Joulunviettoomme sisältyy paljon tapoja ja tottumuksia, joita ilman joulu ei tunnu joululta.

Mutta tiedätkö, mistä tavat ja tottumukset juontavat juurensa?

Joulupäivä

Joulupäivää vietetään Kristuksen syntymäpäivänä, vaikkei hänen synnyinajastaan olekaan säilynyt tarkkoja tietoja. Historioitsijoiden arviot sijoittuvat marraskuun lopun ja tammikuun alun väliseen aikaan, jotkut päätyvät jopa huhtikuuhun!

Muinaiset roomalaiset juhlivat joulukuun 25. päivää auringonjuhlana. Ensimmäiset kristityt alkoivat viettää samana päivänä Vapahtajan syntymäpäivää, koska heidän juhlintansa ei silloin herättänyt pakanallisten roomalaisten huomiota. Aikojen saatossa tästä kehkeytyi meille kaikille yhteinen joulupäivä.

Joulukynttilät

Myös joulukynttilöillä on roomalaiset juuret. Tuolloin oli tapana kunnioittaa tulilla ja valkeilla Saturnusta, kylvön jumalaa, kun viimeiset syyskylvöt oli tehty joulukuuhun mennessä. Kun vuosi vaihtui samaan aikaan ja roomalaiset uskoivat myös auringon syntyvän tuolloin uudelleen, he juhlivat tapahtumasarjaa railakkaasti viikon ajan.

Samaan aikaan alkukristityt saattoivat vetäytyä - ilman että roomalaiset kiinnittivät asiaan huomiota - juhlimaan Vapahtajansa syntymää maanalaisiin hautaholveihin ja pimeisiin katakombeihin, jotka he valaisivat eläinrasvasta tehdyillä kynttilöillä.

Jouluruoat

Jouluruoat ovat kotoisin eri puolilta maailmaa ja ne ovat levinneet kansoilta toisille. Runsaat ja maittavat ateriat olivat mahdollisia, koska tähän aikaan vuodesta sato oli korjattu ja metsä oli tulvillaan riistaa.

Joulukinkku on lähtöisin muinais-skandinaavien talvipäivänseisaus -juhlasta, jolloin Freyer -jumalalle uhrattiin pyhitetty karju. Joulupuuro taas on kulkeutunut joulupöytäämme omien esi-isiemme vainajien palvontajuhlasta. Tuolloin asetettiin puurovati jouluyöksi porstuaan, jotta vainajat saisivat osansa vuoden sadosta ja viihtyisivät talossa suojelemassa sen asukkaita pahoilta hengiltä.

Joululahjat

Vuoden vaihtumisen juhla on ollut kaikkien kansojen keskuudessa uhrijuhla, jotta jumalat antaisivat uutena vuotena entistä parempia satoja ja hyvää riistaonnea. Myös hyville ystäville annettiin lahjoja.

Näin tekivät myös muinaiset suomalaiset. Viettäessään vuoden kääntymisen juhlaa, he vaihtoivat keskenään uhrilahjoja ja hyvän vuodentulon toivotuksia. Tapa on siirtynyt sellaisenaan jouluun, mutta on valitettavasti muuttunut vuosi vuodelta yhä kaupallisemmaksi.

Kristinuskon mukaan joululahjaperinne on syntynyt Itämään tietäjien vastasyntyneelle Jeesus-lapselle tuomien lahjojen myötä.

Joulupukki ja joulutontut

Joulupukki ei alun alkaen ollut elävä olento, vaan oljista iltapuhteina palmikoitu kilipukinkuva, jota käytettiin ja käytetään vieläkin joulukoristeena. Joulupukki on kehittynyt tästä joululeikkien seurauksena.

Perinteen mukaan joulupäivänä ei sopinut käydä vierailuilla, mutta joulun jälkeisenä päivänä Tapanina ilonpito, leikit ja kylässä käyminen olivat jo mahdollisia. Silloin alkoi myös liikkua nurinpäin käännettyihin turkkeihin pukeutuneet joulupukit ja joulumuorit, jotka kävivät lystäilemässä taloissa. Vasta myöhemmin on pukki muuntunut tarkoittamaan aattoillan odotettua, lahjoja jakavaa joulupukkia.

