Vuoden vihannes 2004 on palsternakka. Porkkanalle läheistä sukua oleva palsternakka muistuttaa porkkanaa myös muodoltaan. Palsternakka on tyvestään porkkanaa paksumpi ja väriltään valkean kellertävä. Maultaan palsternakka on mieto, mutta sen aromaattinen tuoksu on astetta voimakkaampi kuin porkkanan. Vaikka palsternakka on useimmille tuttu liemijuures, on se aivan turhaan vielä tuntematon suuruus monissa muissa ruuissa, sanoo Kotimaiset Kasvikset ry:n toimitusjohtaja Timo Taulavuori.

Vuoden Vihanneksen valitsevat vuosittain puutarha-alan keskusjärjestö Puutarhaliitto ja Kotimaiset Kasvikset ry apunaan muut alan järjestöt ja asiantuntijat. Tavoitteena on vihannesten käytön ja tuntemuksen monipuolistaminen.

Pataan, dippiin ja piiraisiin

Ennen perunan löytymista palsternakka, englanniksi parsnip, oli monin paikoin Eurooppaa koko ruokavalion perusta. Yksi syy tämän maukkaan ja ravitsevan perusruuan silloiseen suosioon oli sen hyvä säilyvyys. Hiilihydraattipitoista palsternakkaa syötiin päivittäin ja sitä käytettiin jopa oluen ja viinin raaka-aineena.

Palsternakka otettiin viljelyyn todennäköisesti jo Rooman valtakunnan aikana Italiassa, jossa aluksi kasvatettiin villipalsternakkaa. Palsternakkaa viljeltiin hyvin yleisesti eri puolilla Eurooppaa aina 18. vuosisadalle saakka, jolloin peruna ja porkkana syrjäyttivät sen eurooppalaisten ruokapöydissä. Suomeen palsternakka levisi aluksi lääkekasvina, jonka käyttö tunnettiin jo 1700-luvulla. Myöhemmin käyttö laajeni ruoanlaittoon ja juuresta on myös viljelty karjan rehuksi. Elias Lönnrot neuvoi nauttimaan palsternakkaa viinan seassa vilustumisen uhatessa.

Tätä nykyä palsternakka tunnetaan meillä pääasiassa liemijuureksena. Palsternakan makeahko, hieman porkkanamainen, joidenkin mielestä jopa pähkinään vivahtava maku sopii hyvin esimerkiksi pataruokiin, paistoksiin ja erilaisiin kasvislisäkkeisiin. Palsternakkaa voi mainiosti käyttää yhtä monipuolisesti kuin esimerkiksi porkkanaa - myös raakaraasteena tai dippivihanneksena.

Yrteistä palsternakan seuraan sopivat erityisen hyvin rosmariini,
ruohosipuli, timjami ja rakuuna, Taulavuori vinkkaa. Kotimaiset Kasvikset ry:n sivuilta löytyy esimerkiksi resepti jälkiruokapiirakkaan, jossa taikinakuoreen on leivottu makea palsternakkamuhennos.

Suomalaisten suihin vain 50 grammaa vuodessa

Nykyisin palsternakkaa viljellään suomalaisilla tiloilla teollisuuden ja
tuoretuotannon tarpeisiin lähes sadan hehtaarin pinta-alalla. Kokonaissato on noin miljoona kiloa. Suomalaiset syövät Kotimaiset Kasvikset ry:n arvion mukaan keskimäärin vain 50 grammaa palsternakkaa vuodessa henkeä kohti.

Palsternakka on ravitsemuksellisesti arvokasta syötävää. Kivennäisaineista erityisesti kaliumia on palsternakassa vielä enemmän kuin perunassa, 600 milligrammaa sadassa grammassa. Kalium on solunesteessä liuenneena oleva ioni, jolla on merkitystä verenpaineen säätelyssä ja lihasten toiminnassa.

Palsternakka on myös erinomainen kuidun lähde. Monia kivennäisaineita ja vitamiineja palsternakassa on enemmän kuin porkkanassa, vain oranssinväristä karoteenia on niukasti. Vaaleasta värityksestään huolimatta palsternakasta löytyy myös flavonoideja, joiden on todettu vaikuttavan ehkäisevästi sydän- ja verisuonitautien sekä syöpien syntyyn.

Lähde : Finfood, Kotimaiset kasvikset ry.