Olimme lähdössä mieheni Akin kanssa Karibian aurinkoon, kun päätimme aloittaa lomamme viikkoa aikaisemmin.
Halusimme nähdä ja kokea Karibian letkeän elämänrytmin vastakohdan, New Yorkin sammumattoman sykkeen!
Heitimme aurinkorasvojen ja sandaalien sekaan muutaman villapuseron ja hyvät kävelykengät ja hyppäsimme koneeseen, suuntana JFK:n lentokenttä, New York.

Viisi päivää on armottoman lyhyt aika tutustua kaupunkiin, jossa voit käydä aamukahvilla Italiassa, lounaalla Chinatownissa, juoda iltapäivä teet Venäläisessä teehuoneessa ja päättää päivä illallisella Intiassa, joten kun suunnittelimme matkaa noin 22 miljoonan asukkaan kaupunkiin (mukaan lukien esikaupunkialueet), on aikaa ja rahaa säästävää tutustua tarjontaan etukäteen ja poimia ne mielenkiintoisimmat nähtävyydet, reitit ja retket.

Kirjastoista löytyi useita teoksia ja oppaita New Yorkista.
Internetin hyötykäyttäjinä olemme kuitenkin saaneet rahanarvoisia neuvoja ja vinkkejä muun muassa kohdemaan tai kaupungin omilta sivuilta suunnitellessamme aikaisempia matkoja.
Tieto on päivitettyä ja sieltä saa ajankohtaiset tapahtumakalenterit kohteesta. Tässäkin tapauksessa tutustuimme New Yorkin omille sivuille, jotka antoivat hyvän kokonaiskuvan tarjonnasta. Hakusanoilla löytää myös hyviä matkavinkkejä muilta matkustajilta, joita myös hyödynsimme.

Pitkä lento edessä tarjoaa viimeistään mahdollisuuden uppoutua turistioppaisiin, josta meidän raati valitsi suosikikseen Helsinki Median kaupunkikirjan, New York. Kaiken kattava opaskirja kävelykartoista, yksityiskohtaiseen paikkainformaatioon, jota on elävöittämässä 1200 värikuvaa.

Dollareita vaihdoimme, kun kurssit olivat suotuisimmillaan.
Tällä kertaa muistimme pyytää vain pieniä seteleitä, koska aikaisemmilla kerroilla törmäsimme useissa paikoissa samaan ongelmaan, jopa 50 dollarin seteli oli liian suuri, yrittäessämme maksaa ostoksiamme. Tässä kohtaa luottokortit pelastivat monet matkamuistot. Yleisimmät luottokortit, jotka käyvät lähes kaikkialla ovat American Express, MasterCard, Visa. Osasimme nyt varata dollarin seteleitäkin mukaan riittävästi tippejä varten.

Takana on 6600-kilometriä ja aikaeroa suomeen -7 tuntia, kun koneemme alkaa laskeutua JFK:n lentokentälle. Ne jotka kotoa lähtiessään nappasivat mukaansa loput omenat matkaevääksi, alkoivat syödä niitä tässä vaiheessa, sillä Amerikoihin ei saa tuoda muun muassa tuoreita hedelmiä.

Käveltyämme passintarkastusta kohden, vastaan tuli kenttähenkilökuntaa tyhjien pyörätuolijonojen kanssa, jotka hakivat koneesta iäkkäämmät matkustajat ja kuljettivat heidät passintarkastukseen. Tämä yllätti monet vanhemmat kanssamatkustajat, jotka eivät ole saaneet vastaavaa palvelua aikaisemmilla ulkomaan matkoillaan.

Matkaa varatessamme meitä jälleen varoitettiin mahdollisista pitkistä jonoista passintarkastuksessa, mutta kuten aikaisemmin matkustaessamme Yhdysvaltoihin, selvisimme siitä suhteellisen nopeasti.

