|
25.4.
2003
Muutetaan
maalle!
Maaseutuelämä
on nyt in, kiireinen cityelämä out. Televisiossa
pyörii ilta toisensa jälkeen varakkaille kaupunkilaisille
suunnattuja ohjelmia, kuten 'Escape to the Country'
ja 'Relocation, Relocation!' jossa tiukkoihin farkkuihin
ja korkokenkiin pukeutunut juontaja kulkee kireästi
hymyillen mutaista tallitietä. Lontoolaiset kaipaavat
linnunlaulua ja rentouttavia sunnuntai-iltapäiväkävelyjä
paikalliseen maalaispubiin. Maalaisromantiikan perään
huokaillaan suureen ääneen.
Mutta
maalaisromantiikka maksaa. Englannissa ei ole mökkeilykulttuuria
kuten Suomessa, joten muutaman viikon pako maalle kesän
ajaksi ei täällä onnistu. Farmit ja isot
maalaistalot järjestävät rentoutusviikonloppuja
tai ratsastuskursseja, mutta todellista maalaiselämää
kaipaavalle tämä ei ole tarpeeksi. Lontoolaisten
kesälomien lyhyys myöskin estää
pidemmän maaseutumatkailun. Pomolta ruinatut kaksi
viikkoa vietetään perinteisesti mieluummin
Espanjassa kuin sateisessa nummimaisemassa.
Ainoa
vaihtoehto aitoa maalaiseloa kaipaavalle city-ihmiselle
on siis ostaa talo maalta. Tyypillinen nuori esimerkkipariskunta
haluaa pienen, ehdottomasti perinteistä linjaa
noudattavan 'maalaismökin', jossa on valkoiseksi
kalkitut seinät ja mustat kattoparrut. Ei liian
kaukana paikallisesta kylästä ja maata sen
verran, että sinne mahtuu kaksi hevosta. Kumpikaan
ei ole koskaan asunut M25 mottoritien (vastaa kehä
kolmosta Suomessa) ulkopuolella. Maalle on kuitenkin
päästävä. Työpaikalla tehdään
ensin tarvittavat osa-aikajärjestelyt, tai sitten
pariskunnan oma bisnes mahdollistaa kaupungista poistumisen.
Haaveillen rentouttavista kesäilloista omalla pihalla
ja suunnitellen isoja grilli-juhlia rentojen ja välittömien
paikallisten kanssa karistetaan sitten Lontoon pölyt
jaloista. Varakkaimmat pariskunnat jättävät
kuitenkin kaupunkiin vara-asunnon, kaiken varalta...
Pari
viikkoa sitten istuin maanantai-iltapäivänä
kampaajalla ja kuuntelin vieressäni istuvan, hyvinpukeutuneen
nuoren rouvan tilitystä kampaajalleen. Hän
ja hänen miehensä olivat muuttaneet viime
vuonna loppukesästä maalle, kolmen tunnin
ajomatkan päähän Lontoosta. He olivat
löytäneet unelmiensa maalaistalon, myyneet
kaupunkiasuntonsa, hankkineet kissan ja kateellisten
ystävien onnentoivotusten saattelemana muuttaneet
maalle. Tulevaisuus näytti ihanalta. Miehen bisnes
menestyi hyvin ja nuori rouva saattoi omistautua täysin
maaseutuelämälleen. Mielessä oli ollut
ihania juhlia kaupunkilaiskavereille, takkatulen loimotusta,
kissanpentuja ja tuoretta leipää joka aamu.
Todellisuus
oli kuitenkin ollut toinen. "Ensiksikään
en ymmärrä mikseivät paikalliset tulleet
toivottamaan meitä tervetulleeksi. Odotimme suurta
tervetulojuhlaa tai ainakin kotitekoista viiniä
ja lämmintä vastaanottoa. Mehän muutimme
sinne jumalan selän taakse sentään Lontoosta!"
Kampaaja myönteli, juu, näinhän se on,
miten ne nyt noin välinpitämättömiä
olivat. Sitten oli se sateinen kesä. Siinä
ei paljon tehnyt mieli grillailla. Makuuhuoneeseen oli
alkanut kasvaa hometta. Kaupunkilaiskavereita ei kiinnostanut
tulla käymään. Kissankarvaa oli joka
puolella. Ja leipomiseenkin rouva kyllästyi aika
pian, kun oli tottunut käymään syömässä
ulkona Lontoon kalliissa ravintoloissa. Paikallinen
kylä ja kauppa taas tarjosivat yksinäiselle
nuorelle rouvalle vähän muita virikkeita.
Ja se sitten riitti. Maalaistalo oli nyt myynnissa,
ja rouva käymässä tuttujen luona Lontoossa.
Maallemuutto-buumin
takana on varmasti aito kaipuu takaisin perinteisiimpiin
arvoihin ja terveellisempään elämänmenoon.
Maalaisromantiikkaa pursuavat lehdet ja tv-ohjelmat
vain muuntavat tämän tarpeen rikkaille myytäväksi
unelmaksi. En epäile, etteivätkö monet
kaupunkilaispariskunnat löydäkin tätä
maalaisunelmaansa ja elä tyytyväisinä
maalaismökissään, mutta monelle kokemus
on varmasti karvas pettymys. Elämäntapamuutoksia
tunnutaan täällä usein myytävän
yhtä helpontuntuisina paketteina kuin perheautoja.
Tänä vuonna maalaiselämää,
ensi vuonna on aika uudistaa talo eteläeurooppalaisittain.
Elämäntapaa ja taloa on vain vaikeampi vaihtaa
ja palauttaa kuin uutta autoa.
Meille
muille riittää onneksi pienen yrttitarhan
viljeleminen kaupunkilaispihamaan perällä
tai pukeutuminen trendikkäisiin kukkakuvioihin
ja värikkäisiin hippihuiveihin kevätmuodin
mukaisesti. Tulppaanikimppukin tekee jo ihmeitä.
Aiempia Lontoon kuulumisia:
Työpaikkamatkustusta
Terveysintoilua
Terrorismin
uhasta
|
