Etusivu>Lastenhuone>Odotus, synnytys>Synnytys>Lukijoiden synnytyskertomuksia

 
Minsku ja vaavi

RV 39+6.

Maanantain vastaisena yönä 3.7. heräsin oudon märkään tunteeseen. Kello oli 1.30. Käväisin veskissä ja menin uudelleen nukkumaan. Sama juttu taas, housut kastuivat. Ahaa,lapsivettä lirisee. Siirryin sohvalle pötköttelemään ja laitoin pyyhkeen jalkojen väliin. Välillä kävin veskissä ja sain jopa torkuttua jonkin aikaa. Suppareita ei ollut, eikä varsinaista tulvaa tullut. Välillä oli pitkään, ettei vettä lirissyt ollenkaan. Aamulla mieheni heräsi ja ihmetteli, että miksi oot nukkunu sohvalla. Kerroin, että tänään meille syntyy pikkuinen tyttö. Keiteltiin kahvit ja ihmeteltiin. Vielä puolenpäivän aikaankaan ei supistellut. Mentiin pihalle puuhailemaan kun oli niin kaunis ilma. Mietin, että syödään ja mennään sitten sairaalaan näytille. Mieheni rupesi grillailemaan ja minulla tuntui muutama kivuton suppari.

Klo 15.30 lähdettiin kohti sairaalaa ajelemaan. Automatkalla tuli kolme hiukan voimakkaampaa supparia. Sairaalassa oltiin klo 16.00. Minut vietiin käyrille. Kätilö kysyi onko suppareita, sanoin että ei kivuliaita. Siinä piuhoissa maatessa alkoi supparit tulla kuuden minuutin välein ja todella kipeinä. Kätilö palasi takaisin toisesta huoneesta ja katseli käyrää. Vauvan sydänäänet putosivat aina supparin aikana. Minulla oli jo tosi tuskainen olo. Supparit tiivistyivät ja kipeytyivät koko ajan. 16.35 olin 4 senttiä auki ja synnytys hyvässä käynnissä. Kätilö sanoi, että nyt mennään reippaasti synnytyssaliin. Halusin kävellä vaikka paarejakin tarjottiin. Miehelle sanoin ohi menessäni, että käy soittaa mummolle ja käy kahvilla, ei kiirettä. Siinä vaiheessa kätilö kysäisi, että kauanko meni edellisessä synnytyksessä aikaa. Kerroin, että tunti ja kolkytviis minuuttia. Miehelleni kätilö sanoi, että käy sitten nopeasti. Salissa oltiin 16.45 ja samantien katsottiin kohdunsuun tilanne.

Uskomatonta, kävelymatkan aikana olin auennut 3 senttiä lisää, eli nyt 7 senttiä. Kyyneleet valuivat silmistä, kun sattui niin kovasti. Lääkitystä pyysin. Epiduraalia ei keretä, mutta kohdunsuun puudutus ennätetään antaa. Samassa paikalle tuli lääkäri ja supparin välissä laittoi puudutuksen oikealle puolelle. Juma, että se sattui. Sitten suppari ja puudutus vasemmalle puolelle. Tässä vaiheessa rupesi jo ääni kovenee.AI AI AI AI... Puudutuksen jälkeen tuli suppari ja samantien rupesi ponnistuttamaan. Ponnistin varovasti. Vauva tuntui valuvan hienosti alaspäin ja seuraavalla supparilla ponnistin niin, että pää näkyi. Ja sitten seuraavalla mieletön tuska kun pää syntyi. Piti pidätellä ponnistusta, se oli kamalaa. Ja taas suppari ja koko vauva syntyi klo 17.15. Uskomatonta, että nyt se on ohi! Vauva oli mielettömän sininen ja mustatukkainen. Ja ei edes parkunut, pieni ökinä vain. Pisteet 9/9. Synnytys kesti tunti viisitoista minuuttia. Supparit oli tosi ärhäköitä heti alusta lähtien. Suurinpiirtein jokaisella supparilla aukesi sentti lisää. Montaa supparia ei koko aikana kerinnyt tulla, mutta kipua oli kovasti, koska ne suorastaan repivät kohdunsuuta auki. Seuraava painajainen alkoi, kun piti ommella pieni repeämä. Kätilö laittoi puudutusainetta, mutta neljästä tikistä kaksi tuli sellaiseen kohtaan jossa puudutusta ei ollut. Silloin tämä äiti karjui kovempaa kun synnytyksessä. Mieletöntä, että ompelukipua joutuu kärsimään vaikka on kaikenlaisia suihkutettaviakin puudutteita. Kai edes joku tehoaa? Mutta neljäs lapsemme, isoveljen ja kahden isosiskon pikkusisko painoi 3350 ja 49 senttiä. Ja valloitti kaikki hurmaavalla olemuksellaan!

Etusivu>Lastenhuone>Odotus, synnytys>Synnytys>Lukijoiden synnytyskertomuksia