16.5. 2003

Jonotuksen jalo taito

Vuosia sitten aloittaessani opiskeluni Sheffieldissä Pohjois-Englannissa olin matkalla kotiin tavaratalosta kantaen sylissäni valtavaa tyyny- ja -peittopakettia. Yliopisto ei ollut vielä virallisesti auki, ja minulla oli muutama päivä aikaa saada kaikki tarvittava tavara kasaan. En tuntenut kaupunkia yhtään, mutta tiesin millä bussilla pääsisin asuntolan lähelle. Vettä satoi kaatamalla (kuten Sheffieldissä lähes aina) ja bussipysäkin luona seisoi joukko synkännäköisiä, vettävaluvia ihmisiä. Katoksen alla näytti kuitenkin olevan runsaasti tilaa, vain muutama ihminen rivissä seinustaa vasten, joten asettauduin kantamuksineni mukavasti sateensuojaan. Sateessa seisovat ihmiset mulkoilivat minua ynseästi, englantilaisen kalseasti. Jotain tuhinaakin kuului, mutta muuten ihmiset seisoivat hiljaisen synkkinä sateessa kuten ennenkin. Pohdin iloisesti, että näinköhän se suomalainen maalaisjärki kuitenkin voittaa vanhan eurooppalaisen sivityskulttuurin.

Bussi tuli, ja ihmiset aloittivat hitaan ja vaivalloisen marssinsa kohti etuovea. Tungin kantamukseni kanssa ovea kohti, kun samassa tunsin rajun nykäisyn kurkkuni ympärillä. Vihainen mummo sadehuppu päässään oli käynyt kimppuuni ja viuhtoi koukkupäistä sateenvarjoaan kaulani vieressä. "Jonon päähän, jonon päähän!" hän huusi äkäisesti ja muut, jonossa (kuten nyt ymmärsin) seisovat matkustajat myöntelivät. Vetäydyin nopeasti katoksen ulkopuolelle sateeseen. Hädissäni päätin jättää bussin väliin ja odottaa seuraavaa enemmin kuin kohdata paikallisten vihaiset katseet.

Tämä oli ensimmäinen kosketukseni englantilaiseen jonotuskulttuuriin. Tässä maassa jonotetaan jostakin ulkopuolisen silmissä käsittämättömästä syystä varmasti enemmän kuin entisessä Neuvostoliitossa. Mihinkään ei vain yksinkertaisesti kävellä sisään. Ei vaikka tilaa olisi. Jos tilaa on, pystytetään mitä pikimmiten köysistä ja tolpista kyhätty jonotuskehä, jonka sisällä ihmiset kävelevät edestakaisin sik-sak-kuviota ja muodostavat vihdoin aikansa taaperrettuaan jonon. Isommissa ostoskeskuksissa, lentokentillä ja virastoissa on tämän lisäksi tehokkaannäköisiä virkailijoita vartiossa ohjaamassa kehässä jonottavia ihmisiä kannustavasti: 'Vain vastapäivään! Ne joilla on kiire, liittykää jonoon B! Kävelkää rauhallisesti!'

Bussipysäkin katoksen alle ei tosiaankaan edes vesisateessa rynnätä suojaan, vaan paikka otetaan tyynesti jonon päästä, vaikka tilaa olisi suojankin alla. Ruuhkametroihin jonotetaan kiltisti sisään tarkalleen ovien kohdalla, vaikka takana laiturilla olisi niin paljon ihmisiä, että henki tuntuu loppuva ja sivuilla runsaasti tilaa. Ensin päästetään kaikki vaunusta ulos tahtovat pois, ja vasta sitten astutaan sisään rauhallisesti ja hyvin ryhmittäytyneinä. Jos joku onneton juoksee vaunuun viime tipassa, ja siinä sivussa tönäisee kanssamatkustajia, saa hän osakseen samanlaisia kalseita katseita kuin minä aikoinani Sheffieldissä.

Jonoja on joka lähtöön, riippuen tilanteesta ja paikasta, ja nämä jonotuksen kultaiset käyttäytymissäännöt on vain opittava. Ulkopuolinen voisi helposti luulla, että ikuinen jonotus on alistumisen merkki, alistumista jatkuviin ruuhkiin, odotuksiin ja ihmisiä pompotteleviin virkailijoihin, mutta asia on melkeinpä päinvastoin. Englantilainen jonotuskulttuuri on osoitus itsekurista, jolla ruuhkia ja jatkuvaa odotusta kontrolloidaan sivistyneesti, antamatta valtaa agressiiviisuudelle, epäjärjestykselle tai kaaokselle.

Riippumatta siitä, mitä mieltä jatkuvasta jonottamisesta on, siihen mukautuminen isossa kaupungissa on järkevää ja suotavaa. Jonotuksen kirjoittamattomasta laista poikkeava lainsuojaton saa helposti osakseen herjoja ja huutoja, voipa jopa saada sateenvarjosta päähänsä.

Jonotustaito on englantilaisittain jalo taito. Sillä osoitetaan englantilaista itsehillintää ja kohteliasta käyttäytymistä. Kaaoksenomaisessa työpäivässä ja ihmismassojen keskellä jonotus antaa järjestyksen ja suorastaan turvallisuuden tunteen. 'Tämä on minun paikkani. Voi olla, että joudun jonottamaan tunnin tässä vesisateessa, mutta ainakin tiedän paikkani.'

Aiempia Lontoon kuulumisia:

Remonttireiskoja ja puuhapetejä

Kuntosalilla

Muutetaan maalle!

Työpaikkamatkustusta

Terveysintoilua

Terrorismin uhasta

Etusivu>Matkailu>Lontoon kuulumisia