Daniel Juslenius kertoo v. 1700 varsinaissuomalaisten käyttämästä tuntemattomasta puurosta, joka paistettiin uuninlämmössä ns. ropeissa ja jota nimitettiin mämmiksi. 
- "Se on tosin väriltään mustahkoa, mutta kuitenkin harvinaisen makeata ja sitä syödään pääsiäisenä happamattoman taikinan muistok-si". H.G. Porthan oli ensimmäinen tutkija, joka kiinnitti huomiota tämän kansanomaisen ruokalajin levikkiin. Hänen mukaansa mämmin kanta-aluetta olivat Häme ja osittain Etelä-Suomi, mutta Karjalassa, Savossa ja Pohjanmaalla mämmi oli tuntematonta. Porthanin mukaan ruokaa syötiin kylmänä päretikulla.

Pääsiäismämmin kansanomainen valmistustapa pysyi olennaisesti muuttumattomana aina tämän vuosisadan alkuun asti. Myös mämmin kanta-alue rajoittui vielä Lounais-Suomeen ja osittain Etelä-Pohjanmaalle. Saavutettuaan arvostetun aseman mämmi tuli lähinnä neuvontajärjestöjen, emäntäkoulujen, keittokirjojen, pitokokkien ja sanomalehtien ruokaohjeiden välityksellä asteittain tunnetuksi kautta maan, Etelä-Karjalassa ja Lapissa kuitenkin vasta 1930-luvun jälkeen.

Paistamiseen tarvittavat tuokkoset eli ropeet valmistettiin entisaikaan talven varaksi jo kesäkuussa lehtimetsässä oltaessa. Myöhemmin mämmi kypsennettiin pahvisissa tuohta jäljittelevissä tuokkosissa.

Mämmin varhain osakseen saama julkinen huomio johtunee siitä, että se oli perinnäisesti pitkäperjantain, paastonajan ruokaa, jota Jusleniuksen sanonnan mukaan syötiin happamattoman taikinan muistoksi. Mämmin kanta-alue vastaa jokseenkin tarkoin katolisen ajan lounaissuomalaista asutusta ja se on edelleen pysynyt pääsiäisen tienoille rajoittuneena herkkuna.

Karjalaisessa ruokataloudessa pääsiäismämmiä vastasi suloi (ven. suloj), joka oli ruis- ja mallasjauhoista imellettyä, uunin arinalla saviruukussa kypsennettyä paastonajan ruokaa. Sitä syötiin joko kuumana tai kylmänä, joko puolukkahillon kera tai leivän särpimenä. 

Arkiruokina mämmin sukulaisia ovat eri puolilla maata tunnetut marjamämmit ja muut imeltämällä valmistetut mämminimiset jauhoruoat, joita ei paistettu ja joita voitiin syödä myös leivän särpimenä. Kannakselainen marjamämmi valmistettiin ruisjauhoista, vedestä ja puolukoista ensin liedellä kuumentamalla, sitten uunissa imeltämällä. 

 

Lähde: Marttaliitto ja Vuorela, Suomalainen kansankulttuuri 1973

 

Pääsiäismenu