Joulutontut ovat taas alun alkaen olleet muinaissuomalaisten uskomuksen mukaan maahisia, menninkäisiä ja muita henkiolentoja, joihin tuli suhtautua hyvin varoen ja joista ei oikeastaan olisi saanut edes puhua. Suotavaa oli, kun heistä oli kysymys, vain viitata peukalolla maahan päin!

Vasta viime vuosisadan lopulla tontuista tuli ystävällisiä olentoja. Silloin ruotsalainen runoilija Viktor Rydberg ja taiteilija Jenny Nyström loivat veikeiden hiippalakkisten pikkuvekkuleiden hahmot. Tuota pikaa tontut levisivät koko Pohjolaan ja vähitellen myös muihin maihin.

Joululaulut ja joulukirkko

Myös joululaulujen ja joulunäytelmien juuret ovat katoliset. Niiden tarkoituksena oli tehdä kristillinen joulunvietto kansalle läheiseksi ja kiehtovaksi ja saada ihmiset irtaantumaan pakanallisista uskonnoista.

Tämän ajan jäänteitä ovat mm. Tiernapojat. Suomessa Tiernapoikien juuret juontavat 1600-luvulle, jolloin Turun yliopiston oppilaat alkoivat kierrellä vauraammissa taloissa näytelmää esittämässä - ja samalla keräämässä itselleen rahaa opiskelua varten!

Joulukirkko on sen sijaan puhdas kristityn joulun ilmentymä. Katolinen kirkko pitää joulumessun puolen yön aikaan, koska Kristuksen oletettiin syntyneen juuri tuolloin. Kun katolisen kirkon vaikutus väheni ja keskiyön messusta yhä yleisemmin luovuttiin, alettiin uskoa, että puolenyön hetkellä vainajien henget kokoontuvat kirkkoon omaa joulumessuaan pitämään.

Protestanttinen kirkko juhlii vieläkin joulua aamuvarhaisella pidettävällä jumalanpalveluksella.

Jouluoljet ja joulusauna

Myös jouluoljet liittyvät vainajien palvontaan. Niillä peitettiin tuvan lattia ja niitä levitettiin talliin ja navettaan eläinten alle, jotta liikehtimisestä syntyneet äänet vaimenisivat. Vainajia ei haluttu häiritä eikä ärsyttää, vaan heidän toivottiin viihtyvän omaistensa parissa ja olevan heille suopeita myös tulevana vuonna. Toinen selitys jouluoljille ovat Betlehemin seimen oljet.

Joulusauna on suomalainen perinne. Se oli muinaisille suomalaisille joulunvieton tärkein tapahtuma, johon valmistauduttiin hartaudella ja huolella. Sauna oli esi-isillemme myös pyhä paikka; siellä synnyttiin, kuoltiin ja pestiin vainajat. Joulusaunaan uskottiin myös kuolleiden omaisten tulevan kylpemään.

Joulukuusi

Joulukuusi on germaanista alkuperää. Varhaisimmat joulukuuseen liittyvät tiedot ovat yli kolmen vuosisadan takaa. Suomeen joulukuusi tuli runsaat sata vuotta sitten, mutta yleistyi nopeasti. Tämä johtui varmastikin siitä, että elävällä puulla on vahva yhteys omiin perinnäisiin tapoihimme ja uskomuksiimme. Muinaiset suomalaiset palvoivat pyhiä puita ja puun oksia ja käyttivät niitä jo ammoin pirtin koristeluun. Joulukuusen tupaan kantaminen tuntui varmaan jo varhain hyvin kotoisalta. Nyt tuskin osaisimme kuvitella joulua ilman kuusta ja tukkivia kynttilöitä.

Joulutapojemme juuret

Nykyiset, meille niin rakkaat perinteemme, tapamme ja tottumuksemme ovat lähes kaikki peräisin pakanallisista menoista. Vain osa on syntynyt myöhemmin ja tullut meille kristinuskon myötä antamaan lisäväriä ja tunnelmaa tälle vuoden suurimmalle juhlalle. Samalla kristinusko on antamalla vanhoille asioille uuden merkityksen vahvistanut uuden uskon juurtumista. Ehkäpä vanhojen joulutapojen viehätys piileekin juuri tässä alkukantaisessa vaikutuksessa ja sukupolvien ketjussa tapahtuneessa ja tapahtuvassa muutoksessa.