Kun sain tietää odottavani kaksosia, olin alusta asti varma, että molemmat ovat tyttöjä, vaikka sukulaiset povasivatkin kahta poikaa. Jotenkin sitten raskauden edetessä, rupesin jo itsekin uskomaan, että varmaan vauvoista toinen on sitten poika. Venla-nimi oli alusta asti selviö, mutta emme mieheni kanssa päässeet millään yksimielisyyteen, mikä tulisi sitten sille pojalle nimeksi.

Lapset syntyivätkin sitten hieman etuajassa ja kaksi tyttöähän sieltä tuli. Koska tyttösemme olivat keskosia, ajattelimme toiveikkaasti, että nimi voisi olla enne ja siksi Venla-nimi olisi varsin sopiva - olihan Männistön Venla Seitsemän veljeksen vahva nainen. Toisenkin tytön nimen löysimme Suomen kirjallisuudesta ja hänestä tuli Heta. Vaikkakin Niskavuoren Hetaan liitetään hieman negatiivisiakin piirteitä, ajattelimme, että vahvuus olkoon hänen valttinsa. Näin on tosiaankin ainakin tähän neljään vuoteen mennessä osoittautunut, että vaikka Venlakin on vahva, Hetamme vie tahtonsa läpi harmaan kiven.

Kolmas tyttäremme syntyi kolme vuotta myöhemmin ja häntäkään odottaessani emme keksineet millään sopivaa pojan nimeä kirjallisuudesta. Tytölle oli valmiina nimi Elina, mutta vauva ei sitten muistuttanutkaan tuota nimeä. Matkatessamme sairaalasta kotiin, saimme mieheni kanssa yhtäaikaisen ahaa-elämyksen: hänestä tulkoon Aino. Nimi on paitsi Suomen kirjallisuuden helmestä Kalevalasta, se on myös mieheni isoäidin nimi.

Kun odotimme ensimmäistä lastamme, oli jo odotusaikana aivan selvää, että sehän on poika. Nimikin oli: Lauri Rudolf. Molemmat edesmenneen isoisän kunniaksi ja jälkimmäinen lisäksi Valentinon, Koivun ja Steinerin mukaan. Sitten poika syntyi. Tumma kaunis, pitkät silmäripset ja tummat kulmat. Ei alkuunkaan laurimainen. Siis nimet vaihtoivat paikkaa. Rudolf Lauri tosin töksähti hiukan, joten kysyimme pojalta itseltään tämän kolmatta nimeä. "AGU!" - vastasi hän, joten koko nimi kuuluu Rudolf Lauri Akseli. (Rudolf=Rohkea Susi)

Tytärtä (sekin oli ainakin isälle selvä jo tekovaiheessa) odotellessa sattui miehen äiti kertomaan eräästä unestaan, jossa tuleva lapsi oli tyttö, nimeltään Aida Veneskoski !? Emme olleet sukunimen vaihdon kannalla, mutta jotenkin Aida sykähdytti. Lisäksi isä vaati punavaalean tyttären synnyttyä nimeä Ruusu. Pikkuinen prinsessa saikin lopulta nimen Aida Ruusu. Jostain kumman syystä molempien vanhempien haluama Eleonoora jäi pois? ilmeisesti tytär ei sitten sitä halunnutkaan... (Aida=japaniksi tila, intervalli, välissä oleva)

Aikoja sitten, kun tulin siihen tulokseen, että kyllä minäkin aion hankkia lapsia, päätin että poikani nimeksi tulee Kim. Odotusaikana kutsuimme masunasukkia Oskariksi. Miehelleni Kim nimi kävi ja niin pojasta tuli Kim Oskari. Mutta, mutta. Synnyttäneen naisen mieli on ailahtelevainen. Vielä viime hetkillä ennen ristiäisiä halusinkin kolmannen nimen. Ehdotin Joelia. Mieheni ei niin kovasti siitä välittänyt. Hänelle tuli siitä ihmeellisiä mielleyhtymiä. No sain kuitenkin tahtoni lävitse ja pojasta tuli Kim Joel Oskari.

Sitten kun taas iski vauvakuume, tuli jostakin yht äkkiä mieleeni, että jos tulee poika, nimeksi laitetaan Samu Matias. Mieheni mielestä se oli oikein hyvä nimi. Koska esikoisella oli kolme nimeä halusin niin myös toisellekin. Päädyimme yhteistuumin nimeen Samu Miko Matias. (Tytön nimeä emme koskaan keksineet) Ja poika syntyi!

