romanttista tunnelmaa ja traagisia kohtaloita. Ne näkyvät leikkikalujen nimissä ja elämänvaiheissa.
- Olen saanut puretttua kaukokaipuutani, Sippola sanoo.

Kertomuksissa vilahtelevat purjelaivat, majakat, vahva kahvi, nuoruuden taiteilijaelämä ja salaiset intohimot. Siten näyttely ei ole tarkoitettu pelkästään lapsille, vaikka sen päähenkilöt ovatkin leikkikaluja. Kirjastoon on saapunut mm. Terapeukki Aasi, joka kertoilee juttuja huoltoaseman kahviossa ja Loisto-Nalle, joka löytyi jätelavalta. Sinne se elämäkertansa mukaan päätyi päiväkodin remontin yhteydessä, kun se ei enää kelvannut lasten uninalleksi.

Muita kirjaston leluvieraita ovat Salakuljettaja Otto Nyberg, joka kesäisin kiertelee saaristossa troolarillaan; Porvoon kissat Svante, Pelle ja Hulda sekä Lentävä Lammas nro 152, yksi niistä joita lasketaan nukkumaan mentäessä. Blob Vihreä on sammakko toiselta planeetalta ja Frans Letkula koirien vapaapalokunnan piskiosaston urhein pelastaja.
-Katselin niitä, kuuntelin niitä. Aina tuli mieleen jotain, kertoo Sami.
-Lähes kaikista haluaisin tietää ja kirjoittaa lisää.

Sanna paljastaa, että joissakin kertomuksissa on mukana totuuden hiven, ihan kaikki ei ole taiteilijan mielikuvituksen tuotetta.

Lelujen uutta elämää on vahvistettu myös eräänlaisella passikuvalla. Sanna Neuvonen on piirtänyt jokaisesta pienen mutta ilmeikkään kuvan, joka täsmentää elämäkerran kuvaamaa persoonallisuutta.

Nyky-yhteiskunnan syrjäytyneitä

Sippolan ja Neuvosen lelut ovat nyky-yhteiskunnasta syrjäytyneitä, pokemonien ja barbien tieltä hylättyjä, jotka heidän hoivissaan ovat heränneet uuteen yksilölliseen elämään. Ne asuvat pariskunnan kotona, joku jopa kulkee kaupungilla mukana Sannan kassissa. Yhteensä kissoja, koiria, nalleja ja muita olentoja on yli 40.

- Noin kymmenen on kaikkein henkilökohtaisinta. Jo nyt tuntuu, että niitä on vaikea pistää näyttelyyn, Sanna selittää. Kuitenkin Ulappa-kissa, Runoilija Arturo Slavo sekä Apinaduo The Honda Monkeys kavereineen ovat saapuneet kirjaston vitriiniin. Sannan mukaan näyttely on kannanotto sille, että aina ostetaan uusia leluja.

Oikeiksi rakastettuja

Sippola ja Neuvonen ovat rakastaneet leikkikalut Oikeiksi siten kuin Margery Williams kuvaa kirjassaan Samettikani:

"Siihen mennessä kun on muuttunut Oikeaksi, suurin osa karvoista on yleensä rakastettu tiehensä ja silmät tipahtavat ja nivelet löystyvät ja muuttuu kovin nuhruiseksi. Mutta se ei haittaa ollenkaan, sillä kun on muuttunut Oikeaksi, ei voi olla ruma, paitsi sellaisten mielestä, jotka eivät ymmärrä. Mutta kun on kerran muuttunut Oikeaksi, ei voi enää olla vain leikisti. Se kestää ikuisesti."

Näyttely on avoinna Tampereen pääkirjasto Metsossa 4.1. 2003 alkaen kaksi viikkoa. Sitä on tarkoitus kierrättää kirjastoissa laajemminkin. Näyttelystä kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä näyttelyn tekijöihin sähköpostitse osoitteeseen: sannanen@hotmail.com

Etusivu>Olohuone>Kulttuuri