11.4. 2003

Terveysintoilua

Lontoon, ja erityisesti Cityn läpi on pyyhkäissyt valtava laihdutus ja -terveysintoiluaalto. Päivän muotisana on detox, ja mitä erilaisemmat ja eksoottisemmat 'elämäntaparuokavaliot' ovat tulleet osaksi trenditietoisten lontoolaisten arkipäivää. En ole vielä koskaan elämässäni tavannut yhtä monta ihmistä, jotka yhtäkkiä ovat viljalle yliherkkiä tai allergisia, eivät voi syödä samalla aterialla kasviksia ja maitotuotteita, tai kuullut yhtä monesta vakuuttavasta suusta, että hedelmät tulisi aina syödä vain ja ainoastaan tyhjään mahaan.

Pahimpia ovat kuitenkin innokkaat neljän viikon detox-dieetillä olevat kärttyiset ihmiset, jotka jaksavat valittaa kurjaa oloaan ja tupakankaipuutaan suureen ääneen sen lisäksi, että tukkivat työpaikkaruokalan kassat ja tiskit varmistamalla kymmeneen kertaan, ettei päivän salaatti vain sisällä liikaa hiilihydraatteja. Tuntuu, että jokaisen itseään arvostavan lontoolaisen tulee nykyään kulkea jonkinlainen ravintotaulukko taskussaan ja olla yliherkkä ainakin kahdelle tavalliselle ruoka-aineelle: "Ravintoterapeuttini sanoi, että agressiivisuus-kohtaukseni johtuvat lounasleivistä ja liiasta vehnänsyönnistä".

Vehnää vastustavilla ravintoterapeuteilla käyville lontoolaisille lounasleipien yllättävän pahaatekevän vaikutuksen on täytynyt olla iso järkytys, sillä normaali työlounas koostuu täällä aina yleensä muoviin pakatusta kolmioleivästä ja pienestä sipsipussista sekä kupista kahvia tai teetä. Onneksi Lontoon keskustan kahvilat ja pienet ravintolat ovat olleet nopeita reagoimaan havaiten samalla, että erityisdieetillä olevat ihmiset ovat valmiita maksamaan ruoastaan moninkertaisen hinnan. Pienet avokadolla päällystetyt täysjyväleipäviipaleet ja gluteenittomat pastasalaatit ovat ilmestyneet lasitiskien taakse. Hinnat ovat tietenkin kaksinkertaiset tavallisiin leipiin ja salaatteihin verrattuna. Yrttiteetä sentään saa samalla hinnalla kuin Earl Greytäkin.

Terveysintoilusta huolimatta kunnon ruisleipää täältä ei edelleenkään tunnu löytyvän mistään. Saksalainen vakuumipakattu liuskeruisleipä on terveyskauppojen ainoa ruisleipävaihtoehto, ja sen maku alkaa jopa suomalaisen suussa tuntua muutaman kuukauden jälkeen tympeältä. Äidin Suomesta lähettämät jälkiuunileivät ovat yllättäen olleet kovan kiinnostuksen kohteena toimistossa, kun ruskeita lounasleipiäni vielä puoli vuotta sitten katsottiin epäillen ja jopa inhoten.

Työkaverini Anita oli ollut puhdistavalla 'ei leipää, ei maitoa, ei kahvia eikä karkkia'- detox-dieetillä jo pari viikkoa ennen kuin onnistui vihdoin vakuuttamaan minut siitä, että jos en kerta kaikkiaan suostunut luopumaan leivän syömisestä kokonaan niin ainakin minun olisi syytä syödä vain gluteenitonta pastaa iltaisin, jos päivällä olin jo ehtinyt onnettoman ja vatsaani rasittavan leivän nauttia. Niinpä marssin lounastauolla lähimpään Covent Gardenissa olevaan terveysruokakauppaan ja ostin paketin gluteenitonta, viljatonta, munatonta ja maidotonta spagettia. Tyytyväisenä elämäntapamuutokseeni keittelin sitten illalla italialaista pastakastiketta ja uutta spagettiani, mutta yrityksistäni ja huolellisesta sekoittelusta huolimatta spagetistani tuli vain kasa liimamaisen näköisiä klimppejä. Pahaa se ei ollut, mutta en usko heti illalliskutsuilla sitä kuitenkaan tarjoilevani. Pohdin myös mitä italiaiset kokit mahtaisivat moisesta läpinäkyvästä meduusan näköisestä läjästä tuumia.