Mahdollisuuksien maa avautui eteemme jo heti lentokentällä, kun pohdimme eri vaihtoehtoja matkata 25km päässä sijaitsevaan hotelliimme, Manhattanille. Kuljetukset hotelleille järjestyvät busseilla, metroilla, sukkulabusseilla, taxeilla, limusiinilla ja listalta löytyi myös helikopterit! Taxilta vie n. tunnin päästä lentokentältä Manhattanille kun taas väsyneen matkustajan houkuttimeksi, helikopteri kiidättäisi asiakkaansa 10 minuutissa huikeiden maisemien yli, Manhattanin keskustan tuntumaan.
Valitsemme näistä vaihtoehdoista perinteisen keltaisen taksin ja hintaa matkalle tuli 45 dollaria + 4 dollaria tietulliin (yhteensä noin 38 euroa).

Istuimme nyt perinteisen keltaisen taksin takapenkillä, kuunnellen Intialaista kansanmusiikkia, New Yorkin pahimpaan ruuhka-aikaan. Juuri kun pilvenpiirtäjät alkoivat vilahdella kerrostalojen lomasta, sukelsimme tunneliin. Tullessamme tunnelista Manhattanin laidalle, todellisuus iskeytyi tajuntaan. Olimme todellakin täällä, pilvenpiirtäjien juurella. Lasitornit, joiden välissä kulkevat pikkukadut elivät ikuisessa varjossa. Saavuimme tunnin taksimatkan jälkeen hotellillemme Hotel Presidenttiin, 234w 48 th Streetille, joka sijaitsee kävelymatkan päässä Broadwaylta.

New York on muutakin kuin pelkkä Manhattan. Siihen mihin loppumaton ihmisvirta ja pilvenpiirtäjät loppuvat, alkaa normaalisykkeellä elävä esikaupunkialue, monine museoineen ja nähtävyyksineen, mutta me emme ehtisi valitettavasti kuin raapaisemaan New Yorkin pintaa, joten listaltamme löytyi perinteiset “must” -nähtävyydet, Vapaudenpatsas, Empire State Building, Pier 17, American Museum of Natural History, Times Square, Harlem, Soho, Little Italy, China Town ja lisäksi loputon lista monia, monia muita kiinnostavia kohteita. Päätimme aloittaa listan alusta ja siirtyä kohteesta toiseen mahdollisimman paljon jalkaisin ja busseilla, nähdäksemme sen, mitä metrolla menettäisimme. Onneksi olimme varustautuneet hyvillä jalkineilla, nimittäin käveltävää riittäisi.

Kello oli 18.30, kun saavuimme hotellille, joten nähtävyydet oli jätettävä huomiselle. Ilta oli kuitenkin vielä nuori ja New York alkoi vasta heräillä. Lähdimme kävelemään hotellimme ovelta kohti valomerta.

Saavuimme Broadwaylle, joka pysäytti ensikertalaiset ihmettelemään uskomatonta valoshow’ta! Liikkeiden sisääntuloaukot kilpailivat lavasteillaan ja valoillaan. Olimme kuin keskellä suurta näytelmää. Nämä olivat niitä nurkkia, joita näemme jatkuvasti elokuvissa ja sarjoissa. Tuttuja paikkoja, mutta kuitenkin, olimme täysin eksyksissä.

Joka puolella näkyi kamerat kaulassa kulkevia turisteja, joiden niskat olivat koetuksella, nostaessaan katseensa pilvenpiirtäjien huipuille. Turisteja varoitettiin olemasta turistin näköisiä, mutta tässä kohtaa se tuntui mahdottomalta. Hämmästelevien turistien turvana oli kuitenkin kymmeniä jalkapoliiseja ja poliisiautoja, joten saimme keskittyä ihmettelemiseen. Kadut ovat täynnä liikkeitä, jotka myyvät Halpaa elektroniikkaa, matkamuistoja ja kaikkea madollista -I Love NY tavaraa. Jätimme kuitenkin tämän ensimmäisen kierroksen väliin ja päätimme ostaa matkamuistot vasta loman loppupuolella, kun olisimme nähneet muutakin kuin nämä turisteja varten pystytetyt kojut ja kaupat.

Käännyimme Broadwaylta sivukadulle ja kävimme syömässä Irlantilaisessa ruokapaikassa. Ruoka oli hyvää ja palvelu erinomaista. Hyvänä esimerkkinä palvelusta oli se, kun mieheni tilasi pihvin mediumina ja ravintolan vuoropäällikkö tuli ystävällisesti kysymään, voisiko mieheni halkaista pihvin, jotta hän voisi tarkistaa pihvin oikean kypsyyden. Alku- ja pääruuat juomineen, maksoivat 50 dollaria (38 euroa) + tipit, joka on noin 15-20 % laskun loppusummasta.

