Stressi ei ole vain aikuisten asia. Myös lapset kärsivät siitä ja tarvitsevat tukea aikuisilta. Aito läsnäolo on parasta mitä vanhemmat voivat lapselleen antaa.

Vaikeudet koulussa, yksinäisyys, vanhempien ero, muutto, päiväkodin vaihto… Lapsi joutuu elämässään kohtaamaan monia stressiä aiheuttavia asioita.
- Lapsi kestää kyllä muutoksia, mutta hän tarvitsee aikuisen apua ja tämä meiltä aikuisilta usein unohtuu, sanoo lastentarhanopettaja Nora Jarasto. Jarasto on kirjoittanut yhdessä erityislastentarhanopettaja Taisto Lehtisen ja työnohjaaja, lastentarhanopettaja Katrina Nepposen kanssa kirjan Hiljaa hyvä tulee. Kirjassa käsitellään lasten stressiä ja neuvotaan miten lapsia voi suojata kiireeltä, melulta ja stressiä. Kirja on suunnattu niin lasten vanhemmillekin kuin päiväkotien henkilökunnalle ja muille lasten kanssa tekemissä oleville aikuisille.

Hiljaa hyvää tulee-idea on lähtöisin seurakuntien lapsityöstä. Ennen kirjan kirjoittamista Jarasto ja Nepponen vetivät Hiljaa hyvää-kursseja päiväkerhojen työntekijöille. Sekä kursseihin että kirjoihin sisältyy harjoituksia ja leikkejä, mutta pohjimmiltaan kyse on kuitenkin asenteesta. Siitä, että hyväksytään se, että lapsi tarvitsee aikaa ja ymmärrystä selvitäkseen häntä stressaavista asioista. Aikuisten tulisi ymmärtää, ettei lapsi voi sopeutua muutoksiin hetkessä.

Tuntosarvet herkkinä

Lapsi ei ilmaise useinkaan huono oloaan sanoin. Sen sijaan hän saattaa viestittää ahdistuksestaan esim. piirroksilla tai vaikkapa uni- tai syömisvaikeuksilla.Tällaisen viestinnän huomaaminen vaatii sitä, että vanhemmat pitävät tuntosarvensa herkkinä lapsen suhteen.
- Vanhempien tulisi ottaa selvää lapsen asioista ja olla kuulolla lapsen lähettämien viestien suhteen ja miettiä miten lasta voisi lähestyä. Allapäin olevalta lapselta voi kysyä, mitä tälle kuuluu. Jos arvaa mistä lapsen alakulo johtuu, voi lapselle jutella tyyliin "sulla on varmaankin paha olo, kun… " , Jarasto sanoo.

Lapset reagoivat stressiä aiheuttaviin asioihin monesti myös viiveellä.
- Avioeron sattuessa lapsi saattaa käyttäytyä niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan ja vanhemmat ovat helpottuneita, että tämähän menikin ihan hyvin. Kun lapsi alkaa oireilla joskus kuukauden kuluttua, he ovat ihmeissään, Jarasto kertoo.

Ero on nykyään tavallinen asia, joka pitää hyväksyä. Jaraston mielestä vanhempien tulisi kuitenkin auttaa lasta ja antaa tälle välineitä muutoksen käsittelyyn. Lasta voi myös valmistaa muutoksiin etukäteen. Päiväkodin vaihto tai muutto pois tutusta pihapiiristä ovat isoja asioita lapsille.
- Onhan uuteen työpaikkaan meneminen aikuisellekin iso muutos!

Avuksi satuja ja tarinoita

Lapsi tarvitsee ymmärrystä tunteilleen ja aikaa toipua. Surusta ei selviä hetkessä.
- Jos lapsi vaikka menettää kaverinsa, ei lasta voi lohduttaa pelkästään sanomalla, että kyllä sinä saat vielä uusia kavereita. Tällaiset asiat vievät aikaa ja sen voi myös selittää lapselle, Jarasto sanoo.
- Sadut ja tarinat ovat erinomainen tapa käsitellä surullisia ja vaikeita asioita lapsen kanssa. Esimerkiksi sellainen kirja kuin Kuinka pikku elefantti parani suuresta surusta (kirj. Monika Weitze) on aivan ihana tarina surusta paranemisesta. Siinä viisas pöllö auttaa pientä elefanttia, jonka ystävä muuttaa kauas pois. Muut sanovat pienelle elefantille, että kyllä sinä vielä saat uusia ystäviä. Viisas Pöllö sen sijaan antaa neuvon, että sure ja itke ystävääsi, puhu tästä äidillesi ja tee ystävällesi paikka sydämeesi.

