Vauvalla on into kehittyä

Vauvan ensikuukausien välitön tarpeiden tyydytys johtaa kykyyn odottaa

Vauva on aluksi täysin riippuvainen hoitajastaan, joka tyydyttää hänen fyysiset tarpeensa. Vauva kokee eloonjäämisen uhkaa, jos hänen tarpeitaan esimerkiksi nälkäänsä, ei tyydytetä. Puolen vuoden ikään asti vauvalle on tärkeintä, että hänen hyvästä olostaan huolehditaan mahdollisimman hyvin. Hyvä olo ei tule pelkästään imettämisestä, sanoo äitiys- ja lastenneuvolapsykologi Katja Rantala. Hän arvosteleekin imetysohjeita, jotka ohjaavat äitejä sitkeästi vain imettämään imetysvaikeuksista huolimatta. Tärkeintä hänen mielestään on, että lapsi saa tarpeensa tyydytettyä vaikkapa tuttipullosta. Tämä luo vauvalle turvallisuuden tunteen, jota vauva tarvitsee kehittyäkseen elämään luottavaiseksi.

Äidin ja vauvan symbioosista erillisyyteen - yksilön kasvuun

Elämänsä alussa vauva ja äiti elävät ikäänkuin symbioosissa. Äiti tyydyttää vauvan tarpeet välittömästi ja vauva kokee olevansa yhtä äitinsä kanssa. Tällaisessa suhteessa vauva oppii, että elämä on turvallista. Kun vauva on oppinut luottamaan elämäänsä, hän alkaa kyetä myös odottamaan tarpeidensa tyydyttämistä. Pienet viivytykset eivät horjuta hänen uskoaan siihen, että tarpeet kyllä tyydytetään. Hänen kokemuksensa ja mielikuvansa muistuttavat häntä siitä, että asiat kyllä järjestyvät pettymyksistä huolimatta. Äiti ja vauva alkavat eriytyä ja vauvan yksilöllisyys kasvaa.

Eläytyvästä hoidosta tulkitsevaan hoitoon

Vauvan ja äidin symbioosi perustuu hoivaan, jossa äiti eläytyy vauvan tarpeisiin. Vauva ei pysty erottamaan, että nälkä on hänessä itsessään ja tyydytys tulee muualta. Noin puolen vuoden iässä vauva havaitsee olevansa erillinen olento ja vauva syntyy psyykkisesti omaksi itsekseen. Tässä vaiheessa vanhempien olisi vähitellen siirryttävä tulkitsemaan vauvan tarpeita ja pieni viivyttely tarpeiden tyydyttämisessä ei vauvaa haittaa. Hän on oppinut sietämään nälkää ja ikävystymistä, kun hänen tarpeensa pienen ajan sisällä tyydytetään ja vauva näkee, että hän pystyy vaikuttamaan omiin olosuhteisiinsa.

Vauvaa voi itkeä monista eri syistä. Yleensä äidit oppivat tuntemaan vauvansa ja tunnistamaan itkujen merkityksen. Itku ei aina suinkaan tarkoita sitä, että vauva tarvitsee ruokaa. Oikea itkun tulkinta ja itkuun vastaaminen auttaa lasta kehittymään. Vauva oppii tavan tyydyttää tarpeitaan. Jos vauvan itkuun vastataan ruuan antamisella, hän helposti voi myöhemminkin tyydyttää pahanolontunteensa syömällä.

Vauvalla on luonnollinen tarve kehittyä

Vauvan maailma laajenee, kun hän alkaa kontata ja tutkia ympäristöään. Vauva on todellinen tutkimusmatkailija. Tutkimusmatkailuun liittyy ristiriitaisia tunteita. Vauva on utelias mutta uusi outo maailma voi myös pelottaa, jolloin hän palaa äidin ja isän turvalliseen huomaan. Lapselle on tärkeää, että hän saa itse säädellä omaa tutkimisintoaan ja etäisyyttään äidistä ja isästä. Erillisyyden kehittymistä tukee myös se, että vauva saa seurata äidin ja isän puuhastelua vaikkapa lattialta. Erilaiset piilosilla leikit auttavat lasta oivaltamaan, että "hävinnyt" äiti tai isä ei olekaan kokonaan hävinnyt vaan palaa hetken kuluttua. Tämän kehitysvaiheen apuvälineinä toimivat myös tutut hajut, rievut ja nallet. Ne tuovat turvaa lapsen elämään.

Riittävän hyvät vanhemmat

Lapsi tarvitsee vanhemmat, jotka tukevat hänen luonnollista kehitystään. Vanhemmat antavat tilaa lapsen erillisyyden kehittymiselle, kokeiluille ja turvallisuuden tunteelle. Pienet pettymykset lapsen ikävaiheen mukaisesti auttaa myös lapsen selviytymiskyvyn kehittymistä. Lapsen kehitysvaiheisiin kuuluu vierastaminen noin 6-8 kuukauden ikäisenä, jolloin vauvalle on tärkeää saada tutustua hänelle outoihin ihmisiin etäältä ja hänen tarpeelliseksi katsomansa ajan. Lapsella saattaa olla myös univaikeuksia, koska hän pelkää joutuvansa eroon vanhemmistaan. Vanhempien tehtävä on auttaa vauvaa pelkojen yli. Vauva voi olla myös ohimenevästi avuton ja taantua yleensä noin 8-15 kuukauden ikäisenä. Tämä vaihe vaatii vanhemmilta kärsivällisyyttä olla lapsen käytettävissä.

Väsymys ja pahan tuulen puuskat ovat inhimillisiä. Vanhempien välille voi syntyä kinaa, kun arjen monista velvotteista täytyy suoriutua ja tämän lisäksi vauvakin voi valvottaa vanhempansa uuvuksiin. Ristiriidat ja pahan tuulen puuskat eivät vauvaa vaurioita, kun omaa pahaa oloa ei pureta vauvaan. Vauvalle on tärkeää saada vanhemmiltaan viesti, että hän on hyvä ja hänestä nautitaan. Tämän mielikuvan turvin lapsi elää yli pettymysten. Jos äiti on masentunut, hän tarvitsee tukea ja apua. Pienet pettymykset kasvattavat vauvaa, mutta liian suuret pettymykset nujertavat.

Lähteenä artikkeli: Vauvasta murkkuun. Kodin Kuvalehti 1/-91, Toim. Helena Hietaniemi/Arto Vuohelainen. Asiantuntijana äitiys- ja lastenneuvolapsykologi Katja Rantala.
Teksti: KM, SHO Sirkka-Liisa Furu -99.