Etusivu>Lastenhuone>Odotus, synnytys>Synnytys>Lukijoiden synnytyskertomuksia

 
Kun pikkunyytti näki päivänvalon

11.8.2003...Olin raskausviikolla 40+4, koko yön oli mahaani nipistellyt samalla tavalla kuin joskus kuukautisten aikaan, olin kuitenkin saannut nukutuksi melko hyvin. Minulla oli varattuna neuvolaaika 11.30 ja sinne sitten lähdinkin, pyörällä... Olin siis pyöräillyt koko raskausajan,se oli mukavampi tapa liikkua kuin kävely ja kun
raskausaika oli sujunut muutenkin todella hyvin, eikä mahakaan ollut kovin iso,pyöräily oli minun liikuntamuotoni.

Neuvolassa mitattiin verenpaine joka oli 115/78,eli hyvä,hemoglobiini joka oli 132 eli todella hyvä.Sitten kuunneltiin vielä sydänäänet ja hyvältä kuulostivat...Tosin vauva oli laskeutunut jo niin alhaalle ettei sen päätä pystynyt enää tunnustelemaan.Painoarvioksi neuvolantäti teki 3300g...

Neuvolasta lähteissäni huomasin että verta oli tullut hieman alushousuihini. Kotoa soitinkin vielä neuvolaan ja neuvolantäti sanoi sen luultavasti olevan limatulpan loppu ja veikkasi minun synnyttävän 12 tunnin sisään...kello oli jotain 13.00

13.30 nauroin miehelleni,että neuvolatäti oli minun sanonut synnyttävän 12 tunnin sisällä, mutta ei se voi pitää paikkaansa, koska eihän minua edes kunnolla satu ja kaikki ovat sanoneet minulle että kyllä ne supistukset huomaa kun synnytys käynnistyy...

14.00 Mieheni oli lähdössä kaupungille kahville mutta empi vielä,minä kuitenkin kehoitin häntä lähtemään koska sisikoni oli tulossa kylään ja eihän minulla ollut mitään hätää.

14.30 Joimme siskoni kanssa kahvia ja huomasin että mahakipuni oli yltynyt ja kipuaallot tulivat n.3min.väleinEnään istuminen ei onnistunut,mutta muuten olo oli aika hyvä.Siskoni kehoitti minua kuitenkin soittamaan miehelleni ja lähtemään varmuuden vuoksi käymään sairaalassa,minä olin kuitenkin erimieltä koska ajattelin
että joutuisimme kuitenkin takaisin kotiin,koska kipu oli vielä niin pientä.

15.00 Mieheni tuli kotiin ja siskoni ja äitini "painostuksesta" lähdimme käymään sairaalassa...kun tulimme sairaalaan jätimme kassini kuitenkin autoon koska arvelin että kotiin tässä vielä joudutaan...

15.15 Tutkimushuoneessa mukavan tuntuinen kätilö kertoo minun olevan 6 cm auki.Olin aivan ihmeissäni,eihän minua edes satu kunnolla.Siitä huolimatta sairaalavaatteet päälle ja saliin....Siinä vielä soitin vanhemmilleni,että nyt se sitten on menoa..

16.30 Kipu on alkanut yltyä, keinuttelen itseäni keinutuolissa ja juttelen mieheni kanssa. Aina kipuaallon yllättäessä menen aivan kerälle,se auttaa, kipu on silti vielä sellaista, että sen kestää. Kätilö opettaa ilokaasun käytön mutta en halua ottaa sitä.

17.30 kipu on kova, pyydän epiduraalin,kätilö lähtee etsimään anestesia lääkäriä. Sitten puhkaistaan kalvot. ja pam, kipu on sanoinkuvaamattoman kova, itken miehelleni ja puristan kädestä..Anestesialääkäri saapuu 10 minuutin päästä,odotus
tuntui ainakin tunnilta....puudute saadaan laitettua ensimmäisellä yrityksellä,menee 2 kivuliasta supistusta ja sitten mikä autuus,kipu on poissa.

20.00 kätilö palaa tarkistamaan kohdunsuun tilanteen...täysin auki, nyt pitäisi alkaa ponnistamaan...Olen hieman hädissäni koska epiduraalin takia en tunne vieläkään supistuksia.Kätilö kehoittaa minua harjoittelemaan ponnistamista, käskee tunnustella
mahaa ja kun maha kovenee ponnistamaan vähän samalla tavalla kuin kakkaa pakertaisi... ÄÄh aika vaikeaa kun supistukset ei tunnu ja kun tunnustelen vain vatsaani aloitan ponnistamisen ain aliian myöhään...

20.15 Olen ponnistanut vartin,mitään ei ole kuitenkaan tapahtunut, minut päätetään laitta oksitooni tippaan että supistukset alkaisivat tuntua ja synnytys saataisiin viedyksi loppuun...

21.00 Tippa on täysillä ja supistukset todellakin tuntuvat,en vain osaa oikein ponnistaa, taidan ponnistaa väärillä lihaksilla.Supistukset ovat lakkaamattomia ja kipu on täysin kamala, kätilö ja mieheni kannustavat minua, ponnistan jalat kätilön lanteilla,mieheni antaa minulle vettä ja sitten taas ponnistan....Vielä yhden kerran
kerään kaikki voimani ja ponnistan varmaan 3min.putkeen ja sitten hiljaisuus ja parkaisu....Sinä olet syntynyt.. Saan sinut rinnalleni hetkeksi ja sitten sinut viedään pesulle ja punnitukseen...4055g,50cm ja pipo 33 kuuluu kätilön mittasi
sinusta,oma rakas tyttäremme...Painoarvio meni siis melkein kilon
pieleen...:)Pisteitä sait 9/9

Istukka syntyy 5 minuutin päästä ja sitten minua aletaan ommella episotomian lisäksi minulle tuli repeämä koska tulit ulos otsa tarjonnassa... Ompelu tuntuu kamalalta ja kestää niinpä turvaudun ensimmäistä kertaa ilokaasuun, sinä lepäät keinutuolissa isäsi sylissä,oma pieni ihmeemme.

Osastolle pääsemme vasta puoli 2 yöllä,uni ei tule silmään kun katselen vain sinua...kyllä maailma on ihmeellinen.

Synnytyksestä jäi positiiviset muistot, ainoastaan ompelu oli todella epämielyttävää ja hidasta... Mutta kyllä kaikki se oli vaivansa arvoista. Ellei enemmänkin.

-Hanna-

Etusivu>Lastenhuone>Odotus, synnytys>Synnytys>Lukijoiden synnytyskertomuksia