Joulu-tammikuun vaihteessa 2001-2002 teimme ensimmäisen USA:n matkamme Floridaan ja muihin etelävaltioihin! Tässä päiväkirjaa matkalta.

Amerikassa kaikki on niin ihmeellistä...

Orlando - Daytona Beach:
Vaihto Amsterdamissa sujui kivuttomasti, ja pitkä lento Orlandoon alkoi ajoissa. Ja perillä oltiin klo 21.15 paikallista aikaa, eli 16 tunnin matkustamisen jälkeen (kello Suomessa 03 aamulla). Lukuisista turvatarkastus- ja tullipisteistä selvittyämme saimme taksin ja 20 minuutin päästä pääsimme kirjoittautumaan sisään Wyndham Orlando Resort -hotelliimme. Emme tietysti malttaneet heti nukkumaan mennä, vaan lähdimme vielä tutustumaan International Driveen ja haukkaamaan jotain. Olikin vaikeampaa kuin luulimme, kolmessa paikassa jonotettuamme päädyimme marketista ostettuun kolmioleipään... Ja sitten nukkumaan ja jet lagit kuntoon!

Aamu valkeni taivas kirkkaana ja lämpeni pian yli 20 asteeseen. Kävelimme ja käytimme ahkerasti 2$:n bussilippujamme. SeaWorldin portilla kävimme toteamassa että 100$ on liikaa pääsymaksua ja päädyimme sen sijaan noin 5 minuutin helikopterilentoon alueen yllä! (PS: Myöhemmin tajusin että pääsylippuja olisi ilmeisesti saanut paljonkin halvemmalla etukäteen esim. turisti-infosta ostettuna?) Helikopteri ei onneksi ollut (ihan) niin pelottava kuin luulin! Race Rock -ravintolassa viilentävät drinkit seuraavaksi, siellä oli race-rekvisiittaa, autojaja moottoripyöriä seinillä ym. Uima-altaallekin pääsimme paistattelemaan ja uimaan. Hotellialue oli ihan kiva, "puutarhan" keskellä noin 15 rakennusta. Illalla vielä syömään Ponderosan pihvibuffettiin. Kassalta tilataan juomat ja pihvi noin 20 vaihtoehdosta, ja sitten valitsemaan seisovasta pöydästä alkuruokia. Kaikkea mahdollista tietysti, salaateista ja keitoista tacoihin ja pastoihin, ja jälkiruokapöydästä vanukkaita, jäätelöä ja brownies-leivoksia. Ähkyhän siitä seurasi... Pubissa tuopit olutta ja siideriä, ja sitten nukkumaan, ei juuri jaksanut tv:tä katsoa. Vaikka 100 kanavaahan sieltä löytyy.

Aamupäivällä automme (Mitsubishi Sport Montero -jeeppi) odotteli hotellilla ja lähdimme kohti Daytona Beachia. Pieni mutka tuli aluksi tehtyä liittymiä ihmetellessä, mutta perille päästiin! Kiertoajelu radalla & muutama matkamuisto, sitten vilkaisu hienolle rannalle ja 1-tietä alas kohti Miamia. Noin 280 km tuli ajeltua. Jonkin verran ruuhkia mutta 45-55 mailia tunnissa pääsi kyllä laskettamaan. Rasvainen iltapala KFC:ssä eli Kentucky Fried Chickenissä - miksi ihmeessä tämä on Amerikan suosituinta kanaa?? Kokiskin maistui jo ihan suovedelle. Yöksi tienvieren hotelliin. Motelleja kyllä löytyy ja valinnanvaraakin riittää.

Oli muuten erikoisia amerikkalaisten joulukoristeet. Puhallettavia lumiukkoja, tikkareita, seimiasetelmia näkyi paljon.

Miami - New Orleans:
Aamulla ennen kahdeksaa ylös ja nopea pulahdus uima-altaallakin! Sitten kohti Miamia. Matka sujui joutuisasti mutta hieman jouduimme kiertämään Miami Beachia löytääksemme hotellimme. Pastat läheisessä italialaisessa (erinomaista!), hetken lepo ja sitten taksilla Ocean Drivelle. Kävelimme katuja ihmettelimme kuuluisia maisemia. JA löytyihän viimein myös Guinnessiä ja Strongbowta irkkupubista! Myös
aidossa 50-luvun Diner-junavaunussa kävimme drinkillä. Sitten kiertelyä, pizzaslicet ja johan alkoi taas väsyttää... Eikä kello ollut vielä edes iltakymmentä! No, hotellille lepäämään ja vähän ennen keskiyötä kävellen läheiselle rannalle - ilotulitukset vain näkyivät vähän huonosti. Todella lämmintä ja todella tuulista myös. Pian keskiyön jälkeen alkoi sataa, mutta olimme turvallisesti jo sisällä.

