Covent Garden

Lontoo on yksi Euroopan monikulttuurisimmista ja suurimmista kaupungeista. Täällä asuu noin kahdeksan miljoonaa ihmistä, joista joka neljäs on jostain etnisestä vähemmistöryhmästä. Lontoossa on tarpeeksi erilaisia kansainvälisiä kulttuureja, jotta jokaiselle vuoden päivälle voisi omistaa omansa. Täällä on helppo tuntea olevansa kotonaan, ja kaupunkiin ensimmäistä kertaa muuttava ulkomaalainenkin löytää nopeasti oman paikkansa ja mukautuu Lontoon meluisaan ja kiireiseen elämänmenoon, omaksuen sopivasti valikoiden englantilaisia elämäntapoja itselleen.

Kaikilla Lontoossa käyneillä ja siellä asuneilla on varmaankin oma lempipaikkansa Lontoossa, oma pieni paikallispubi takkatulineen, Thamesin eteläranta teattereineen ja kahviloineen, Greenwhichin piilossa oleva pieni peurapuisto, Camdenin lauantai-markkinat, China Town tai Notting Hill. Oma lempipaikkani Lontoossa on Covent Garden. Se on suloinen sekamelska peri-englantilaisuutta ja kirjavaa monikulttuurisuutta. Torin laidalla on oopperatalo, jonne alkuillasta vaeltavat hyvinpukeutuneet miehet ja naiset. Oopperatalon takana on taksijono, jossa englantilaiset ja intialaiset taksikuskit huutelevat toisilleen enemmän tai vähemmän kohteliaita huomautuksia toistensa ajotaidosta.

On iso Covent Garden Market jossa turistit ostavat pienistä kojuista koruja, huiveja ja kirjavia saippuoita tai suklaapuodeista suklaalla päällystettyjä toffeita tuliaisiksi. Paikalliset toimistotyöntekijät käyvät nopeasti hakemassa vihreistä kioskeista juustolla kuorrutettuja uuniperunoita lounaaksi ja pidemmällä business-lounaalla olevat pukumiehet istuvat viileän kohteliaan näköisinä lounas ja -viinibaarin eteen pystytetyillä puutuoleilla. Italialainen oliiviöljykaupan myyjäpoika tarjoaa hyräillen kaikille maistiaisia ja selittää erilaisten öljyjen sopivuutta erilaisiin ruokiin.

Pienemmällä Jubilee Hall Marketilla lontoolaiset käyvät ostamassa halpoja lakanoita ja päiväpeittoja, meikkejä ja puutarhatonttuja myyjiltä, joiden Cockney-aksentista on turistin vaikea saada selvää. Huijatuksikin saattaa tulla olen itse kokenut sen kaksi kertaa… Ensimmäisellä kerralla ostin halvan, täysin uudelta vaikuttavan patteripaketin television kaukosäädintä varten ja kotona huomasin että kahdeksasta patterista ei sitten ainossakaan ollut virtaa. En oppinut tästä vielä ilmeisesti tarpeeksi, sillä parin viikon päästä kävin teettämässä kotiavaimen kaksoiskappaleen ystävällisellä vanhalla herralla, joka myi avaimenperiä ja Lontoo-pipoja. Sillä avaimella ei sitten olisi avannut edes naapurimme koirankoppia, kuten poikaystäväni ystävällisesti totesi kotiin päästyäni.

Jos halvat pyyhkeet ja puutarhatontut eivät kiinnosta, niin Covent Garden Marketin takana Long Acrella ja St. James's Streetilla innokas shoppailija pökertyy kauppojen lupaavan ovirivistön edessä. Covent Garden on tunnettu omaleimaisista ja välillä jopa omituisista vaate -ja kenkäkaupoista ja muista pikkuliikkeistä.

Covent Gardenin parasta tarjontaa ovat kuitenkin katusoittajat ja esiintyjät, 'buskersit' kuten englantilaiset heitä kutsuvat. Busking, katusoittaminen ja esiintyminen, on ammattimaista toimintaa, jota ei missään nimessä pidä sekoittaa kerjäämiseen, sillä vaikka raja onkin hieno, ei lontoolainen busker tiedä mitään loukkaavampaa kuin kuulla itseään kutsuttavan kerjäläiseksi. Lontoon kaduilla on paljon kaikenkokoisia ja kirjavia rahanpyytäjiä: ehden myyjiä, makuupusseissa värjötteleviä nuoria miehiä ja naisia jotka pyytävät kolikoita ojennettuun McDonaldsin pirtelömukiin, lapsiaan sylissään kannattelevia eteläamerikkalaisen näköisiä naisia, jotka metroissa kulkevat vaunoista toiseen pyydelleen rahaa matalalla äänellä ja tämän päälle vähintäänkin parisataa erilaista hyväntekeväisyysjärjestöä katukamppanja-keräyksineen.

Busking on kuitenkin monen ammattitaitoisen laulajan ja näyttelijän vapaaehtoinen valinta ja 'ura'. Useasti olen kuullut laulajan tai stand up -koomikon esityksensä päätteeksi ja rahaa kerätessään selittävän kysyjille, että toimistossa istumisen sijaan hän mieluummin esiintyy ulkona ihmisille neljä tuntia päivässä kun rahaakin kertyy yleensä samanverran kuin normaalista kahdeksantuntisesta toimistotyöpäivästä, ilman veroja. Monilla laulajilla ja soittajilla on katuesiintymisensä lisäksi omia konsertteja, pubi-esiintymisiä, häitä ja hautajaisia, joista ansaitaan lisätuloja, ja lahjakkaimmat myyvät esiintymisensä päätteeksi omia cd:tään. Joskus saattaa törmätä tunnettuunkin pop-laulajaan tai koomikkoon keräämässä lisätienestiä valtavan ja innostuneen yleisön edessä.

Suosituimmat buskingalueet Lontoossa ovat Leicester Square ja Covent Garden. Leicester Squarella näkee enemmän jonglöörejä ja pantomiimikkoja. Covent Garden on puolestaan oopperalaulajien, taikureiden ja klassisen musiikin soittajien aluetta, mutta viikonloppuisin sen valtaavat turisteja viihdyttävät stand up -koomikot.
Busking on laillista ja poliisin valvomaa toimintaa, ja buskingpaikat varataan nopeimman periaatteella. Parhaimman paikan haluavan on noustava aikaisin ruksimaan nimensä listaan, ja kilpailu on kovaa.

Kun aurinkoisena päivänä juoksen kiireisenä hakemaan Covent Gardenista uuniperunalounaani ja istun hetkeksi alas torin kivetykselle kuuntelemaan ja katselemaan nuorta naista, joka kevyellä äänellään laulaa tunnettuja ooppera-aarioita, en voi kuin tuntea kateutta hänen rohkeaa 'ura'valintaansa kohtaan.

Mitä mieltä olet ollut tästä juttusarjasta? Lähetä palautetta osoitteeseen nice@nicefactory!

Aiempia Lontoon kuulumisia:

Kesäloma englantilaisittain

Puvut vastaan t-paidat

Saippuasarjojen luvattu maa

Sunnuntai-iltapäivä pubissa

Jonotuksen jalo taito

Remonttireiskoja ja puuhapetejä

Kuntosalilla

Muutetaan maalle!

Työpaikkamatkustusta

Terveysintoilua

Terrorismin uhasta

Etusivu>Matkailu>Lontoon kuulumisia