9.5. 2003

Puuhapetejä ja remonttireiskoja

Mikään ei pysty mielestäni täysin järkevästi selittämään sitä, miksi englantilaiset ovat niin innokasta tee-se-itse -kansaa. Mitä onnettomampi remontoija ja mitä useampi epäonnistuminen, sitä innokkaampi on yritys.

Yksi syy remontteerausinnostukseen lienee kuitenkin se, että täällä lähes kaikilla on oma pikkuinen talo ja puutarhanläiskä. Kerrostaloasuminen ei ole yleistä. Pienet ruskeat tai valkoiset, identtisennäköiset talot reunustavat katuja kylki kyljessä. Taloissa on kaksi tai kolmekin kerrosta ja ne ovat yleensä korkeita, ahtaita, huonosti suunniteltuja ja huonossa kunnossa. Pohjaa kokeiluille siis on. Remonttimiehen palkkaaminen on myöskin tolkuttoman kallista, joten teoriassa tuntuu järkeenkäyvältä koittaa tehdä talon pikkuhommat itse.

Herään joka lauantai-aamu takuuvarmasti viimeistään yhdeksältä, kun innokkaat naapurimme aloittavat puuhapeteilyn. Sahaus, poraus ja sementtimyllyn jauhanta peittävät alleen iloisen linnunlaulun.

Naapurimme, neljä taloa katua alaspäin, aloittivat helmikuun alusta pihanuudistusvillityksen useissa lähitienoon taloissa. Numero kuuden asukkaat päättivät laajentaa taloaan pihamaalle rakentamalla lasisen verrannan. Koko katu muuttui hetkessä työmaaksi. Sora, -lankku ja -ikkunakasoja on edelleen joka puolella. Muut naapurit naureskelivat aikansa numero kuudelle kunnes hiekkakasoja ja nurmikkorullia alkoi ilmaantua yllättäen muidenkin talojen eteen. Nyt kilpailu on kovimmillaan, ja useimpien puutarha on sopivasti pilalla juuri kun lämpimät kesäsäät alkavat.

Kadun toisella puolella hieman isomman talon perhe rakentaa lisäsiipeä autotallin yläpuolelle, ja kadun päässä taas on jo ainakin puoli vuotta koitettu saada autokatoksen sijaan aikaan kunnon autotallia. Melkein joka talossa on projekti jos toinen meneillään, ja viikonloppu toisensa perään näyttää menevän ikuisessa rakentamisessa ja korjaamisessa. Useimmat englantilaiset asuvat todennäköisesti koko elämänsä jonkinasteisen rakennustyömaan keskellä. Tärkeämpää näyttää olevan se, että jonkinlainen rakennusprojekti on meneillään kuin se, että urakka saataisiin loppuun.

Mikään projekti ei tunnu olevan liian vaikea tai vaarallinen. TV:n lukuisat remonttiohjelmat latelevat helpontuisia ja halpoja vinkkejä, oli sitten kyse keittiöremontista tai suihkun asentamisesta. Jos tavallisten kanavien remonttiohjelmatarjonta ei tunnu riittävän, voi digitv:n omistaja tilata kolme tai neljä pelkkiin tee-se-itse -ohjelmiin erikoistunutta kanavaa ilokseen.

Ja vaikka hommat eivät aivan suunnitelmien mukaan sujuisikaan, niin periksi ei kuitenkaan anneta. Seinänaapurimme Alan rakensi pihalle uuden ison koirankopin (kunnianhimoinen hanke, koppi näyttää lähinnä leikkimökiltä). Alan kiinnitti ensin katon tervapaperit niittauslaitteella nurinpäin ja sen jälkeen vielä niittasi sormensa kattoon kiinni. Sen jälkeen Alan yritti opastaa isokokoista vaimoaan katon viimeistelyssä huudelleen ohjeita turvallisen välimatkan päästä oluttölkki terveessä kädessään, mutta perheriidan jälkeen projekti jäi kesken viikoksi tai pariksi. Sitten eräänä aamuna tiiliskivet olivat ilmaantuneet pitelemään tervapapereita paikoillaan, ja hyvin on katto kestänyt tuulisetkin säät.

Oma tee-se-itse innostukseni rajoittuu toistaiseksi yhteen ainoaan kokeiluun makuuhuoneen komeron kanssa. Halusin kunnostaa romuläjäksi muuttuneen komeron, ja vietin tunnin paikallisessa remonttiliikkeessä tutkien erityisen tarkasti ja innostuneesti värikarttaa. Päädyin vihdoin romanttiseen 'persikankukan' vaaleaan ja vietin kokonaisen vapaapäivän sutien ja kunnostaen. Persikankukan vaaleaa ei komeroni ole nähnytkään: lopputulos muistuttaa lähinnä vetistä porkkanaraastetta. Mutta onpahan maalattu.

Viikonlopun urakoinnin jälkeen onkin sitten mukava vetäytyä sohvalle katselemaan sunnuntai-illan tee-se-itse -ohjelmia, joissa rennonnäköiset miehet ja naiset korjailevat ihmisten taloilleen tekemää tuhoa. Kuvausryhmä seuraa, kuinka tunnissa on mahdollista korjata nelihenkisen perheen wc, joka on ollut käyttökelvoton kolme vuotta perheen isän yrittelemän putkikiremontin takia. Lähikuvassa näkyy perheen äidin kireä hymy ja epäuskoinen katse. Oma komero-yritykseni alkaa tuntua hienolta saavutukselta, ja alan ymmärtää, mistä naapurimme remonttienergiansa ammentavat. Aina löytyy joku, jolla on peukalo vielä enemmän keskellä kämmentä.

Aiempia Lontoon kuulumisia:

Kuntosalilla

Muutetaan maalle!

Työpaikkamatkustusta

Terveysintoilua

Terrorismin uhasta

Etusivu>Matkailu>Lontoon kuulumisia