Matkustaminen ja aikaero kuljettivat askeleet kohti hotellia ja päätimme luovuttaa suosiolla. Hotellimme sijaitsi yhden Manhattanin paloasemien vieressä, joten yön tunnit menivät sireenien ulvontaa kuunnellessa. Aamun valjetessa, menimme aamiaiselle kulman takana olevaan kahvilaan, josta sai perinteiset puurot ja munakkaat, sekä tyypillisen amerikkalaisen aamiaisen pannukakkuineen ja hilloineen. Aamiainen, joka sisälsi kahvit, munakkaat, paahtoleivät ja mehun, maksoi 28 dollaria (21 euroa) kahdelta tippeineen.

Sade yllätti meidät ja saneli säännöt päivän ohjelman suhteen.

Menimme turistien infokeskukseen Broodwaylle, jossa kerroimme mitä kaikkea haluaisimme nähdä. Ostimme kahden päivän lipun, joka sisälsi muun muassa vapauden patsaan ja Empire State Buildingin sisäänpääsyn, liput sightseen busseihin, kolmelle eri reitille, jotka kattaisivat reitit eteläkärjestä, Uptownille Harlemiin, ja kaiken siltä väliltä. Kahden päivän lippu maksoi 73 dollaria (56 euroa) hengeltä. Tälle välille mahtui kaikki se, mitä olimme suunnitelleet näkevämme.

Hyppäsimme bussiin, joka tekisi reitin Uptownille. Pysäkkejä löytyy pitkin reitinvartta ja ne on hyvin merkitty. Lippuja busseihin myydään myös kaduilta ja Infokeskuksesta saamassamme kartassa, on merkitty lipunmyyntipysäkit erikseen.
Sightseeing bussimme lähti kiemurtelemaan New Yorkin katuja kohti Central Parkkia, jonka läheisyydessä sijaitsee Museum of Natural History, joka olisi ensimmäinen pysähdyspaikkamme.

Matkaoppaamme näytti koko rahan edestä nähtävyyksiä, kertoi rakennusten historiasta ja merkittävistä paikoista. Saimme myös erittäin hyviä vinkkejä, ohjeita ja varoituksia, mistä, ja mitä ei kannata ostaa. Esimerkkinä hän kertoi, että halpaa elektroniikkaa myyvät pikkuliikkeet (joita muun muassa Broadway oli pullollaan), myyvät mielellään tuotteitaan halvalla, koska he tietävät, että jos ne eivät toimi omassa maassa, me emme välttämättä tule palauttamaan niitä takuu-ajassa.

Joku matkustajista kysyi oppaalta, kuolisivatko he, jos he uskaltautuisivat metroon. Opas pahoitteli ja ihmetteli sitä, mistä tämä New Yorkin maine oli lähtöisin. Hän vakuutti, että metrolla matkustaminen on turvallista ja hyvänä esimerkkinä kertoi, että jopa kuuluisuudet, jotka haluavat päästä kaupungin toiselle laidalle mahdollisimman nopeasti, hyppäävät metroon. Manhattanin ruuhkaiset kadut eivät anna armoa limusiinilla matkustaville kiireisille kuuluisuuksillekaan. Turvallisin paikka kuitenkin metrossa on kuljettajan vaunussa, tai keskivaunussa. Tämän vinkin antoi 40 vuotta New Yorkissa ammatikseen ajanut mies. Jos haluaa hetken maistaa luksusta ja piiloutua tummennettujen lasien taakse tarkkailemaan Manhattanin katuja, kannattaa vuokrata limusiini. Tämä kyyti ei ole montaakaan dollaria kalliimpi, kuin kaupungin taksit, se selvisi hotellista saatavasta kuponkivihkoista. Esimerkkinä, limusiini JFK:n lentokentältä, Manhattanin keskustaan maksaa 50 dollaria (38 euroa) + tietullit ja tipit. Viikoittain ilmestyvässä City Cuidesta löytyy lisäksi alennuskuponkeja limusiini vuokraamoihin.