Toinen innokas terveysruokakokeiluni liittyy smoothiesien, paksujen hedelmämehujen ja juomien valmistamiseen. Smoothieseja saa joka kaupasta ja kahvilasta, sillä kiireiset lontoolaiset pitävät niiden juomista helpompana ja nopeampana kuin suositeltujen hedelmien syömistä. Usein mehuihin lisätään vain tuntuvasti sokeria ja muita lisäaineita, joten kunnon terveysruokavaliota noudattava lontoolainen hankkii smoothies mixerin itselleen kotiin ja valmistaa sillä aamuisin itselleen hedelmämehueväät töihin. Poikaystäväni vanhemmat olivat nähneet laitetta mainostettavan televisiossa ja hankkivat sitten meille sellaisen ison hopeanvärisen ja vakuuttavannäköisen laitteen lahjaksi keittiöön. Kehittelin pari kertaa omia mango-viinirypälemehujani, kunnes kyllästyin mehustimen siivoamiseen. Pieni määrä paksua mehua ja niin valtavasti vaivaa… Ensimmäisen viikon innostuksen jälkeen laitetta on käytetty meillä tasan kerran: kalapihvien taikinan muussaamiseen. Siihen se soveltuikin mainiosti.

Terveysintoilun seurauksena kirjakauppojen ja lehtikioskien hyllyt pursuavat erilaisia terveyslehtiä ja kirjoja. On zone-elämäntaparuokavaliota, Atkins -dieettiä ja Carol Vordermanin Detox for Life- neuvoja. Television aamuohjelmat haastattelevat julkkiksia, jotka vannovat erilaisten ruokavalioiden nimeen ja kertovat kuinka paljon ovat laihtuneet luonnollisesti vain seuraamalla uutta ihmeellistä ruokavaliotaan. Monet vinkit ja ohjeet ovatkin varmasti erittäin hyviä ja paikallaan yleensä kiireesti ja epäterveellisesti syöville englantilaisille, mutta mietin kuinka monet todella ovat valmiita erilaisia terveysruokavalioita noudattamaan kunhan pahin terveysruoka-buumi on mennyt ohi. Ja kuinka paljon syyllisyydentunteita nämä uudet ruokavaliot ja dieetit ovat lisänneet jo entisestään stressaantuneiden lontoolaisten uranaisten harteille. Täällä paine näyttää ikuisesti hyvältä ja laihalta on kova.

Yhden terveyslehden luettuani löysin artikkelin lakritsin hyväätekevistä ominaisuuksista ja sain tällä kertaa puolestani Anitan kävelemään Covent Gardenin hyvin menestyvään pikkuterveysruokakauppaan ostamaan lakritsia. Ja sieltähän löytyi Anitan matkaan monta pakettia pehmeää suomalaista Panda-lakua! Sitä me nyt sitten mässytämme tyytyväisinä. On terveysintoilussa hyvätkin puolensa…

Detox tulee englanninkielen sanasta detoxification. Detox on ohjelma, jota noudattamalla elimistön sanotaan puhdistuvan myrkyistä, jotka aiheuttavat muun muassa väsymystä ja keskittymiskyvyn puutetta. Lisätietoa detoxista löytää esimerkiksi seuraavista osoitteista:

http://www.detox.org/
http://chetday.com/detoxmenu.html

Aiempia Lontoon kuulumisia:

Terrorismin uhasta

Etusivu>Matkailu>Lontoon kuulumisia