Etusivu>Lastenhuone>Odotus, synnytys>Synnytys>Lukijoiden synnytyskertomuksia

 
Aatun tarina

Olimme mieheni kanssa yrittäneet lasta jo useamman vuoden, eikä pienokaista vain alkanut kuulua.Tammikuussa 02- varasin tutkimusajan terveyskeskus lääkäriltä joka antoi lähetteen tarkempiin tutkimuksiin. Meidät molemmat tutkittiin ja mieheni joutui antamaan myös "näytteen".Odottelimme kokeen tuloksia jännittyneinä. Menin kuulemaan tuomiomme muutaman viikon kuluttua näytteen otosta. Sain järkytyksekseni kuulla että mieheni sperma oli
heikkolaatuista ja emme ilmeisesti pystyisi saamaan lasta luonnollisin
keinoin. Tuntui kuin olisin saanut iskun vasten kasvoja, olin järkyttynyt. Kyyneleet tunkivat väkisin silmiini ja halusin vain nopeasti pois. Mieheni kuultua järkyttävän uutisen, maailmamme oli romahtaa. Mietimme mielessämme tulevaa ja elämää ilman lapsia. Meni joitakin päiviä aikaa kun lääkärimme soitti ja kertoi seuraavan ajan mahdollista jatkoa ajatellen. Se käynti muutti elämämme täydellisesti. Meille sopivaa hoitokeinoa oli mietitty ja lääkäri ehdotti keinohedelmöitystä mieheni omalla spermalla. Se tuntui parhaalta ratkaisulta meidän kaikkien mielestä. Suunnitelmana oli, että
hoidot aloitettaisiin syyskuussa 02-.

Jotenkin tuntui että stressi laukesi kun saimme kuulla niin sanotun hoitojen alkamispäivämäärän. Ei enää jännittänyt ja osasimme kumpikin rentoutua. Matkustin maaliskuun lopulla vanhempieni luo lomalle rentoutumaan. Samoihin aikoihin siskollani oli laskettu aika ja hän synnytti esikoistyttärensä ja minun tulevan kummilapseni. Pääsin seuraamaan pienokaisen ensimmäisiä päiviä ihan vierestä ja äidilliset tunteeni heräsivät entisestään. Oloni oli loman loppuessa jotenkin kummallinen... Huonovointisuutta ja rintojen aristusta, vatsallaan en voinut nukkua ollenkaan. En osannut aavistaa mitään. Palasin kotiin ja töiden pariin. Kun kuukautisteni olisi pitänyt alkaa ja kumma juttu, niitä ei tullutkaan. Mietin kaksi kertaa menisinkö ostamaan raskaustestin, olinhan saanut pettyä jo kymmeniä kertoja. Menin kuitenkin ja parhaan ystäväni kanssa menimme käsikädessä katsomaan testin tulosta. Näin siinä kaksi punaista viivaa... eikös se tarkoita että..olen raskaana? Kyyneleet silmissä halasimme ystäväni kanssa ja olin haljeta onnesta. En uskaltanut sanoa miehelleni vielä mitään, vaan seuraavana päivänä ostin uuden testin. Näytin
tuloksen miehelleni ja se oli totta! Meille tulee vauva! Mieheni oli onnesta sekaisin. Siitä alkoi meidän onnellinen odotus.

Raskausaika meni hyvin, lukuunottamatta selkäkipujani joiden takia jouduin jäämään pois töistä jo pari kuukautta ennen laskettua aikaa. Torstaina 28.11.02, klo: 18 alkoivat ensimmäiset pienet supistukset. Mieheni oli iltavuorossa ja minulla pari hyvää ystävää kylässä. Soitin miehelleni ja kerroin kaiken olevan hyvin. Kuuntelin illan supistuksia,välillä kovia ja välillä mietoja. Mieheni palasi töistä yhdeltätoista. Yritin nukkua sohvalla ja välillä sängyllä, en vain
saanut hyvää asentoa missään. Kuuma suihku ja kävely tekivät hyvää. Seurasin supistusten väliä paperilla ja soitin perjantai aamuna klo:4.30 naistenklinikalle ja kerroin mikä tilanne oli. Sieltä käskettiin olla kotona niin kauan kuin suinkin pystyn. Sinnittelin kotona puoli kahdeksaan ja sanoin miehelleni että nyt tuntuu että pitää jo mennä. Lähdettiin ajamaan sairaalaan. Jouduin tarkkailuun ja sain vatsani ympärille anturit. Supistuksia tuli kuin sieniä sateella. Sitten tunsin allani jotain lämmintä... Se oli lapsivesi. Soitin kelloa ja hoitaja tuli tarkistamaan tilanteen. Kohdunsuuni oli auki jo 8cm. Suihkun kautta synnytys saliin. Sain epiduraalin klo:9.05 ja pieni poikamme näki päivänvalon klo:12.04. Sain poikani rinnalleni ja siinä se pieni ihmisen taimi katseli äitiään ihmeissään. Tunne oli sanoinkuvaamaton! Mieheni silmät olivat sumeat kyynelistä, hänestä oli tullut ylpeä isä! Vauva punnittiin ja pyyhittiin ja mitat pikkumiehellä olivat: 3740g 51cm ja pipo kokoa 33. Olimme saaneet taivaan isältä ikuisen lahjan. Tänään 8.6.04 pikkumieheni on puolitoista vuotias viikari ja hän toivoisi kovasti saavansa pikku-sisaruksia.

Etusivu>Lastenhuone>Odotus, synnytys>Synnytys>Lukijoiden synnytyskertomuksia