Hyvän neuvon opas antoi mm. ruokaravintoloita valitessa. Jos haluat kiinalaista, mene China Towniin, jos italialaista, mene Little Italyyn ja jos perinteistä Amerikkalaista Soul Foodia, mene Harlemiin.

Museo aukaisi ovensa kello 10.00 ja olimme ovien takana puolta tuntia aikaisemmin. Menimme tien toiselle puolelle ja päätimme tehdä aamulenkin New Yorkin keskuspuistossa muiden lenkkeilijöiden seurassa. Puiston reunoilla kohoavissa arkkitehtuurisesti kauniissa rakennuksissa on kalliita asuntoja, joista opas kertoi yhdenkin talon sisältävän 30 asuntoa, joissa jokaisessa on vähintäänkin 20 huonetta! Puistossa näkyi muutamia koiranulkoiluttajia, jotka oli palkattu vain ja ainoastaan huolehtimaan mm. näiden puiston reunoilla asuvien varakkaiden amerikkalaisperheiden koirista.

Central Park ei ollut kauneimmillaan puiden ollessa vielä lehdettöminä, mutta nähtävää riitti silmänkantamattomiin.
Harmaaseen puistoon toi väriä taiteilijoiden porttinäyttely, josta kirjoitettiin myös Suomen iltapäivälehdissä. Portteja oli 7500 kappaletta! Jokainen portti oli saman kokoinen ja näköinen. Kahden metallitolpan väliin oli ripustettu kirkkaan oransinen kangas. Kuljimme näiden liehuvien kankaiden alta, miettien samalla tämän taideteoksen tarkoitusta.

Tihkusade kasteli meidät ja kiiruhdimme museoon, jossa muutaman tunnin kierros saisi samalla kuivatta vaatteemme.
Museo täyttyi koululaisista ja turisteista. Jonotimme puolisen tuntia lipunmyyntiin ja ostimme peruspaketin, joka maksoi kahdelta 26 dollaria (20 euroa). Upea näyttely dinosauruksista, jalokivistä, merenelävistä, villieläimistä ja mahdollisuus nähdä muun muassa sinivalas luonnollisessa koossa.

Kun astuimme museosta ulos, vastassa oli kunnon lumimyräkkä.
Hyppäsimme bussiimme, jossa oli tilaa vain näköalapaikoilla, bussin katolla. Heitimme sadeviitat niskaamme ja menimme Suomalaisella sisulla loppureitin viitat hulmuten Harlemin kautta hotellillemme. Kun astuimme alas bussin katolta, yksi matkustajista totesi, “he ovat vielä elossa”! Elossa olimme, mutta tästä kokemuksesta sain muistoksi kunnon nuhan.
Myräkkä yltyi myrskyksi ja kadut tyhjenivät. Puita kaatui autojen päälle ja kolarit työllistivät poliisit ja palokunnan. Sulkeuduimme hotellihuoneeseemme ja seurasimme myrskyn tuhoja turvallisesti televisioruudusta.

Myrskyisän yön jälkeen, tuuli jatkui kovana, mutta lumisade oli hellittänyt. Tänään oli vuorossa Downtown. Siellä odottaisi suurin osa kaikesta mitä olimme listanneet näkevämme. World Trade Centerin alue, Vapauden patsas, Wall Street, Pier 17, Brooklynin silta, China Town, Little Italy ja paljon kaikkea muuta.

Hop On, Hop Of -bussilipuilla voit hypätä sightseeing busseihin ja busseista pois, mistä tahansa reitin varrella merkityiltä pysäkeiltä.

Muita lippuvaihtoehtoja löytyi muun muassa The New York Pass, jota saa 1-3 tai 7 päiväksi. Mukaan tulee 125-sivuinen opaskirja ja alennuskuponkeja. Aikuisten yhden päivän lippu maksoi 49 dollaria (38 euroa) ja viikon lippu maksoi 135 dollaria (104 euroa). Lisäksi löytyi CityPass, joka sisälsi kuusi suosittua kohdetta, joista neljä oli museoita. Hintaa lipulla oli 48 dollaria (37 euroa).

