Etusivu>Lastenhuone>Odotus, synnytys>Synnytys>Lukijoiden synnytyskertomuksia

 
Tyttöhän sieltä tuli!

Hellekesän uuvuttamana olin ollut jo pitkän aikaa kypsä synnyttämään. Sen verran rankkoja nuo viime kesän hikiset päivät viimeisillään raskaana olevalle olivat. Limatulppa oli irronnut pari viikoa aikaisemmin ja ennakoivia supistuksiakin oli jo jonkin aikaa ollut.

Eräänä heinäkuun yönä sitten vessassa käydessäni totesinkin että alapäästäni valui muutakin kuin virtsaa. Lapsivettähän se oli, sen tiesin aiemmista kokemuksistani olihan tämä jo kolmas raskauteni.Kello oli siinä kolmen tietämissä. Ajattelin että eihän tässä mikään kiire vielä ole kun ei supistuksiakaan vielä tuntunut. Lapsivettä tihkui kuitenkin enemmän ja enemmän ja kyllähän ne supistuksetkin sitten alkoivat. Kello oli 4.00 kun herätin mieheni ja aloin keräämään kamppeitani. Soitin äitini lapsenvahdiksi ja aloimme odottaa hänen tuloaan hätiin. Aika tuntui matelevan ja supistukset senkuin voimistuivat voimistumistaan. Olin istuttanut takapihallemme keltaisia ruusuja ja sinä aamuna nuput olivat sen verran raollaan että niistä saattoi nähdä että nistä olikin tulossa punaisia ruusuja! Tämä on varmasti enne, ajattelin. Kolmas lapsemme taitaa sittenkin olla tyttö.

Pääsimme lähtemään sairaalaan klo 5 jälkeen ja matkalla supistukset tulivat jo viiden minuutin välein ja yhä voimakkaampina. Kätilön tehtyä sisätutkimuksen hän totesi kohdunsuun olevan auki 5cm. Kello oli 6.00 kun siirryimme synnytyssaliin. Pyysin saada epiduraalia sillä supistukset olivat jo sietämättömiä ja niitä tuli minuutin välein. Kätilö totesi että ei tässä mitään epiduraalia ehditä antamaan ja minulta pääsi itku. Vaatimalla vaadin ja kait vähän kiroilinkin sen epiduraalin perään, silläkin uhalla ettei se ehtisi vaikuttamaan ennenkuin vauva syntyisi. Ilokaasusta ei tälläkään kertaa juuri mitään apua ollut,jotain vahvempaa oli saatava! Anestesialääkäri sitten tuli kuin tulikin paikalle ja epiduraali laitettiin n.kello 7.30. Voi mikä ihana autuus! Varmasti kirjottaisin kiitoskirjeen sille neropatille joka tämän helpotuksen oli kehitellyt!!

Kello 8 aikoihin tunsin voimakasta tarvetta ponnistaa ja pyysin kätilöä tekemään sisätutkimuksen ennen poistumistaan. Kohdunsuu oli auki 10cm joten ponnistuvaihe voisi alkaa. Kätilö meinasi hetkeksi poistua huoneesta kun tunsin vauvan olevan todella tuloillaan. Vauvan päälaki näkyi jo, joten eikun ponnistamaan. Se olikin helpommin sanottu kuin tehty. Epiduraalin takia ponnistuksista oli tehot ikäänkuin poissa ja tuntui etten saa mitään aikaiseksi. Tuntui tosi kipeältä kun vauvan pää venytti välilihaa mutta ei suostunut syntymään. Välilihaa ei tällä kertaa leikattu, koska se kuulemma paranee paremmin jos repeää luonnollisesti.

Puolen tunnin ponnistelujen jälkeen vauvamme vihdoin putkahti maailmaan. Tyttöhän se sieltä tuli! Voiko olla ihanampaa hetkeä kun saada oma suloinen vauva kaiken sen tuskan ja ponnistelujen jälkeen syliinsä!! Se tuntuu joka kerta yhtä mahtavalta. Varmasti vielä teen sen neljännen kerran!

Nimim.Onnellinen kahden tyttären ja yhden pojan äiti.