|
Sunnuntai-iltapäivä
pubissa
Laiska
sunnuntai-iltapäivä lähipubissa. Tunnelma
voisi olla kuin eläinlääkäri Herriotin
maailmasta, 1940-luvun Yorkshiresta, vaikka ollaan 2000-luvun
Lontoossa. Perinteinen pubikulttuuri ei, onneksi, ole
paljon kuudessakymmenessäkään vuodessa
Englannissa muuttunut.
Vaikka
sää ei enää ole kylmä, on takassa
tuli, pubin omistajapariskunnan sudennäköiset
karvaturrit makaavat takan edessä, ja koko pubi
on täynnä iloista möykkää ja
jutunsorinaa. Lähitienoon asukkaat jonottavat höyryävän
tarjoilutiskin edessä sunnuntain perinteistä
paistilounastaan. Kokki leikkaa suuresta paistista paksuja
viipaleita jokaisen lautaselle ja kokin apulainen lorauttaa
isosta valkoisesta kannusta ainakin litran ruskeaa kastiketta
jokaisen annoksen päälle. Taustamusiikkia
ei tarvita, ihmisten puheensorina luo tarpeeksi tunnelmaa.
Olut-valikoima
on perinteisessä englantilaisessa pubissa tunnetusti
erinomainen ja runsas. Nyrkkisääntönä
oluet voidaan jakaa neljään eri ryhmään:
lager, ale, bitter sekä tummat ja paksut stoutit
ja porterit. Ale-olut on perinteisesti se tunnetuin
englantilaisin, ja sen alalajeja on niin monia, että
selkoa tekemään tarvitaan jo olutekspertti.
Mutta eniten pubien hanoista valutetaan erilaisia kullan
-ja meripihkanvärisiä perinteisiä tai
paikallisia bittereitä. Bitter on rikkaampaa maultaan
kuin lager, mutta selvästi vaaleampaa kuin stout.
Mitä pohjoisempaan Englantiin mennään,
sitä tärkeämpää on bitteri-tuopin
pinnalle huolella valutettu vaahtohattu. Etelä-Englannissa
ja Lontoon seutuvilla bitterit tarjoillaan ilman vaahtohattua.
Lienevätkö etelä-englantilaiset pohjoisen
serkkujaan niin paljon kiireisempiä, etteivät
ehdi reilun vaahtokerroksen muodostumista rauhassa odotella…
Pullostakin olutta saa, muita eurooppalaisia oluita
ja hyvän valikoiman erilaisia lagereita, mutta
hana-olut on ylivoimaisesti suosituinta.
Viikonloppuisin
ja päivisin lapset ovat sallittuja perinteisiin,
olohuoneenomaisiin pubeihin. Pubi on yhtä paljon
perheiden tapaamispaikka kuin sunnuntain krapulaoluelle
saapuvien kalpeiden nuorten miesten ajanviettopaikkakin.
Yleensä kello kuuden jälkeen pubin kantaporukka
alkaa pikkuhiljaa muuttua kunnon oluenlitkijöiksi,
kun perheelliset palaavat koteihinsa tv:n ääreen,
ja alle kahdeksantoista-vuotiailta on pääsy
kielletty. Paikallisissa pubeissa, joissa henkilökunta
ja omistajat tuntevat nimeltä lähes jokaisen
kävijän, ei ikää kuitenkaan paljon
kysellä. Tarjoilun määrän ja laadun
ratkaisee jokaisen henkilökohtainen käytös.
Örvelökännissä muita häiritsevä
saa tiukan sisäänpääsykiellon kuukaudeksi,
jonka jälkeen käytös yleensä paranee.
Porttikielto omaan kantapaikkaan on paha pelote.
Pubeihin
ei rynnätä ainoastaan viikonloppuisin, vaan
niissä käydään säännöllisesti
myös arkipäivisin työpäivän
jälkeen, loppuviikosta usein keskelläkin työpäivää.
Tämä on yleisesti hyväksytty käytäntö.
Tuopin tai pari voi hyvin nauttia keskellä työpäivääkin,
kunhan kokoukset vain senkin jälkeen sujuvat nikottelematta.
Itse en ole käytäntöön kuitenkaan
vielä oppinut, ja työkaverit perjantailounaalla
naureskelevatkin hyväntahtoisesti appelsiinimehulasilleni.
Työpäivän jälkeen juominen taas
on tuhdimpaa, kun parissa tunnissa ennen kotiinmenoa
pitäisi ehtiä kiskaista ainakin viitisen tuoppia.
Pubit menevät yleensä yhdeltätoista kiinni,
viikonloppuisinkin, vaikka joitakin on erikoisluvalla
auki pidempään.
Perinteinen pubikulttuuri on kuitenkin muuttunut
paljon, etenkin vimeisten kymmenen vuoden aikana. Eurooppalaiset
virtaukset ovat vallanneet etenkin Lontoon pubimaisemaa.
Perinteisten pubien rinnalle on noussut runsaasti 'uuden
aallon' pubeja, trendikkäästi valaistuja ja
suurilla akvaarioikkunoilla varustettuja mini-yökerhoja.
Dj:t soittavat viimeisintä musaa, pienellä
tanssilattialla on tungosta, ja sisään pääsee
vain siististi pukeutuneena. Hanasta valutetaan jääkylmää
Carlingia ja ranskalaisia oluita, muuten tarjonta on
enimmäkseen Bacardi Breezereiden ja kannuihin sekoitettujen
valmiiden drinkki-cocktailien puolella. Kaukana on rennon
hyväksyvä tunnelma ja virttyneet villapaidat.
Näihin paikkoihin tullaan näyttäytymään.
Periaatteessa
pubit voi siis raa'asti jakaa kahteen kategoriaan: uusiin
ja perinteisiin. Näiden väliin mahtuu monia
hybridejä, kuten perinteisiä pubeja karaokella
ja dj:lla höystettynä. Kuten oluita, on pubejakin
joka makuun.
Itse
viihdyn kuitenkin mainiosti omassa lähipubissani,
pienen hevosniityn takana sopivan kävelylenkin
päässä kotoani. Sinne, melkeinpä
maalaistunnelmiin, on mukava vetäytyä viikonloppu-iltapäivisin
tarkkailemaan paikallisia: paksumahaisia vedonlyöntilappusia
täytteleviä miehenköriläitä
nurkkapöydässä kumoamassa tuoppia, iloisia
perheenäitejä sunnuntaileningeissä, pikkulapsia
juoksentelemassa pöytien alla, nuoria miehiä
nauramassa suureen ääneen baaritiskin ääressä…
Iltapäivä on vielä nuori, ja monta tuoppia
edessä.
Aiempia Lontoon kuulumisia:
Jonotuksen
jalo taito
Remonttireiskoja
ja puuhapetejä
Kuntosalilla
Muutetaan
maalle!
Työpaikkamatkustusta
Terveysintoilua
Terrorismin
uhasta
|