Hyppäsimme reittibussiimme ja laitoimme jälleen niskamme koetukselle, oppaan osoittaessa nähtävyyksiä yksi toisensa jälkeen. Flatiron Buildingin ohitse ja muutaman mutkan kautta olimme Sohossa, josta ajelimme Chinatownin ja Little Italyn kautta Battery Parkille, jossa oli pysähdyspaikkamme.

Lähdimme kulkemaan puiston läpi ja odotimme, koska eteemme avautuisi näkymä seitsemän sakaran kruunua kantavasta rouvasta. Sakarat, jotka edustava seitsemää valtamerta ja mannerta. Muutama askel kohti rantaa ja siellä se näkyi edessämme, Lady Liberty!

Turvatarkastuksen jälkeen, pääsimme lautalle, joka kuljettaisi meidät patsaalle. Raaka ilma tunkeutui luihin ja ytimiin, mutta Auringossa kiiltävät Manhattanin pilvenpiirtäjät, saivat jokaisen kameran kantajan kapuamaan sisätiloista lautan kannelle ja nappaamaan oman postikortti kuvansa. Kun pilvenpiirtäjät jäivät yhä kauemmaksi, kohosi Vapaudenpatsas sitä uljaampana meitä vastaan.

Saavuimme saarelle ja kävelimme silmät lukittuneena patsasta kohden. Sisääntulon tykönä lipuntarkastaja käännytti meidät takaisin. Lippumme ei kelpaisi ilman Free Time passia, jonka saisi maksutta saaren alkupäässä olevasta pisteestä. Haimme liput ja teimme uuden yrityksen. Pääsimme läpi jonon hännille, jossa jonotimme jälleen turvatarkastukseen.

Olimme nyt patsaan jalustassa, tutustumaan patsaan historiaan, sen rakennusvaiheisiin ja muun muassa satoihin pienoismalleihin ja postikortteihin, joita tästä patsaasta on vuosien varrella tehty. Hissityttö huuteli halukkaita kyytiin ja pettymys oli ilmeinen meille ja monille muille kanssa matkustajille, kun meille ilmoitettiin, että emme pääsisi patsaan huipulle. Pääsisimme vain patsaan helmoihin asti. Aki kysyi asiasta ja syynä oli syyskuun 11. päivän tapahtumat edelleen. Valitettavaa, mutta ymmärrettävää. Kiersimme patsasta sen jalkojen juuressa, perspektiivistä, joka sai patsaan näyttämään entistä jylhemmältä.

Aika ei ollut armollinen meille. Hyppäsimme takaisin lautalle ja rantauduimme jälleen Downtownille. Bussimme oli sopivasti pysäkillä ja matkasimme sen kyydissä South Street Seaportille, jossa on kuuluisa Pier 17. Se antoi enemmän kuin osasimme odottaa. Uljaan upeita purjeveneitä, haastamassa Manhattanin pilvenpiirtäjät. Rinta rinnan näky oli kuvaamisen arvoinen.
Satamassa oli myös yhtä suurta ostoskeskusta, jossa olisi ollut ostettavaa matkalaukullisen verran. Ulkoterassilta avautui ykkösluokan paikat ihailla Brooklynin siltaa.

New York on paikka, jossa ei nälän yllättäessä kannata rynnätä lähimpään hampurilaisravintolaan. Paikka on täynnä upeita ruokaravintoloita ja tarjonnan monipuolisuus takaa, että jokainen löytää omansa. Löysimme Brasilialaisen ravintolan, joka oli hotelliamme vastapäätä. Täällä Aki söi yhden elämänsä parhaimmista pihveistä ja itse sain todella herkullisen kana-annoksen. Ruuat, ruokajuomat ja brasilialaiset alkudrinkit maksoivat noin 90 dollaria (69 euroa) tippeineen.

Uuden lain mukaan jokaisen ravintolan ikkunassa tai ulkopuolella, pitää olla hinnat näkyvissä. Jos niitä ei ole, paikka kannattaa kiertää kaukaa. Moni tietämätön turisti on joutunut maksamaan kahviloissa, huikeita summia kahvikupista ja pullanpalasta, kun tarjoilija on tuonut loppulaskun.

