7.4. 2003

Terrorismin uhasta

Turistilaumat Lontoon kaduilla ovat vähentyneet huomattavasti viime vuoteen verrattuna. Kevään pitäisi olla alkavaa sesonki-aikaa, mutta edes Madame Tussaudsin edessä ei ole näkynyt jonoja, kun olen mennyt siitä viikonloppuisin ohi. Moni ei varmasti halua lomalle kaupunkiin, joka on terroristien kohdelistan ensimmäisiä.

Terrorismin uhka näkyy ja on täällä osa normaalia arkipäivää, nyt Irakin sodan alettua entistä enemmän. Pahimmat kauhistelut ja synkkiä kuvia maalailevat aamu -ja iltapäivälehtien lööpit ovat enimmäkseen rauhoittuneet, ja ihmiset suhtauvat uusiin varoituksiin ja uutisiin ainakin näennäisen tyynesti - arkipäiväistä elämistä on jatkettava kaikesta huolimatta.

Sota on kuitenkin saanut ihmiset varpailleen. Uutisten erikoislähetykset Irakista jatkuvat eikä kukaan täällä voi välttyä sodan kauhukuvilta. Terrori-uutisten määräkin on lisääntynyt tuntuvasti: pommeja on taas löydetty lentokenttien läheltä ja pohjois-Lontoossa poliisi on tehnyt ratsian terroristeiksi epäiltyjen kotiin. Välillä mielessä käväisee ajatus siitä, että kuinka hyvin Lontoon kaltainen suurkaupunki todellisuudessa pystyisi asukkaitaan suojelemaan, jos terrori-isku kaupunkia kohtaisi.

Muutama viikko sitten sisäasianministeriö julkaisi ohjeita mitä tehdä vaarallisen kaasu-iskun sattuessa Lontoon metrossa. Ohjeet olivat yleispätevät ja luonteeltaan enemmänkin hyssyttelevän rauhoittelevat 'että eihän tällaista siis voi sattua, mutta jos sattuu, niin…'. Ainoa asia mitä minulle esitteestä jäi mieleen oli, että pidä pää matalana ja koeta ryömiä kohti metron uloskäyntiä lattiatasolla, jos mahdollista.
Metroa säännöllisesti käyttävänä tiedän, että tämä tuskin katastrofi-tilanteessa olisi mahdollista.

Viime kuukausina on sattunut muutaman kerran, että King's Crossin asema, jota käytän välietappina työmatkallani päivittäin, on jouduttu sulkemaan hetkeksi epäillyn terrori-uhan takia. Yleensä tämä tarkoittaa jonnekin laiturille unohtunutta matkalaukkua tai salkkua, joka poliisin erikoisyksikön on tultava tarkistamaan ennenkuin asema voidaan taas avata. Kun kuulutus pyytää matkustajia poistumaan asemalta mahdollisimman nopeasti ja rauhallisesti, ryntäävät ihmiset kohti uloskäyntejä survoen ja liiskaten kaiken edessäolevan alleen, hokien kuitenkin samalla englantilaisen kohteliaasti 'kiitos, anteeksi, kiitos, anteeksi…'

Terrori-iskua pelätään myöskin täällä BBC:llä. Uusista turvamääräyksistä ilmoitetaan päivittäin, ja turvatarkastusten määrä on lisätty huippuunsa. Pari viikkoa sitten oli kaikille pakollinen 'Mitä tehdä terrori-iskun sattuessa'- luento. Pääsisäänkäyntimme on ollut suljettuna viikon metallinpaljastimien asentamisen vuoksi.
Vierailijoita ei BBC:n rakennukseen tätä nykyä päästetä ollenkaan, ellei vierailua ole vahvistettu kirjallisesti, ja jokaista vierasta noudeta pääsisäänkäynnin luota, laukkutarkastuksen jälkeen. Säännösten tiukentumisen jälkeen olen muutaman kerran viikossa aamuisin joutunut noutamaan alakerrasta toisen pomoistani, hän kun ei kerta kaikkiaan muista kantaa henkilökorttiaan mukanaan. Velvollisuutensa tuntevat turvamiehet eivät ole Georgea tuntevinaankaan.

Välillä määräyksiä tuntuu olevan liiankin kanssa. Yksi toimisto-elämää hankaloittava määräys koskee postin jakelua. Sisäinen posti ei enää jakele paketteja ja isoja kirjeitä, ellei näiden tuloa ole ensin vahvistettu kirjallisesti etukäteen ja ilmoitettu jakelukeskukseen. Muuten paketit palautetaan lähettäjälle tai pahimmassa tapauksessa tuhotaan. Turvamiehet vartioivat saapuvia paketteja ja tutkivat ne epäilyttävien kemikaalihajujen tai rasvaläikkien varalta. Rasvaläikät varoittavat mahdollisesta muovirajähteestä. Tosin rasvaläikät voivat olla lähtöisin myöskin kreikkalaisesta fetajuustosta, kuten turvamiehet joutuivat havaitsemaan viime viikolla tuhotessaan kollegalleni osoitetun paketin: hänen kreikkalainen perheensä oli vain lähettänyt rasvaisen viattomia herkkuja…

Irakin sota on myös saanut englantilaiset puhumaan politiikasta enemmän kuin koskaan. Yleisin pubi-keskustelunaihe jalkapallo on nyt vaihtunut väittelyyn siitä, onko sota moraalisesti oikein vai ei, ja jos se ei ole, onko silti syytä tukea omia joukkoja Irakissa.
Isompia ja pienempiä sodanvastaisia mielenosoituksia on edelleen kaduilla päivittäin.

Keskiverto-lontoolainen jatkaa silti elämäänsä kuten ennenkin. Kaiken synkkyyden keskellä hauskanpidon merkitys on melkeinpä vain kasvanut entisestään, ja lämpimän kevään tulon myötä pubien ja ravintoloiden terassit täyttyvät jo alkuillasta. Lounasaikaan voi nähdä cityn vakavailmeisten bisnes-miesten istuvan puistojen nurmikoilla, rohkeimmat ovat jopa ottaneet kengät jalastaan (mutta ei sentään sukkia, se olisi jo liikaa..). Sodan ja terrorismin lisäksi päivän toinen suuri mielenkiintoa herättävä uutinen on 'Kuka haluaa miljonääriksi' -ohjelman oikeudenkäynti, jossa puidaan miljoonavoittajan mahdollista huijaustapausta.

Etusivu>Matkailu>Lontoon kuulumisia