Mutta ei kaikki ollutkaan niin helppoa. Naapuriimme syntyi 3 päivää aikaisemmin myös poika. Laskettuaika oli näillä veijareilla sama, mutta naapurin poika ehti ensin. Hänelle annettiin myös nimi ensin. Sain kuulla onnelliselta isältä, että heidän pojastaan on tullut Samu Eemeli. Se tunne oli aivan uskomaton. Ei voi olla totta! Antoivat meidän pojan nimen! En kuitenkaan heti maininnut tästä naapureille. Itkin illan ja myös mieheni oli surullinen. Emme mitenkään voineet antaa samaa nimeä. Pojista tulisi kuitenkin hyvät ystävät keskenään. 

Olimme jo aika epätoivoisia. Mikään nimi ei tuntunut hyvältä. Takerruin s-alkuisiin nimiin, koska olin päättänyt, että kun esikoisella oli saman alkuinen nimi kuin isällään, pitää toisella olla samalla kirjaimella alkava kuin äidillä. Emme keksineet mitään. Lopulta viikkoa ennen ristiäisiä päädyimme kompromissiin ja pojan nimeksi tuli Miko Samu Matias. Nyt olemme tähän nimeen ihan tyytyväisiä, joskin se helposti sekoittuu Niko-nimeen. Meillä päin Samu alkaa olla jo jonkin verran yleinen nimi ja halusimme kuitenkin pojillemme helpot, lyhyet ja ei-liian-erikoiset nimet, mutta kuitenkin joukosta erottuvat.

Sari

Esikoista odottaessani kysyin mieheltäni, mikä laitettaisiin vauvalle
nimeksi, jos se on poika ja mikä, jos se sattuu olemaan tyttö. Mieheni ehdotti kuivakasti, että pojasta tehdään Robert Maximilian ja tytöstä Kielo Kerttuli. En ollut kovinkaan innostunut em. nimistä, joten kirjoitin neuvolan esitietolomakkeelle pojan nimeksi "Roope" ja tytön nimeksi "Paula". Kun poika sitten syntyi, oli hän aivan Roopen näköinen pulleaposkinen miehen alku. Toiseksi nimeksi annoimme hänelle Ivan oman ukkini mukaan, joten proosalliseen sukunimeemme liian hienolta kalskahtava Robert Maximilian muuttui kasteessa Roope Ivaniksi.

Kun Roopen pikkuveli  2 1/2 vuotta myöhemmin syntyi, oli nimen valinta hänelle paljon vaikeampaa kuin esikoiselle. Nimi löytyi sattumalta lasten kirjan kannesta. "Otto" tuntui hyvältä nimeltä varsinkin, kun se oli kansainvälinen nimi ja Suomikin oli juuri liittynyt EU:iin. Toiseksi nimeksi laitoimme August miehen ukin mukaan. 
Otto August tuli pikku veljestä.

Vähän myöhemmin tapasimme vanhan ystäväni kaupan pihassa. Hän uteli, mikä kuopukselle tulikaan nimeksi, me kerroimme että Otto. No hän siihen, että, kun vanhemman nimi on Roope ja nuoremman nimi Otto, niin teillähän on pankkitermit käytössä, tytöstä täytyy tehdä sitten Laina Merita!  Laina Meritaa ei ole tullut, mutta onpa reippaat veljekset Roope ja Otto ja nuorempi, tällä hetkellä 4 v, osaa lukea nimensä pankkiautomaatin Ottopisteestä! 

-nimim. Roopen ja Oton äiti 

EVELIINAksi tuli kun saman ikäisille serkuksille ei oikein ELINAa?

Samia
kilttiä somaa iki omaa-
kun rakastin kerran yhtä kaveria jolla oli suloinen pikku veli SAMI.

Aina johonkin väliin suvun nimiä niin ja loppuun vielä jokin vaikeampi hienostelu nimi- aatelinen, erikoinen ja ulkolainen; mutta
kutsuma nimeksi HELPPO-

Meillä oli mieheni kanssa tapana vitsailla jo ennen raskauttani, jotta Tapio sitä ja Tapio tätä. Kun huomasin odottavani, tunsin jotenkin, jotta poikahan sen on oltava, Tapio. Ongelmaksi muodostui toisen nimen keksiminen. Mieheni ehdotti Tapioo toiseksi nimeksi ja Juhaa etunimeksi, mutta minä pysyin järkkymättömänä. Asiaa mielessä pyöritellessä, alkoi vähitellen nimi Tapio Aleksi tuntua todella hyvältä vaihtoehdolta ja niin lapsemme sai kasteessa nimen Tapio Aleksi. Sukulaisilta tuli aluksi hieman kommenttia, jotta miksi antaa pojalle niin kova ja vanhahtava nimi, mutta pian suku tottui ja nykyään serkullani on myös lapsi nimeltään Eero Tapio.

Virpi

Etusivu>Lastenhuone>Odotus, synnytys>Synnytys>Mikä lapselle nimeksi?>Näin meidän lapsemme sai nimensä