Taas lämmin ja aurinkoinen aamu! Päivän motto: eksyminen... ensin kesti löytää oikea ulosmenotie. Sitten Everglades-suoalueen läpi ajettaessa (kartassamme näkyi yksi ainoa viivasuora tie) lähdimme noin puolessa välissä ajamaan pienen lenkin päätieltä, jota mainostettiin näkemisen arvoiseksi. Pienen alligaattorin jo näimmekin huoltoaseman laiturilta (!), ja haikaroita ja peuroja - mutta sitten harhailimmekinpari tuntia edestakaisin viivasuoria teitä ja umpikujia, ennen kuin löysimmetakaisin isolle tielle - tosin sekin oli eri tie kuin mistä alunperin lähdimme... Noo, sitten alkoi taas matka taittua! Syömään pysähdyimme vasta Siesta Island-saarelle, joka näytti olevan suosittu lomanviettopaikka. Kiinalaisesta selvittyämme jatkoimme vielä pari tuntia eteenpäin kunnes poikkesimme pienemmälle rantatielle ja Dunedinin kylään yöksi.

Aamulla taas kaunista. Hotelli oli rannalla ja kävelimme ihmettelemään pelikaaneja laiturille. Ranta itsessään ei ollut niin puhtaan näköinen, joten emme jääneet sen pidemmäksi aikaa. Rannikkoteitä eteenpäin. Ja kaunista reittiä olikin, ei tätä turhaan Smaragdirannikoksi sanota. Monet rantataloista on kuitenkin rakennettu paalujen päälle, joten varmaan on tulvia ynnä muuta joskus. Ajoimme yöksi Panama City Beachille jonne amerikkalaisnuoret tulevat bailaamaan keväisin. Nyt kun ei ole sesonki, kaikki motellit mainostivat halpoja off-season-hintoja ja pääsimmekin kivaan paikkaan rannalla. Mutta - illalla alkoi sataa ja tuulla. Kävimme syömässä paikassa jota motellinpitäjämme kehui, ja hyvät annokset olivat, Kaidella jättikatkarapuja ja minulla tuoretta kalaa. Sen kummempia iltahuveja ei ollut tarjolla.

Ja aamu valkeni edelleen varsin kylmän ja pilvisen oloisena. Aamuvirkkuina kävimme syömässä tukevan aamiaisen, jättimäiset herkkumunakkaat, paikallisessa aamiaispaikassa ja sitten taas matkaan. Päivän mittaan aurinkokin tuli taas esiin - harmi ettemme päässeet nauttimaan Panama Cityn perunajauhohiekkarannoista! Pysähdyimme kuitenkin Pensacolan edustalla olevalla saarella ihailemassa näkymiä. Mutta hyvissä ajoin ehdimme jo New Orleansiin. Olin katsonut oppaista muutamankohtuuhintaisen hotellin, ja hetken etsittyämme löysimmekin Prytaniaan. Se on parin kilometrin päässä ranskalaisesta korttelista, ja raitiovaunureitin varrella. Heti oikomaan jalkoja! Päätimmekin kävellä keskustaan ja tulla sitten raitiovaunulla takaisin. Mississippi piti nähdä ja siipirataslaiva, ja ottaa tuntuma hauskannäköiseen kaupunkiin. Syötäväksi tietenkin gumboa ja jambalayaa, ensimmäinen sakeaatulisesti maustettua merenelävä-makkara-riisi -keittoa, toinen myöskin tulista risottoa. Ja illalla MUSIC! Ensimmäinen kapakka "Funky Pirate" tarjoili juurevaa bluesia & suomudan makuista G&T:tä, toiseen meidät veti jazzaileva kvartetti ja kolmannessa tulkitsi naislaulaja varsin hyvin Tina Turneria ja muuta rokahtavampaa. Väkeä oli liikkeellä paljon. Meistäkin ilta oli viileähkö ja vedimme farkkutakit päälle, mutta paikallisille tämä on talvi - korvalaput tai pipo, hanskat, kaulaliinat ja talvipalttoot päällä vetivät he.

Illalla yritimme löytää pari musiikkipaikkaa laitakaupungilta, mutta luin väärin rautiovaunukarttaa ennen lähtöä (enkä ottanut sitä mukaan...) ja harhailimme jalat "poikkinaisina" pitkät matkat. Kukahan julkkis oli kaupungissa? Syömään lähtiessämme nimittäin ohitse pyyhälsi poliisisaattueessa ensin kolme valkoista limusiinia ja sitten kolme mustaa. Limusiineja muutenkin näkyi joka paikassa. Löysimme suositun italialaisen ravintolan joka oli juuri uusinut listansa, ja jonotimme puolisen tuntia pöytää. Mutta oli ruokakin sitten hyvää! Minulla kanapastaa ja Kaidella Calzone-pizza, todella maukkaita molemmat annokset.

Seuraava sivu

Etusivu>Matkailu>Matkakertomuksia