Etusivu>Lastenhuone>Odotus, synnytys>Synnytys>Lukijoiden synnytyskertomuksia

Jasperin syntymä

Launtaiaamuna 10.12.2005 heräilin aamulla yhdeksän aikaan ja tuntui siltä kuin menkat alkaisi. Pakotti hetken reisiä ja alamahaa, ihan kuin menkkojen aikaan. Raskausviikkoja tällöin 39+3. Minulla ei ollut ollenkaan supistellut koko odotuksen aikana ja heti tiesin, että jotain outoa tääs nyt on. No, lähdimme äitini, tulevan mummon, kanssa joulumyyjäisiin kiertelemään ja kattelemaan josko jotain kivaa vaikka leivonnaisia jouluksi löytyisi. Supistuksia tuli säännöllisesti noin puolen tunnin välein. Kipeitä ne ei ollu, mutta ihan selvästi supistuksia kuitenkin.

Kävimme vielä siinä kummitätäni luona kahvilla ja kolmen aikoihin menin kotiin. Neljästä lähtien rupesin kirjaamaan paperille supistuksien aikoja. Ne tulivat nyt 10-20 minuutin välein. Kylläpäs minua jännitti! Nytkö se sitten tulee?!! Olin koko ajan ajatellut että yli tässä mennään, koska minulla ei tosiaan ollenkaan ollut aiemmin supistellut. Seitsemän aikaan supistukset alko jo tuntumaan,
kävin siinä muutaman kerran suihkussakin, mutta ei siitä paljon apua ollut.

Puoli yhdeksän aikaan soitin synnärille josko pitäisi jo tulla, olihan
minulla supistellut jo useamman tunnin 5-15 minuutin välein. Kätilö sanoi, että voin olla kotona niin kauan kun vain jaksan, olinhan ensisynnyttäjä ja harvemmin ensisynnyttäjillä synnytys on niin nopea ettei sairaalaan kerkeis. No, mieheni sitte lähti pelaamaan vielä klo 21-23 jääkiekkoa. (Sitä ei voi jättää missään nimessä väliin!!) Pyysin kaverini meille seurakseni. Turvallisempi kuin joku on kaverina, supistukset olivat jo mielestäni melko napakoita. Mutta kyllä siinä vielä mentiin, lantiota keinutellen ja selkää hieroen.

Puoli 12 yöllä sitten olimme sairaalassa. Puin siinä sairaalavaatteet päälle ja jäimme odottelemaan kätilöä, joka tulikin sitten
vasta klo 01 tarkastamaan kohdunsuun tilanteen. Taisin siinä vielä tuumata, että toivottavasti ei tulla turhaan. No, olin jo 4,5 cm auki!! Hyvä! Ei tultu turhaan. Kätilötkin ihmetteli, että onpas jo paljon auki. Menin sitten suihkuun tunniksi. Mieheni rupesi sitten nukkumaan, ei tainnut paljon jännittää! Suihkusta tullessani noin klo 02 limatulppa irtosi. Kohdinsuun tilanne katsottiin taas, 5-6 cm auki. Minusta tuntui, että no nuinko hitaasti se nyt aukee. Jäin sitten pitkälleen sängylle ja pyysin josko saisin ottaa ilokaasua koska olo oli jo melko tukala. Sitä sitten reilun tunnin verran naukkailin ja melko humalassa jo olin! Kolmen aikaan katottiin taas, 6cm auki. eikö se jo aukee nopeemmin, tuskailin. Kätilö huomasi että olin jo tosi kipee ja tilattiin lääkäri laittamaan puudutusta. Minulle laitettiin siinä 03.30 intratekaalipuudutus, joka aukasikin paikat sitten suht nopeasti ja se vei kivut melkein kokonaan.

Varttia vailla viis olin 10 cm auki ja herättelin mieheni, että kohta se syntyy. 05.10 aloitin kunnon ponnistamisen ja siinä tovin äherrettyäni klo 05.35 syntyi meidän rakas poikamme. Painoa pienellä 3315g ja pituutta 50 cm. Pisteet 8/10/10. Elämäni paras hetki oli kuin sain poikani napanuoran katkaisun jälkeen rinnalleni !!

Mieheni kylvetti pojan ja siinä samalla kätilö ompeli minua. Episiotomia tehtiin, koska pojan sydänäänet heikkenivät hetkellisesti. Napanuora oli jäänyt olkapään kohdalle kuristuksiin, joka aiheutti sydänäänten laskun. Pari tuntia synnytyksestä meidät siirrettiin osastolle, jossa vietimme neljä vuorokautta vauvan hoitoa opetellen. Synnytys kokonaisuudessan oli minulle erittäin positiivinen kokemus ja kaikkien naisten kuuluisi saada kokea se!

Etusivu>Lastenhuone>Odotus, synnytys>Synnytys>Lukijoiden synnytyskertomuksia