Perheen yhteiset hetket

Kiirettä ja stressiä tuo myös nykyään vallalla oleva tekemisen ja menemisen pakko. Jarasto mielestä perheiden tulisi löytää uudestaan arvo, että ollaan vain kotona ja nautitaan. Löhötään yhdessä sängyssä tai paistetaan vaikka pullaa. Aina ei tarvitse mennä viipottaa. Virikkeet ja harrastukset ovat toki tarpeellisia, mutta kaikkea tulisi olla aina suhteessa. Lapsi, jonka voimavarat ovat vielä rajalliset, tarvitsee aikaa kasvaa. Perheen yhdessäolo ja hyvät hetket kasvattavat lasta hyvään aikuisuuteen ja luovat lapselle turvallisuutta.
- Kuulin juuri aivan uskomattoman ihanan jutun perheestä, joka kokoontuu joka lauantai-ilta syömään pizzaa ja puhumaan siitä, miten kunkin viikko on mennyt.

Rajoja ja rakkautta

Stressiä lapselle aiheuttaa niin ikään liiallinen vapauden antaminen. Kun vanhemmat eivät aseta lapsilleen rajoja, he laittavat nämä Jaraston mukaan tekemään päätöksiä, jotka eivät pienille lapsille kuulu. Lapsella tulisi kuitenkin olla oikeus olla lapsi. Rajat tuovat myös turvallisuutta ja luottamusta vanhempiin. Lapsi tietää, että hän voi luottaa vanhempiinsa hädän keskellä.
- Monilla vanhemmilla on kuitenkin pelko, että he eivät rakasta lastaan, jos kieltävät tätä. Lapsen pettymys tuntuu vanhemmista pahalta. Pettymykset kuuluvat kuitenkin elämään ja jos niitä ei koe lapsena, niin myöhemmällä iällä niiden kokeminen vasta vaikeaa onkin, Jarasto toteaa.

Rajojen asettaminen ei tarkoita ankara kuria tai lapsen alistamista.
- Lasta päiväkodista haettaessa ei esimerkiksi tarvitse olla äärimmäisen tiukka sen suhteen, että leikki on keskeytettävä nyt ja heti. Siihen ei kuitenkaan kannata mennä, että alkaa kysellä lapselta, josko tämä haluaisi lähteä päiväkodista kotiin. Jos kotiin on kerran mentävä, niin sinne on mentävä, Jarasto valottaa vanhempien päätäntävallan käyttöä.

Lapsen kiukutteluunkin voi suhtautua ymmärryksellä. Tärkeää olisi, ettei aikuinen hylkäisi lasta kiukun hetkellä vaan olisi lapsen käytettävissä, jos tämä ei pääse kiukkunsa yli muuten.

Ei vanhempien syyllistämistä

Jarasto ei missään nimessä halua syyllistää vanhempia. Hän ymmärtää, että monet vanhemmat ovat todella kiireisiä ja uupuneita. Jarasto toivoo kuitenkin, että vanhemmat pysähtyisivät edes hetkeksi. Ottaisivat vaikkapa lapsen syliin ja kysyisivät mitä tälle kuuluu ennen kuin laittavat videon pyörimään ja alkavat laittaa ruokaa.Vanhemmat voivat myös kertoa lapsilleen, että nyt minulla on paljon töitä enkä ehdi olemaan niin paljon sinun kanssasi.
- Lapsi ei vaadi paljon, vain sen, että vanhempi on siinä hetkessä läsnä. Vanhemmat ovat tärkeintä, mitä lapsen elämässä on.