|
9.5.
2003
Puvut
vastaan t-paidat
Ensimmäisenä
työpäivänäni BBC:llä olin huolellisen
tarkasti valinnut asukseni mustat suorat housut, vaaleansinisen
paitapuseron ja mustan jakkupuvun takin. Näytin
mielestäni asialliselta ja luottamustaherättävältä.
Mutta kun sitten kurkin minulle osoitetun työpöydän
ja tietokoneen takaa uusia työkavereitani, tajusin
hyvin nopeasti näyttäväni hölmöltä.
Kaikilla muilla oli ruttuiset farkut ja t-paidat ja
kirjavia villapaitoja näkyi myös runsaasti.
Vaikka kukaan ei sanonut minulle mitään, tajusin
parista ymmärtäväisestä hymystä
survoa jakkupuvun takkini lounasaikaan mennessä
piiloon pöydän alle. Seuraavana päivänä
olin pitkän pähkäilyn jälkeen varustautunut
uusilla farkuilla ja paitapuserolla. Parin viikon päästä
olin jo vanhoissa lötköissä farkuissani
ja villapaidassa. Olin sopeutunut englantilaisen uusmediatyöläisen
kuosiin.
Pidän
itseäni erittäin onnekkaana. Englannissa,
ja etenkin Lontoon city -ja bisneskultuurissa, on äärimmäisen
harvinaista voida pukeutua farkkuihin. Täällä
noudatetaan yleisesti erittäin tiukkaa pukeutumisetikettiä.
Vain pukujen ei pidä olla tummia vaan myöskin
solmioiden tulee olla hillittyjä. Cityn lakimiehet
pukeutuvat edelleen perinteisesti liituraitapukuihin.
Naisten kenkien korot eivät saa olla liian korkeita
eivätkä liian matalia. Jakkupuvun hameen helman
tulee olla polviin asti. Meikkiä pitää
olla, mutta hillitysti. Helmikaulanauhat ovat sallittuja,
isot käsilaukut eivät. Työhaastattelu
Lontoon Cityssä voi hyvinkin tyssätä
jo pelkästään hakijan vääränlaisiin
vaatteisiin tai liian runsaaseen silmämeikkiin.
Aamuisin
on helppo erottaa meidät uusmedialaiset BBC:n muista
toimistotyöntekijöistä. Kävellessäni
pääsisäänkäynnistä käännyn
vasemmalle muiden vanhoine farkkutakkeineen yli-ikäisiltä
opiskelijoilta näyttävien uusmediatyöläisten
kanssa. Oikealle taas kääntyy korkokenkien
kopinan säestämänä joukko pukumiehiä
ja -naisia, matkalla BBC World Servicen kerroksiin.
Jos
satumme samaan kokoukseen pukuihmisten kanssa, ryhmittäydymme
turvallisesti pöydän toiselle puolelle pukuihmisten
tuijottaessa meitä t-paitalaisia epäluuloisesti
toiselta puolelta. Usein puvuttomuuttamme pidetään
epäkohteliaana. Etikettiä ja hyviä tapoja
arvostavat englantilaiset pitävät normista
poikkeamista tahallisena mielenosoituksena, vaikka t-paitalaisuutemme
ei suinkaan ole vain BBC:tä koskeva erikoisuus
vaan yleinen uusmedialaisen univormu.
Englantilainen
uusmediatyöläinen ei voi puketua pukuun herättämättä
epäluuloa omissa kollegoissaan. Työkaverillani
Libbiella oli pari kuukautta sitten asuntoremontti.
Työmiehet olivat vallanneet ja muovittaneet makuuhuoneen
ja sen vaatekaapit, ja ainoa järkevä asu,
jonka Libbie kiiressä löysi kellaristaan,
oli hänen vanha jakkupukunsa. Töissä
tuijotimme kaikki Libbieta hämillämme. Mistä
tämä mielenosoitus? Pomo pyysi Libbien nopeaan
kahdenkeskiseen tapaamiseen, josta Libbie ilmaantui
hilpeänä viisi minuuttia myöhemmin. Pomo
oli ollut vakuuttunut, että Libbie on menossa työhaastatteluun
kilpailijalle. Tämän jälkeen harvinainen
asustus selitettiin kaikille.
Huolimattomuus
pukeutumisen suhteen sen sijaan sallitaan helpommin.
Toisella pomollani Georgella on tapana viettää
pitkiä öitä Lontoon pubi -ja klubimaisemassa.
Välillä aamu tulee nopeammin kuin George kerkiää
kotiin, ja niinpä George nappaa matkalla töihin
puhtaan t-paidan jostakin Lontoon lukemattomista turistikioskeista.
Hintalappu saattaa vielä hyvinkin roikkua Georgen
uudessa Lontoo-t-paidassa aamun ensimmäisessä
palaverissa.
Vaikka
me uusmedialaiset saammekin nauttia rennosta pukeutumisesta
koko viikon, tuo perjantai taas puolestaan perinteistä
helpotusta Cityn muille työntekijöille. Perjantai
on täällä niinsanottu 'huoleton' tai
'rento-perjantai', jolloin on yleisesti hyväksyttyä
jättää solmio kotiin ja lyhentää
hameenhelmaa. Säännöt vaihtelevat työpaikoittain.
Toisissa toimistoissa voi puvun jättää
kokonaan naulakkoon, kun taas toisissa ovat vain hieman
värikkäämmät solmiot tai huivit
sallittuja. Toiset työnantajat taas sallivat rennon
perjantain vain kerran kuussa.
Perjantaisin
istuu usein samassa aikaisessa aamu-junassa kanssani
pukumies, jolla on hienon pukunsa lisäksi kirkkaan
eriväriset sukat, toinen vihreä ja toinen
punainen. Ilmeisestikin hänen vaatimaton tapansa
juhlia rentoa perjantaita.
Aiempia Lontoon kuulumisia:
Saippuasarjojen
luvattu maa
Sunnuntai-iltapäivä
pubissa
Jonotuksen
jalo taito
Remonttireiskoja
ja puuhapetejä
Kuntosalilla
Muutetaan
maalle!
Työpaikkamatkustusta
Terveysintoilua
Terrorismin
uhasta
|
