Etusivu>Lemmikit>Koirat>Koirarodut

Ajavat ja jäljestävät koirat

Metsästys ajavien koirien kanssa on maassamme vanhimpia metsästysmuotoja. Ajavien koirien syntyhistoria ulottuu aikaan, jolloin piilukkokivääri tuli yleiseen käyttöön metsästysaseena. Sitä ennen riistanpyynti oli yksinomaan ansapyyntiä. Kiväärin mullistettua koko metsästyksen tulivat tarpeellisiksi koirat, jotka hajuaistinsa avulla ja kuuluvasti haukkuen ajoivat pakenevan riistan pyssynkantaman päähän odottavasta metsästäjästä.

Germaanien 400 - 800 -luvuilta olevissa lakiteksteissä on mainintoja erityyppisistä vainunsa avulla jäljestävistä koirista, joista käytetään nimitystä laitihunt (hihnassa pidettävä koira). Näitä koiria kuljetettiin pitkässä taluttimessa, kun ne jäljestivät riistaa. Niitä ei päästetty vapaaksi, vaan varsinaiseen metsästykseen käytettiin haukkuen ajavia koiria. 

RHODESIANKOIRA

Luonteeltaan rhodesiankoira on erittäin aktiivinen ja älykäs rotu. Ne ovat rohkeita, mutta eivät kuitenkaan hullunrohkeita. Isäntäväelleen rhodesiankoira on uskollinen ja toimiva ystävä, mutta vieraille se on usein pidättyväinen olematta kuitenkaan aggressiivinen tai arka. Rhodesiankoira pitää kouluttaa ja sosialistaa, jotta pentu kehittyisi tasapainoiseksi aikuiseksi koiraksi. Ne vaativat paljon liikuntaa ja virikkeitä.

Aikuinen rhodesiankoira on hyvin itsenäinen, mukavuudenhaluinen ja sopeutuvainen isäntänsä päivärytmiin. Ne ovat usein myös huumorintajuisia, ja samalla hyvin päättäväisiä. Niille on annettava syy totella, koska ne eivät suinkaan ole sokeita käskyjen toteuttajia. Motivointi on siis tärkeää niiden koulutuksessa. 

Rhodesiankoira on melko hiljainen ja soveltuu siltä osin hyvin niin kerros- kuin omakotitaloon, mutta kerrostalo ei ole suotava asuinpaikka niille. 

Vartiointivietti niillä on yksilöllistä, mutta ne eivät turhista ilmoittele vaan haukahtavat kun jotakin ilmoittamisen arvoista on tekeillä. Rhodesiankoira on kärsivällinen ja hellä, ja tulee näin ollen hyvin toimeen lasten kanssa.

Etusivu>Lemmikit>Koirat>Koirarodut