Ajatus lapsiin-kirjasarjan ensimmäisessä osassa haetaan Voimaa vanhemmuuteen. Lapsi 2000-ry:n pääsihteeri, kolmen lapsen äiti ja filosofian tohtori Seija Sihvola ottaa kirjassaan kantaa vastuullisen vanhemmuuden puolesta ja kannustaa äitejä ja isiä sitoutumaan niin toisiinsa kuin omien lastensa kasvattamiseenkin. Aihe koskettaa selvästikin ihmisiä. Keväällä ilmestyneestä kirjasta on otettu jo toinen painos.

Pysyvän parisuhteen puolesta puhuminen ei näinä lukuisten erojen aikana herätä pelkästään positiivista vastakaikua.
- Tämä on älyttömän herkkä aihe ja ihmiset syyllistyvät herkästi, Sihvola myöntää.

- Olen miettinyt itsekin kannattaako tällaisen asian puolesta lähteä puhumaan. Lasten pahoinvointi lisääntyy kuitenkin koko ajan. Vanhempien ero on aina lapselle ikävä asia. Ei kukaan lapsi toivo, että hänen vanhempansa eroaisivat.
- Yksinhuoltajuus ei ole riski, kun se on pysyvä olotila. Perheen hajoaminen sen sijaan on, koska se on lapselle negatiivinen muutos, Sihvola tarkentaa.

Niin naiivi Sihvola ei kuitenkaan sano olevansa, etteikö myöntäisi eron olevan joskus paras ratkaisu. Sihvola ei ole myöskään halunnut syyllistää kirjallaan ketään.
- Haluan suunnata näitä ajatuksia ennen muuta nuorille, jotka eivät vielä ole perustaneet perhettä.

Etuviisautta

Sihvolan mukaan vanhemmuuteen valmentautuminen pitäisi aloittaa jo ennen lapsenodotusaikaa. Odotusaikaa edeltävä aika juuri sitä aikaa, jolloin voi Sihvolan lanseeraaman käsitteen mukaisesti olla etuviisas.

Etuviisaus pitää Sihvolan mukaan sisällään muun muassa juuri sen, että ennen lasten hankkimista ja perheen perustamista pyrittäisiin löytämään itselle sopiva kumppani, jonka kanssa voisi sitoutua elämään pysyvässä parisuhteessa. Jo seurusteluaikana olisi tärkeää tunnistaa ne negatiiviset piirteet, joita toisessa on. Kun lähdetään hankkimaan lapsia ja perustamaan perhettä, ei parisuhdetta pitäisi perustaa sille pohjalle, että kokeillaan nyt josko tämä toimii ja erotaan, jos ei toimi.
- Jos ajatellaan näin, niin silloinhan hyväksytään myös se ajatus, että joku toinen kasvattaa lapseni. Etenkin miehet menevät tähän liian helposti ja luovuttavat liian nopeasti, Sihvola toteaa.

Vanhemmuuden roolit

Ennen kuin alkaa hankkia lapsia, olisi syytä hallita myös tiettyjä perustaitoja, kuten osata laittaa ruokaa, huolehtia pyykeistä ja niin edelleen. Niin uskomattomalta kuin se ehkä saattaa tuntuakin, aivan perushuolenpitotaidotkin ovat nykyään joiltakin vanhemmilta kateissa.

Huoltajan rooli on vain yksi rooli, mihin vanhemmaksi aikovan tulisi valmentautua. Muita vanhemmuuden rooleja ovat rakkauden antajan, rajojen asettajan, ihmissuhdeosaajan ja elämänopettajan roolit. Viimeksi mainittu rooli pitää sisällään sen, että vanhemman itsensä antamalla mallilla on ratkaiseva merkitys sille, millaisia aikuisia lapsista kasvaa.

Vanhemmuus on myös johtamista. Tämä ei Sihvolan mukaan tarkoita autoritääristä suhtautumista lapsiin vaan sitä, että enemmän elämänkokemusta omaava aikuinen kantaa vastuun laumastaan ja on tarpeen tullen tiukka.
- Tietyistä periaatteista pitäisi pitää kiinni. Vanhemmat eivät nykyään vaadi kauheasti lapsiltaan, vaikka tietyt perusvaatimukset vain vahvistaisivat sitä, että lapsista kasvaa hyviä aikuisia.

Harmaan arjen hurma

Vaikka vanhemmuus onkin vastuullista aikuisuutta, ei sen tarvitse olla taakkaa ja taapertamista. Se voi olla myös hyväntuulista arjesta nauttimista. Sihvola muistuttaa, että vaikka kulttuurimme suosiikin elämyshakuisuutta, ne todelliset helmet löytyvät kuitenkin ihan tavallisesta yhdessäolosta. Siitä, että ollaan vain yhdessä ja puuhastellaan, leivotaan, korjataan pyörää ja tehdään muuta arkista.

Yhdessäolo ja ajan antaminen lapselle on tärkeää, jotta vanhempi oppisi tuntemaan lapsensa hyvin ja tälle kehittyisi hyvä lapsensa "lukutaito". Nykykulttuurissa työntekoa arvostetaan yli kaiken, ja jopa pienten lasten vanhemmat kehuskelevat sillä miten pitkää päivää he tekevät. Sihvola peräänkuuluttaa kirjassaan toisenlaisia arvoja ja vanhempien vastarintaa, mutta myöntää, että muutokseen tarvittaisiin joukkovoimaa.

Vanhemmuuskin vaatii jatkuvaa kasvua

Kukaan ei ole täydellinen ja elämä on jatkuvaa muutosta. Siksi vanhemmuudessakin pitäisi pyrkiä jatkuvasti kasvamaan ja kehittymään. Työelämässä ihmiset ovat valmiita kouluttamaan ja kehittämään itseään sekä valmentautumaan muutoksiin. Sihvolan mukaan samoja oppeja tulisi soveltaa myös siviilielämään. Tavoite- ja kehityskeskusteluja olisi hyvä käydä myös perheen piirissä. Myös vanhempien olisi tarpeen saada lapsiltaan palautetta omasta vanhemmuudestaan.

Voimaa vanhemmuuteen-kirjan liitteenä on kysely, jossa lapsi voi arvioida millainen hänen isänsä tai äitinsä on vanhemmuuden eri osa-alueilla: millainen hän on ruokkijana, sopimusten pitäjänä, rajojen asettajana, kuuntelijana, anteeksipyytäjänä, jne. Omalla lukioikäisellä kuopuksellaan kyseisen testin teettänyt Sihvola tietää, että lapselta saatu rehellinen palaute ravistelee terveellisellä tavalla. Omat heikkoudet ja vahvuudet vanhempana saattavatkin paljastua toisiksi kuin mitä oli itse kuvitellut.

Seija Sihvola: Voimaa vanhemmuuteen. Gummerus 2002.