Times Squarella sijaitseva lelukauppa, Toys, teki Akin 9-vuotiaan tyttären, Heidin ja sukulaislasten Emilian, Amandan ja Aten lahjanostot helpoiksi. Lelukauppa oli useassa kerroksessa ja sen sisään oli rakennettu lasten maailmanpyörä, joka kattoi kaksi kerrosta. Tämä lasten paratiisi, sai aikuisetkin leikkimielisiksi ja perheet viihtymään kaupassa tunteja.

West 34th Streetillä sijaitsessa urheilukauppa Champsillä, oli alennusmyynnit, josta löysimme Akille Adidaksen shortsit 25 dollarilla (19 euroa) ja itselleni löysin Niken takin 40 dollarilla (31 euroa).

Matkalla hotellille, nappasin vielä matkanvarrella olevasta pienestä alkoholiliikkeestä ehkä huvittavimman tuliaisen itselleni, pullon Elvis punaviiniä.

Aurinko alkoi laskea ja kaupungin mainosvalot loistaa kirkkaammin. Illan pimetessä yksi kuuluisimmista nähtävyyksistä, Fifth Avenuella sijaitseva, Empire State Building alkoi täyttyä. Kun tämä yksi New Yorkin suosituimmista nähtävyyksistä sai mastonsa, 10.11.1930, tuli siitä sen ajan maailman korkein rakennus. Turvatarkastusten jälkeen pääsimme hissiin, jossa vauhdin kiihtyessä kerrosnumerot eivät pysyneet mukana, vaan hyppäsivät kymmenen numeroa kerrallaan ylöspäin, sen selittäköön se, että hissit kulkevat 427 metriä minuutissa!
Romantiikan janoiset ja valomerta ihailemaan tulleet pariskunnat täyttivät Empire State Buildingin näköalatasanteen. Vaikka luulimme nähneemme loisteputkia ja vilkkuvia valoja tarpeeksemme Broadwayllä, veti nämä näköalat Suomalaispariskunnan hetkeksi sanattomaksi. Värikkäitä mainosvaloja silmänkantamattomiin. Tämä kaupunki ei katuvaloja tarvitse!

Seuraava päivä meni kauppoja kierrellessä. Macyn tavaratalon puiset liukuportaat kuljettivat meitä kerros toisensa jälkeen ylöspäin. Opas kertoi tavaratalon olevan suurin maailmassa. Emme hetkeäkään epäilleet sitä seikkaillessamme sen kerroksia eteenpäin. Ensimmäiset kuusi kerrosta oli naisten vaatteita, joka sai Akin hengittämään entistä raskaammin. Vinkki: Varatkaa naiset luottokorttinne mukaan ja päivä tähän seikkailuun, älkääkä ottako miestänne mukaan Macyn tavarataloon!

Pyörähdimme myös Virgin Megastoressa, Broodwayllä, jossa uusimpien CD:en hinta oli 18 dollarin (14 euroa) luokkaa.
Tuhansia CD:tä myytiin myös 2 kappaletta/15 dollaria, eli 11 euroa. Ensimmäisenä päivänä kauppoja kierrellessä, turistikrääsä lähinnä huvitti mahdottomuudellaan ja nyt neljättä päivää niitä katsellessa, I love NY-paidat tuntuivat olevan se, mitä ilman ei voisi kaupungista lähteä. Tyydyin kuitenkin Elvis punaviiniini.

Kun New Yorkin matka läheni loppuaan, totesimme olevamme loman tarpeessa. Olimme haravoineet New Yorkin katuja kymmeniä kilometrejä, ahmineet nähtävyyksiä ja tehneet viidessä päivässä sen, mihin moni varaisi tuplasti enemmän aikaa. Liian paljon jäi näkemättä ja New York muuttuu alituisesti. Täällä on kaikkea, kaikille. Nämä ovat muun muassa asioita, jotka saavat monet palaamaan tänne yhä uudestaan. New York on jotain, mitä ei pysty tuhannella sanalla, eikä muutamalla kuvalla selittämään, se on jotain, mikä on nähtävä ja koettava itse.

Teksti ja kuvat: Heidi ja Aki

NEW YORK -AIHEISIA LINKKEJÄ:

OFFICIAL NEW YORK CITY SITE
http://www.nyc.gov/
STATUE OF LIBERTY
http://www.statueofliberty.org/

Etusivu>Matkailu>Matkakertomuksia